Matkustaminen ja pienet reissut

Tämäkin oli suosikkiketjujani vanhalla foorumilla... Siellä se keräsi sen verran paljon pitkiä asiakommentteja, että ajattelin tällä kertaa perustaa suoraan Tavernaan. Kevyempikin matkoista kertoilu on silti tervetullutta. :)   Pidän valtavasti matkustamisesta, mutta olen toisaalta sen suhteen melko arka - ehkä se on ihan normaalia turvallisuudentunnetta, ehkä kyse on siitä, että olin melko pitkään hyvin epävarma kielitaidostani (joka on nykyään ihan sujuva ja hyvä vähintään englanniksi, pari muutakin menee 'turistikielenä'). Toisaalta haluan, että matkalla ei satu aivan mahdottomia yllätyksiä, eli en ole mikään suuri seikkailija. Silti pysyin meiluiten kaukana massaturistikohteista. Melko haastava yhdistelmä!   Toistaiseksi olen huomannut, että lähden mieluummin ns. luonnonkauniiseen kuin kulttuurikohteeseen, vaikka museoissa kiertely voisi sekin joskus olla kivaa. Olemme Iivarin kanssa parina viime kesänä ajaneet autolla Norjan Lappiin: 2013 Kilpisjärven kautta Tromssaan ja 2012 kävimme Kautokeinossa ja Altassa. Molemmilla reissuilla viihdyimme hyvän tovin toki myös Suomen puolella, ei toki vähiten kustannussyistä... Norja on kaunis mutta pirun kallis maa.   Nyt olemme pohtineet (molemmat vanhoina Roope Ankka -faneina) reissua Kanadaan ja Klondikeen, mutta saa nähdä missä vaiheessa budjetti kestää moista kaukomatkailua. Rahan puutteen vuoksi monta muutakin hyvää ideaa on toistaiseksi jäänyt ideatasolle.   Paras ulkomaanmatka lapsuudesta ja nuoruudesta oli ehdottomasti vuonna 2004 äitini kanssa tehty kahden viikon reissu Uuteen-Seelantiin. Sinne täytyy ehdottomasti päästä uusiksi, ehkä pidemmäksikin aikaa!   Työn puolesta pääsen uskoakseni tulevaisuudessa matkustamaan paljonkin, sillä tutkijoilla on tapana ravata kaiken maailman konferensseissa. Näissä toki mitään paikkoja näkee luvattoman vähän, enemmänkin yliopistokampuksia ja luentosaleja. Mutta pitää sen verran sitten haistella paikallista menoa, että tietää, minne tulee myöhemmin vaikka itse lomalle. Ja jos nyt hyvin käy, jatko-opintojen aikana pääsee tutkijavaihtoon paikkaan tai pariinkin. Silloin tulee sitten elettyä paikallista arkeakin, eikä vain turisteiltua.   Joskus tulevaisuudessa ulkomailla asuminenkaan ei ole poissuljettu asia. Tällä alalla sitä vähän odotetaankin, että työskentelee ainakin jonkin aikaa ulkomaisissa yliopistoissa. Iivari lähtee toki mukaan, ja jos sattuu valmiiksi olemaan vaikkapa jossain päin Aasiaa tai Amerikkaa, luulisi, että paikallisilla lomamatkoilla on helpompi lähteä vähän kiertelemään sitä mannerta sitten - eipä tarvitse ainakaan lentää ihan pallon toiselle puolelle.

Tykkäisin matkustella, mutta raha ja matkaseuran puute asettautuvat usein esteeksi.   Viimeksi olen ollut kauempana ulkomailla kesällä 2009, jolloin kävin Amsterdamissa. Se oli ihana ja rento kaupunki, jonne haluan vielä joskus takaisin. Tässä välissä on tullut käytyä vain Tallinnassa, mutta nyt alle kuukauden kuluttua pitäisi lähteä Budapestiin.   Kuten Dyniä, itseänikin kiinnostaisivat kovasti luontokohteet, mutta yleensä pienellä budjetilla pääsee helpoiten kaupunkilomalle eri Euroopan kaupunkeihin. Toisaalta taas kulttuurilomailu nappaa sata kertaa enemmän kuin rantalomailu.   Matkustaminen stressaa minua aika paljon. Pelkään aina, että viime hetkellä ennen lähtöä esimerkiksi jompikumpi lemmikkini sairastuu, tai että auto hajoaa matkalla lentokentälle tai jotain vastaavaa. Myös englantia solkatessa joutuu nöyrtymään ärsyttävästi, koska puhun sitä niin huonosti.

Eurooppalainen kaupunkilomailu on kyllä opiskelijabudjetilla ylivoimaisesti kiinnostavin vaihtoehto. Euroopan sisällä melkein minne vaan saa lentoja verrattain halvalla ja varsinkin EU-alueen sisällä ei tarvitse kovin moneen asiaan kiinnittää huomiota. Kaupunkilomat on mun juttuni muutenkin, en oo koskaan oikein innostunut rantalomista ja vaikka esimerkiksi pidemmät vaellusreissut jossain villissä ympäristössä kiinnostaisivat kyllä, sen tyyppinen loma vaatii paljon enemmän suunnittelua. Kaupunkiin voi lähes poikkeuksetta lähteä melko vähällä suunnittelulla ja silti löytää kaikenlaista mielenkiintoista, varsinkin kun omat mielenkiinnonkohteet pyörivät lähinnä kulttuurin piirissä.   Tälle syksylle on jo varattu lennot Berliiniin. Yleensä olen koittanut jokaiselle reissulle valita uuden kohteen, mutta nyt Berliini on suuntana jo toista vuotta putkeen. Viime vuonna lähdin kaverin matkassa Drop Dead -goottifestareille, tänä vuonna Berliiniin taas vetää Amanda Palmerin Euroopan kiertue. Oon jo aikaa sitten luopunut toivosta, että AFP koskaan ehtisi Suomen kamaralle, joten Berliiniin lähtö on ihan hyvä kompromissi. Tykkään Berliinistä muutenkin kaupunkina, se on Eurooppalaiseks suurkaupungiks mukavan pieni ja julkinen liikenne toimii todella hyvin. Pienellä budjetilla liikkuvaa tietysti ilahduttaa myös se, että sekä majoitus että ruoka ja juoma on aika halpoja, varsinkin Suomen hintatasoihin verrattuna. Historiaakin löytyy, jos siihen ehtii tutustua: viime vuonna suurin osa ajasta meni festariklubilla juhliessa ja hostellissa nukkuessa, joten museoissa ravaaminen jäi. Tällä kertaa on suunniteltua ohjelmaa ainoastaan tuo keikka, joten ehtii hyvin tutustumaan myös kaupunkiin. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan!

En tainnut edellisellä foorumilla tulla maininneeksi, että kesällä kävin ensimmäisellä ulkomaanmatkallani! Ruotsissa.   Kesän eka palkka oli tullut, lomapäiviä oli kertynyt pari ja LCS:n kauden eka viikonloppu järjestettiin Dreamhackissa. Mikäs siinä sitten! Käytin ensin kaikkia keinoja anelusta syyllistämiseen vakuuttaakseni poikaystäväni siitä, että kannattaa lähteä, ja jonkun unisen "no okei sit":n jälkeen ostin laivaliput (tapahtumaan liput oli jo hankittuna, joten olipa parempikin saada se myöntymys!). Kaikki meni sillä tavalla aika sujuvasti, että tapahtuma alkoi kunnolla vasta lauantaina iltapäivällä, joten töiden jälkeen ehti hyvin ajella yöksi laivaan ja aamulla sitten Jönköpingiin, ja vastaavasti se loppui maanantaina niin tiistain ehti vielä palautua siitä että ajettiin läpi yön aamulaivaan... (Pro tip: ei kannata. Ja jos aiot silti tehdä niin, varaa hytti valmiiksi.) Oon sikäli surkeaa matkaseuraa että mulla ei oo ajokorttia, mutta koska hoidin kaiken muun niin kätevästi niin mitään mahdotonta nurkutusta ei tapahtunut.   No varsinainen Ruotsi-kokemus jäi aika vähäiseksi ku istuttiin kahdeksan tuntia päivässä hallissa tuijottamassa pelejä. Joskin Elmia on kyllä suuri kongressikeskus! Käytiin myös paikallisessa ruokakaupassa ja jopa loppiksella. Jonkinlaista kanssakäymistä paikallisväestön kanssa tapahtui myös ruotsin kielellä. Jotain linnoja ja järviä näkyi ikkunoista ajellessa, ja asfaltti oli punaista. Niin ja Dreamhackissa oli ihan [i]mieletöntä[/i].

Kaksi vuotta sitten olisin vain todennut rakastavani matkustamista. En voi enää olla sitä mieltä. Bussimatkustaminen on tylsää, jopa puuduttavaa ja junamatkailu on VR:n takia ennalta-arvaamatonta.   Yleensä katson sarjoja tai kirjoitan kannettavalla, kun matkusta eikä akkuni riitä bussimatkoissa siihen, joten tätä matkailumuotoa vältän, kun vain mahdollista. Junalla kulkiessani pyrin ottamaan intercityn, että saan sekä netin että verkkovirtaa koneelleni. Hyvä matkaseura luonnollisestikin on aina valtaisa bonus.

Tein tuossa keväällä miltei kahden kuukauden matkan, jonka aikana olin ensin kaverin kanssa Japanissa kolme ja puoli viikkoa (Tokio, Kioto ja Hiroshima pääkohteina) ja siitä jatkoin itsekseni Pohjois-Amerikkaan (suunnilleen tällainen reitti: Seattle, Edmonton, Vancouver, Niagara, Toronto, Washington DC, Tampa FL) neljäksi viikoksi.   Aiemmin olin ollut lähinnä vain viikon reissuilla jossain Euroopan turistikohteissa, tosin 2007 oli jo käynyt morjestamassa ystävääni Edmontonissa ja sieltä teimme pienen sidetripin Vegasiin.   Matkustaminen on aina ollut haaveenani ja kun siihen tuli mahdollisuus vuorotteluvapaan myötä ja säästöjen kartuttua, niin päätin pistää ne säästöt palamaan ja käydä vähän pidemmällä. Aluksi tuo yksinmatkustaminen pelotti ihan hurjasti, vaikka kohteet olikin enimmäkseen valittu niin, että niissä oli joku tuttu (enimmäkseen punkkasin sohvilla). Kaikki meni kuitenkin äärettömän hyvin ja saattaisin lähteä uudelleenkin. Jos en majoittunut tutun sohvalle, niin olin varannut huoneen [url=https://www.airbnb.fi]airbnb-palvelun[/url] kautta. Sekin oli kivaa, kun majoittui jonkun kodissa, niin oli paikallinen kontakti. Hotelleissa on itsekseen tosi tylsää. Suosittelen siis!   Japanissa oli kivaa kaverin kanssa matkustaessa, kun oli se joku, jonka kanssa saattoi yhdessä pähkäillä ja kommentoida. Sitä jonkin verran kaipasin, mutta yllättävän hyvin jaksoin vain omaa seuraanikin. Ja se että kaveri osasi jonkin verran japania oli kyllä ehdottoman hyvä juttu.   Lentokenttiä ja turvatarkastuksia en kaipaa yhtään, olisi ollut siistiä liikkua Pohjois-Amerikassa jollain muulla tavalla, mutta kun se on a) kallista ja b) kestää niin hulvattoman kauan, niin ei ollut oikein muuta mahdollisuutta.   Toivottavasti vuorotteluvapaasysteemi säilyy, niin voisin seuraavalla kerralla lähteä vaikka Australiaan ja Uuteen Seelantiin...

Sini - sulle ei ole vielä kerrottu, mutta sun seuraava Japanin reissu on jo suunnitteilla :wink:

[quote=Sini]Hotelleissa on itsekseen tosi tylsää.[/quote]   Mä taas nautin siitä, että saan olla itsekseni ja nukkua isolla sängyllä ihan yksin. :wink: Kaksinkin matkustaessa valitsen nykyään mieluiten hotellin, vaikka maksaisin siitä reilusti lisähintaa: mukavampi sänky kuin jokin satunnainen sohva, ja hotelliaamiaiset ovat jotain ihmeellisen ylellistä ihmiselle, joka normaalisti aamulla hörppää vain kahvia.

Matkustaminen on kivaa, kun sitä tekee tarpeeksi harvoin. Mielelläni reissaisin joka kerta eri paikkaan, mutta harvemmin tai juuri koskaan aurinkolomakohteeseen. Olen enemmän kulttuuri-intoinen. Vaikken pidäkään massaturistikohteista, haluan silti käydä ne peruspaikat läpi, kuten esim. Ateenan ja Rooman. Roomaan olenkin lähdössä marraskuun puolen välin paikkeilla. Silloin ollaan jo tarpeeksi sesongin ulkopuolella, jotta sinnekin uskaltautuu mennä.   Olen reissannut aika paljon, lähinnä läntisen Euroopan alueella (Lontoo, Pariisi, Amsterdam, Hampuri etc), joten mieli tekisi lähteä katsomaan menoa itäiselläkin puolella.     [quote=Sarantha]alle kuukauden kuluttua pitäisi lähteä Budapestiin[/quote]   Budapestikin on kiinnostanut minua melko kauan, kerro sitten reissun jälkeen millaista siellä oli!   Paras matkani oli jokunen vuosi sitten Egyptiin suuntautunut reissu. Olin pitkään haaveillut sinne menemisestä, sillä Egyptin historia kiehtoo minua todella paljon. Ja kyllähän se oli sen arvoista. Pyramideissa ja lukemattomissa suurissa egyptiläisissä, hieroglyfein koristelluissa patsaissa on vaan jotakin todella hienoa.     [quote=Dyn]Työn puolesta pääsen uskoakseni tulevaisuudessa matkustamaan paljonkin, sillä tutkijoilla on tapana ravata kaiken maailman konferensseissa. Näissä toki mitään paikkoja näkee luvattoman vähän, enemmänkin yliopistokampuksia ja luentosaleja. Mutta pitää sen verran sitten haistella paikallista menoa, että tietää, minne tulee myöhemmin vaikka itse lomalle. [/quote]   Olin syyskuussa ensimmäisessä konferenssissani Itävallassa. Wien oli ihan kiva kaupunki, aika mahtipontinen. Ja kyllä siellä ehti paikkojakin tutkimaan jonkun verran, piti vaan osata livahtaa oikeassa välissä omille teilleen. :wink:

[quote=Emelie]Olin syyskuussa ensimmäisessä konferenssissani Itävallassa. Wien oli ihan kiva kaupunki, aika mahtipontinen. Ja kyllä siellä ehti paikkojakin tutkimaan jonkun verran, piti vaan osata livahtaa oikeassa välissä omille teilleen.[/quote]   Meiltä lähtee ensi viikoksi pieni seurue ihmisiä edustamaan Petroskoin yliopistoon yhteistyökokokoukseen, minäkin pidän siellä esitelmän. Kokous kestää vain pari päivää, mutta matkapäiviä tulee autoilla ja junilla kaksi, samoin vähän pääsemme myös leikkimään turistia ja mitä muuta sosiaalista aktiviteettia isäntäyliopisto sitten järjestääkään.   Pitäisi kuulemma olla rennompi ohjelma kuin suuremmissa konferensseissa yleensä, mutta toki Venäjä aiheuttaa itsessään ihan omaa lisäeksotiikkaansa... Vähän jännittää jo, mutta hyvällä tavalla. :) Just sain vaatteet pakattua, vielä pitäisi esitelmäkalvot viimeistellä.

Itse olen matkustellut lapsuudessa euroopassa, jotkin niistäkin on vain: Ruotsi, Norja, Rohdos, Portugali ja Lanzarote. Mutta myös kaksi kertaa on tullut jo eksyttyä Japanin suuntaan. Voisin sanoa, että yli puolet Japanista on kyllä jo nähty. Että kolmas kerta kun tulee tehtyä, niin koko Japani olisi sitten nähty.   Viimeisimmällä reissulla käytiin Shikokun ja Kyuushun saarilla, varsinkin Kochi ja Yamagata jäivät mieleen, mutta haaveena olisi kyllä matkustaa käymään muissakin maissa, varsinkin Hollanti olisi tällä hetkellä yksi kohde, kun kaveri muutti Suomesta sinne.

Saa nähdä miten meidän Budapestin reissun käy, kun Norwegianin lentäjät uhkaavat mennä lakkoon. Lakko alkaisi kahden viikon kuluttua, ja meidän lento lähtee alle kolmen viikon kuluttua. Niin minun tuuriani.

Jollei Japaniin halua jostain hyvin spesiaalista syystä, minulle suositeltiin juuri Etelä-Koreaa edullisempana ja jopa eksoottisempana vaihtoehtona. Toki korean taitoista matkaseuraa voi olla hankalampi löytää Suomesta. :)

[quote="Sarantha" post=2781]Saa nähdä miten meidän Budapestin reissun käy, kun Norwegianin lentäjät uhkaavat mennä lakkoon. Lakko alkaisi kahden viikon kuluttua, ja meidän lento lähtee alle kolmen viikon kuluttua. Niin minun tuuriani.[/quote]   Ilmeisesti [url=http://yle.fi/uutiset/norwegianin_lentajien_lakonuhka_ei_koske_suomea/6883493]lakko ei kuitenkaan ihan kauheasti vaikuttaisi Suomesta lennettäviin lentoihin[/url].   Itsekin olin vähän huolissani, sillä Rooman reissun lennot ovat Norwegianilta.

Voi jee, lempiaiheeni! Mullehan matkailu on käytännössä harrastus. Matkailusta hankalan tekee vain opiskelijan ainainen rahapula, mutta käytännössä kaikki tienaamani rahat pistänkin tähän lemppariharrastukseeni. Viimeiset kuusi vuotta ajatuksena on ollut, että vähintään kerran vuodessa ulkomaille (ja Ruotsia ja Norjaa en laske ulkomaiksi) ja sitä ideaa olenkin palavalla intohimolla toteuttanut.   Mie niin sanotusti keräilen maita, eli pidän listaa yllä käydyistä kohteista ja takaraivossa mulla on aina mielessä pari seuraavaa potentiaalista käyntikohdetta kun edelliset on saatu listalta pois ruksittua. Tällä hetkellä visiteerattuja maita taitaa olla about 24, edellisen unelman toteutin viime maaliskuussa kun pääsin käymään Egyptin Luxorissa Kuninkaiden laaksossa ja Karnakin temppelissä. Seuraavina todennäköisinä realistisina kohteina on Rooma (Italiassa on käyty useampi kerta mutta rauniofriikin ykköskohde on aina jääny välistä) tai Kroatia (näyttää uskomattoman kauniilta maalta). Sitte jos pääsis ihan mihin vaan niin menisin Antarktikselle ja Malediiveille.   Seuraava matka on yleensä näköpiirissä yhden ollessa ohitse ja niin tälläkin kertaa. Reilun kolmen viikon päästä suuntaan jälleen kerran Lontooseen (taitaa tulla viides kerta siellä, tosi outoa, se ei kuulu edes suosikkikaupunkeihini) parin kaverin kanssa. Ensimmäinen kerta heille kyseisessä kaupungissa, joten aika lailla tulee varmaan turistinähtävyyksiä kierreltyä. Tämä kavereiden mukaan raahaaminen taitaa olla kans jo tapa, olen tainnut viedä mukanani ainakin 7 lähintä ystävääni erinäisille ulkomaanreissuille. Olen tosin aika tottunut yksinreissaajakin (oma seura paras seura :wink: ), joten matkaseuran puute on harvoin este reissaamiselle.   Jos nyt ihan ketjuun liittyen vinkkejä kyselisin niin onkos kukaan käynyt Lontoossa katsoon mitään musikaaleja? Ystävälläni on synttärit reissun aikana ja hän haluais nähdä jonku hyvän musikaalin, joten suosituksia otetaan mielellään vastaan.

Budapestia ihmetelty viimeiset viitisen päivää, viime yönä palasin kotiin. Voisin aikani kuluksi kirjoitella tähän pientä matkakertomusta. Kirjoitan tarkempia käytännön vinkkejä ja kokemuksia spoileritageihin, niin tekstin voi halutessaan lukea hiukan lyhempänä.   Budapest koostuu siis periaatteessa kahdesta eri osasta, Budasta ja Pestistä, joita halkoo Tonava. Pestin puolella on kaupungin ydinkeskusta ja se on varsin täyteen rakennettua kapeiden katujen viidakkoa, Buda taas on ylänköisempää aluetta jolla sijaitsevat eri kukkuloilla kaupungin kuuluisimmat nähtävyydet ja hienot, vanhat rakennukset.   Lentokentältä oli suhteellisen helppo matkustaa kaupunkiin, mentiin linja-autolla lähimmälle metroasemalle ja sieltä hotellin tuntumaan. Hotellimme oli Pestin alueella noin 1,5 km päässä kaupungin keskustasta. Ihan pikkuisen sivussa, mutta lähimmälle metroasemalle oli vain muutaman sadan metrin matka. Matkustimme reissun aikana enimmäkseen metrolla ja tietenkin kävellen. [spoiler]Metroverkosto ei ole ihan hirveän laaja moniin muihin suurkaupunkeihin verrattuna, mutta kyllä sitä pitkin nyt kulki. Aika monet turistit ovat hankkineet liikkumiseen Budapest-kortteja, me ostettiin ihan tavalliset seitsemän päivän travel cardit, näille tuli hintaa noin 16 euroa eli varsin edullista oli. [/spoiler]   Ekana iltana suuntasimme metrolla Tonavan ali Budan puolelle, ja kävimme ihmettelemässä Budan linnaa linnavuorella. Linnavuorelle pääsee matkustamaan vanhanaikaisella hammasratasjunalla, me tulimme sillä alaspäin. Kuninkaanlinnan alapuolella on maanalainen labyrintti, jossa myös kävimme.   Parina ekana päivänä monet pienet epäselvyydet ja ristiriitaisuudet ärsyttivät. [spoiler]Esimerkiksi metroasemien nimet oli merkitty huonosti, aluksi jouduimme laskemaan millä asemalla pitää jäädä pois, sen jälkeen reitit kyllä oppi nopeasti. Metroasemia oli myös aluksi vaikea löytää, sillä nekin oli merkitty aika huonosti, opimmekin pian tähyilemään alaspäin johtavia portaita. Yleensä portaiden kohdalla ei myöskään lukenut kumpaan suuntaan menevän metron laiturille ne johtavat, joten useamman kerran menimme portaat alas, huomasimme olevamme väärällä laiturilla, nousimme portaat ylös, etsimme kadunylityspaikan, etsimme toisen puolen laiturille johtavat portaat... ja niin edelleen. Monet netistä etsityt tiedot eivät pitäneet paikkaansa esimerkiksi aukioloaikojen suhteen. Pian aloimmekin heittää läppää siitä, että asiat tuntuvat Budapestissa olevan täysin päin vastoin kuin mitä etukäteen on luvattu... Tästä seikasta revittiinkin runsaasti insidehuumoria koko reissun ajan. [/spoiler]   Toisena päivänä lähinnä shoppailimme, jonotimme oopperaliput, kävimme Budan puolella syömässä tosi kivassa ravintolassa ja illalla istuimme pubissa yhden seurueemme jäsenen vaihtarikaverin kanssa. Shoppailusta sen verran, että odotusten mukaisesti keskustan kävelykatu Vaci Utca on enemmän matkustanutta kaveriani mukaillen "se sama katu joka löytyy joka kaupungista" turistikrääsäkauppoineen ja ravintoloiden sisäänheittäjineen. Sen sijaan kauppahalli oli iso ja hieno. Syömisestä ja ravintoloista alla hiukan tarkemmin.   [spoiler]Etukäteen olin keskustelupalstoilta lukenut, että Budapestin joissakin ravintoloissa turisti voi tulla helposti huijatuksi, mutta me välttelimme pahimpia turistirysäpaikkoja eikä ongelmia ollut. Tippiä pitäisi jättää noin 10-15 %, mutta aika monessa paikassa tuntui olevan käytäntönä, että palvelulisä (yleensä 10 %) lisätään laskuun automaattisesti. Kerran tämän vuoksi vahingossa tuplatippasimme. Hintataso vaihteli, joissakin paikoissa tuntui olevan vähän turistilisää. Onnistuimme kuitenkin useamman kerran löytämään ravintoloita ja kahviloita joissa tuntui käyvän paljon paikallista väkeä, tässä vaihtarikontaktimme vinkit auttoivat. Söimme useamman kerran pubityyppisissä paikoissa, niissä ruoka oli aika yksinkertaista ja edullista. Kasvissyöjänäkin ruokaa löytyi yllättävän helposti, seurueemme söi reissun aikana mm. pinaattilasagnea, vuohenjuustotäytteisiä risottopalloja, punajuurisalaattia, tomaattikeittoa... Myös kahvila- ja pubityyppisissä paikoissa tarjoilija tuli yleensä ottamaan tilauksen pöydästä, sen sijaan maksamassa käytiin usein tiskillä. Hinta-laatusuhteeltaan parhaimmissa paikoissa pääruuan saattoi saada noin 1500-2000 forintilla (~ 5.5 - 6 eur), alkoholipitoisia drinkkejä tuli juotua aterioiden lomassa useampaan otteeseen sillä niitäkin sai parilla tai muutamalla eurolla. En ole itse mikään viininjuoja, mutta paikallinen valkoviini oli mielestäni ihan kelpoa. [/spoiler]   Kolmantena päivänä kävimme Varosligetin alueella keskustan itäpuolella. Siellä sijaitsee mm. Unkarin keskeisin taidemuseo. Museossa oli vähän niuho henkilökunta ja jälleen kerran huonot opasteet (valokuvausta varten olisi pitänyt ostaa erilainen kalliimpi lippu, mutta sellaisen lipun ostomahdollisuudesta ei ollut mitään infoa missään jne.), taide sen sijaan oli ihan mielenkiintoista. Paljon esimerkiksi italian renessanssin aikaista ja sitä aiempaa taidetta.   Illalla kävimme oopperassa katsomassa La Traviatan. Liput keskihintaisilla paikoilla maksoivat noin 4500 forinttia (~ 15 eur) ja kokemus oli HIENO. Meillä ei ollut kenelläkään erityisen fiinejä vaatteita mukana vaan ihan perussiisteissä reissuvaatteissa mentiin, emmekä kokeneet itseämme yhtään alipukeutuneiksi. Tämä oli seikka jota vähän jännitin etukäteen, kun tuo oopperaan meno siis tuli kuvioihin vähän ex-tempore -aktiviteettina. Laulujen tekstitys oli unkariksi joten tarinan juoni jäi vähän mysteeriksi, mutta tavallaan käänteiden arvaileminen ja väliajoilla spekuloiminen porukalla oli ihan viihdyttävää.   Neljännen päivän pääaktiviteetti oli tippukiviluolien koluaminen Budan pohjoispuolella. Matkaopaskirjat eivät yleensä esittele luolia kovinkaan keskeisesti, ehkä siksi että ne sijaitsevat vähän sivussa keskustasta. Silti tätäkin kohdetta voin suositella. [spoiler]Luolille täytyi matkustaa metron jälkeen vielä lähijunalla ja bussilla, ja yhteensä reissuun meni noin kaksi kolmasosaa päivästä. Luolia oli kaksi, pienemmässä opaskierros vei aikaa noin 35 minuuttia ja isommassa tunnin. Isomman luolan opas mainosti meille vielä kolmen tunnin extreme-kierroksia, joissa kuulemma pääsee "oikeasti kiipeilemään ylös ja alas" kiipeilyvaljaineen kaikkineen. No, minulle isomman luolan 400 rappusta ja 7 metrin tikapuut kyllä riittivät ihan hyvin. [/spoiler]   Viidentenä päivänä kiipesimme Gellertin kukkulalle, josta on todella hienot näköalat koko kaupungin yli. Kävimme myös Semmelweisin lääketieteen historian museossa, joka sekin oli ihan mielenkiintoinen.   Ihmisistä sen verran, että asiakaspalvelu oli pääsääntöisesti ystävällistä, mutta jonkin verran niuho vaikutelma jäi joidenkin paikkojen henkilökunnasta, vaikka olimme ihan järkevästi käyttäytyviä aikuisia. Asiakaspalvelijoiden englannintaito ei ollut joka paikassa mitenkään häikäisevä, mutta palvelu oli usein sellaista ujolla tavalla ystävällistä, mikä tuntui hirmu sympaattiselta. Yleisesti ihmiset kaupungilla ja julkisissa liikennevälineissä olivat aika samaan tapaan juroja ja epäkohteliaita kuin suomalaisetkin.   Käveltyä tuli viiden päivän aikana niin paljon, etten edes muistanutkaan miten monella tapaa jalkoihin voi sattua. Olen tyytyväinen siihen, että tuli nähtyä ja koettua paljon kaikkea hyvin erilaista kulttuurista baareihin ja kauniisiin maisemiin ja rakennuksiin.

Olen kuluneen viikon ollut Roomassa työmatkalla. Nähtyä on tullut toki lähinnä paikallisen, 700-vuotiaan [url=http://en.uniroma1.it/sapienza/%EF%BB%BFabout]yliopiston[/url] muutamaa luentosalia ja kampusaluetta, mutta hiukan muutakin. Ko. yliopiston suurin sali, Aula Magna, on muuten todella melko magna aula, varmaan puolitoista tai kaksikin kertaa HY:n suurimman juhlasalin kokoinen. Käpistelijää hiukan harmittavat pistorasioiden puute ja pätkivä internet, mutta muuten konferenssikin on mennyt iloisissa merkeissä.   Ei nyt tieteellisestä sisällöstä sanaakaan, mutta harvoista turistinähtävyyksistä muutama. En ehtinyt varsinaiseen keskustaan kuin vasta tiisaina konffan virallisella turistikierroksella, joka olikin sitten reippaan parin tunnin kävely - aikamoista kulttuuriähkyä. Opas oli aika surkea (joku paikallisten jatko-opiskelija, ei siis mikään 'oikea' turistiopas), joten omin voimin siinä sai muistella, mikä on mikäkin pytinki. Kamera oli jäänyt kotiin, mutta pimeässä illassa se ei hirveästi edes harmittanut, varsinkin kun isompiakaan järkkäreitä mukaan raahanneet kollegat eivät tuntuneet saavan tarpeeksi valoa kuviin.   Kävelyretken varrella tuli nähtyä Forum Romanum tai mitä siitä nyt on jäljellä, useita kirkkoja, Panthenon, se-suihkulähde-joka-kaikkien-pitää-nähdä (todella pieni ja mitätön, vähän pettymys) ja vielä lisää kirkkoja. Museoihin ei ollut aikaa, minnekään sisään menemiseen ei ollut aikaa (pl. Panthenon, mikä oli kyllä siisti), ja ruokaa sai vasta pitkän taivalluksen jälkeen. Mutta pintavilkaisu tähän kaupunkiin oli ihan kiva. Eilen tuli käytyä illallisella 'joen toisella puolella' lähellä Vatikaania, ja siinä matkalla näkyi mm. Pietarinkirkko etäältä ja osa kävelyretken paikoista uudelleen paremmin. Colosseum vilahti ohi bussin ikkunasta keskiviikkona.   Että joo, ei voi väittää, että työmatkan ja turismin yhdistäminen olisi mitenkään kauhean onnistunutta. Hienoa silti olla täällä, ja omatoimisesti olen muutamana iltana vähän käpötellyt pitkin ja poikin (ainakin sen verran, että toisessa jalassa on muhkea rakko). Nähtävää on hirveästi, enkä usko, että 'pelkkänä' turistinakaan täällä näkisi yhden loman aikana edes murto-osaa kaikesta mahdollisesta.   Koska hotellini on käytännössä keskellä kampusta, olen nähnyt myös paikallitsa elämää (ainakin paikallisten opiskelijoiden). Pitsa on hyvää ja sitä saa halvalla paikallisista rafloista. Hinta kaksin- tai jopa kolminkertaistuu muutaman kilometrin päässä keskustan turistialueella. Tomaattiallergikkoa tietysti ilahduttaa, että sitä pitsaa tehdään myös blancona eli ilman kastiketta. :cheesy:   Aluksi hiukan jännitti liikkua keskustassa itsekseen, mutta kartan kanssa suunnistaminen on kohtuuhelppoa, kun katujen nimet on merkitty selvästi näkyviin. Mitään logiikka kaupungin pohjassa sen sijaan ei tunnu olevan, suorastaan päinvastoin. Taksimatkailu on kohtuukallista ja bussien reiteistä en ole ottanut selvää, mutta jalkaisin jaksaa nyt suurimaan osaan paikoista. Jos olisin täällä pidempään tai liikkuisin laajemmalla alueella, bussit ja raitiovaunut vaikuttavat olevan ihan helpohko tapa liikkua.

Kotiuduin eilen Roomasta, oli varsin mainio reissu!   Voisin aloittaa kertomalla nähtävyyksistä....   [b]Forum Romanum [/b]ja [b]Colosseum[/b] tuli nähtyä, ja ne olivat omalla tavallaan ihan hienot, Colosseum varsinkin, koska se oli niin paljon helpompi hahmottaa, että millainen se oli silloin aikoinaan. Viereisen Forumin rauniot olivat vähän hankalampi juttu, mutta kyllä niistäkin jonkinlaisen kuvan sai. Kirkkoja Roomasta löytyy, mekin kiersimme varmaan lähemmäs parikymmentä läpi. Suurin osa oli varsin samankaltaisia (eivät oikein jääneet mieleen), mutta varsinkin [b]Saint Clementen[/b] kirkko oli hieno. Siinä oli kolme kerrosta, ylin ja tällä hetkellä maanpäällä oleva osa on 1100-luvulla rakennettu kirkko, sen alla oli 300-luvulla rakennettu kirkko ja sen alla oli vielä Mithran temppeli. Upea, hiljainen ja jännittävä paikka, varsinkin tuo alimmainen kerros.     [quote=Dyn]Kävelyretken varrella tuli nähtyä .... se-suihkulähde-joka-kaikkien-pitää-nähdä (todella pieni ja mitätön, vähän pettymys) [/quote]   Mitäköhän mahdat tarkoittaa. Yksi must-see suihkulähde oli [url=http://en.wikipedia.org/wiki/Fountain_of_Neptune,_Rome]Neptune-suihkulähde[/url] [b]Piazza Navonalla[/b], sellainen missä Meren jumala murjoo mustekalaa (joka oli aika hauska). Toinen must-see suihkulähde oli [url=http://en.wikipedia.org/wiki/File:Trevi_Fountain,_Rome,_Italy_2_-_May_2007.jpg]Trevin suihkulähde[/url], joka oli myös hieno ja aika iso.   Viikon keskivaiheilla kävelimme vähäsen matkaa [b]Via Appia Anticaa[/b], lähinnä tarkoituksena päästä sen varrella sijaitseville katakombeille. Vierailimme niistä yhdestä (kaiken kaikkiaan 3) oppaan johdolla (muuten sinne ei päässyt). Ei ollut ehkä ihan niin hieno kokemus kuin mitä odotin, mutta tulipahan nähtyä.   Yhden päivän varasimme Vatikaanille. [b]Pietarin kirkko[/b] oli vaikuttava paikka, ja sen vieressä oleva [b]Vatikaanin museo[/b] yhtä hieno. Illemmasta kävimme katsastamassa Vatikaanin lähellä olevan [b]Castel Sant’Angelon[/b] eli Hadrianuksen mausoleumin. Alun perin hautapaikkaksi tarkoitetusta rakennuksesta tehtiin keskiajalla linnoitus, josta oli pakoreitti/kulkuyhteys Vatikaaniin. Paavit pääsivät turvaan tarvittaessa. Linnoitus oli kyllä jännittävä paikka, varsinkin tällaiselle korkeanpaikkakammoiselle otukselle.   Koska matkustin ihmisen kanssa, jolla oli enemmän tai vähemmän fiksaatio raunioihin, yritimme käydä reissun loppupuolella katsomassa [b]Ostia Antican[/b] (vähän Rooman ulkopuolella oleva vanha satamakaupunki) raunioita, mutta ei siitä tullut oikein mitään. Satoi, oli kylmä (sormet jäässä vaikka olikin hanskat) ja minulla oli vielä kaiken lisäksi hienoinen raunioyliannostus, joten palasimme takaisin Roomaan ja kävimme katselemassa museossa patsaita ja mosaiikkeja.   Sää oli muutenkin aika vaihtelevaa, alkuviikolla oli kohtuu lämmintä ja poutaa, viikon keskivaiheilla kohtuu lämmintä ja sadekuuroja, loppuviikosta kostean kylmää ja jatkuvaa sadetta. Sunnuntai eli viimeinen kunnollinen lomapäivä sen sijaan oli mukava, poutainen ja lämmin. Roomassa ei kyllä tuullut, vaikka Dyn siitä toisesa ketjussa vähän varoittelikin, huomattavasti suurempi ongelma oli kostea kylmyys, jota en juurikaan siedä. Kunnolla pukeutuminenkaan ei tahtonut auttaa. Ja hotellihuonekin oli todella kylmä, siellä ei tehnyt mieli viettää aikaa, vaikka se olikin muuten varsin siisti ja hyvä paikka. Eli siis käytännössä katsoen palelin 80% ajasta.     [quote=Dyn]tuli käytyä illallisella 'joen toisella puolella' lähellä Vatikaania[/quote]   Paikka lienee [b]Trastevere[/b], jossa mekin ruokailimme useampaan otteeseen. Kiva ja viihtyisä paikka. Trasteveressä sijaitsee myös melko korkea "mäki", josta oli huikeat näkymät Roomaan.     [quote=Dyn]Nähtävää on hirveästi, enkä usko, että 'pelkkänä' turistinakaan täällä näkisi yhden loman aikana edes murto-osaa kaikesta mahdollisesta.[/quote]   Se vähän riippuu. Meillä ainakin oli suoritusvimma päällä ja sen takia näimme tosi paljon kaikkea. Totta kai sinne jäi vielä asioita näkemättä, mutta lähinnä varmaankin keskustan ulkopuolelle. Ja jossain vaiheessa ne kaikki patsaat, rauniot ja kirkot vaan riittää, minulla ainakin 5. päivän jälkeen aivot huusivat armoa. Eli minun mielestäni Roomaan kannattaisi tehdä useampi lyhyempi reissu, jotta ei tulisi yliannostusta mistään.   Hyvät kengät kannattaa ottaa mukaan, käveltyä tulee todella paljon. Mekin majoituimme rautatieaseman vieressä, joten kaikki olivat tarpeeksi lähellä, että julkisia ei viitsinyt käyttää.   Ruuasta vielä pari juttua....   Ruoka oli pääosin hyvää ja edullista, kunhan vältti pahimmat turistipaikat. Pari kertaa osuttiin vähän onnettomiin paikkoihin, lähinnä palvelun kannalta. Henkilökunnalla oli sähläys päällä, ja meidät unohdettiin ihan tyystiin, hiljaisia ja kielitaidottomia (ei osattu italiaa) kun kerta oltiin. Mutta muuten jäi hyvä mieli. Pasta ja pitsa ovat hyvää Italiassa, muu ruoka on vähän siinä ja siinä. Kahvikin oli hyvää, tykästyin tällä reissulla espressoon. Mukava shotti kofeiinia. Kannattaa välttää kahviloissa pöytään istumista, siitä veloitetaan heti lisää. Me teimme sen virheen ensimmäisenä aamuna, jouduimme maksamaan ainakin euron lisää jokaisesta ostamastamme asiasta. Seisomakahvit paahdettua leipää mutustellen me aloitimme suurimman osan päivistä, vaikkakin yhtenä päivänä kokeilimme olla tosi italiaisia ja syödä sen aamukahvin kanssa makea asia, pulla tahi vastaava. Ei ollut oikein menestys, se ei (yllätys, yllätys) pitänyt juurikaan nälkää.   Englantia siellä osattiin vaihtelevasti, mutta italiaisilla tuntuu olevan suurimmaksi osaksi ainakin halu ihan oikeasti ymmärtää mitä me haluttiin, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan. Eli hyvin pärjäsi ilman italian kielitaitoa.

Olin viime viikolla Saksassa työmatkalla. Eihän se mikään varsinainen loma ollut, mutta kiva reissu kuitenkin.   Tarkemmin määritellen olin työmatkalla Etelä-Saksassa (ihan rajantuntumassa), pienellä paikkakunnalla järjestetyssä workshopissa. Vaikka suurin osa ajasta menikin puheiden kuuntelemiseen, muihin työjuttuihin sekä tylsyydessä koomaamiseen, ehti siinä hiukan aikaa tehdä muutakin. Kuten ihastella näkymiä. Kun astui hotellista ulos, näkymä oli jotain melko epätodellista. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja taivaan sinisyyttä vasten kohosivat lumihuippuiset Alpit. Aivan käsittämättömän kaunista. Ja ne järvet.... Kirkasta vettä, paljon kaloja. Sinne olisi voinut jäädä vaikka pitemmäksikin aikaa. Harmillista, että varsinaista vapaa-aikaa oli niin vähän, sillä siellä olevilla metsäpoluilla olisi voinut harhailla vaikka kuinka kauan.   Lennettiin Saksaan Lufthansalla, ja joka kerta kun käytän tuota lentoyhtiötä, pidän siitä enemmän ja enemmän. En ymmärrä mitä he tekevät niin merkittävästi erilailla kuin muut... Aion jatkossa suosia Lufthansaa, jos sillä vaan on tarjolla lentoja haluamaani kohteeseen.

Matkustaminen on ihanaa. Mutta liian usein tehtynä alkaisi menettää erikoisuuttaan :smile:   Useamminkin on tullut tehtyä noita perus viikon etelänlomia, milloin minnekin. Ja ennen aina vanhempien kanssa ja sittemmin pari kertaa kaveriporukan kanssa. Mutta nämä eteleän kanariansaarten ja vastaavien lomat vaativatkin matkaseuraa.   Ensinmäisen yksinmatkani teinkin sitten Japaniin, ei yhtään haastava ajatus. Ja matka oli niin mahtava ja onnistunut, että olen ehtinyt tehdä Japaniin jo toisenkin reissun ja nyt suunnitteilla jo kolmas matka. Eka Japanin matka sijoittui keväälle kirsikankukkien aikaan, toinen kesään (jotta pääsin kiipeämään Fujille) ja kolmatta suunnittelen syksyyn.   Olen aivan ihastunut tuohon maahan ja kieleenkin, siellä on niin paljon nähtävää, ihan sama mikä vuoden aika! Vaikka asukasmäärä onkin käsittämättömän suuri, kaikki toimii niin hyvin ja rauhallisesti. Tokion Shinjukun aseman ruuhkassa ei törmää ihmisiin, toisin kuin vaikka täällä lähes tyhjällä tiellä :lol: Ja hämmästyin miten helppo siellä on kulkea, mitään karttaa ei tarvitse kantaa mukana, kunhan aamusella vähän vilkaisee, että minne onkaan menossa :cheesy: Ja juna matkustelu on todella minun mieleeni. Paras tapa japanissa on matkustaa ilman mitään ryhmää ja opasta, ehtii nähdä todella paljon enemmän.   Yksinmatkustamisessa on parasta se, että saa mennä omaan tahtiinsa, jos haluaa katsella jotain paikkaa kauemmin niin voi tehdä. Jos jokin paikka ei kiinnosta, niin jatkaa eteenpäin. Kukaan ei ole valittamassa väsymystä tai muutakaan. Yksin matkustaminen on rentouttavaa. Ja hyviä puolia yksinmatkustamisessa on se, että saa ja etenkin joutuu tekemään kaiken itse. :cheesy: Ja helpommin tapaa paikallisia tai muita matkaajia, joiden kanssa voi jakaa sanan tai pari, tai vaikka ravintola aterian. Todella hämmentävää on kyllä esim. japanissa yhtäkkiä törmätä suomalaiseen perheeseen matkallaan, kun ei ole reiluun viikkoon kuullut sanaakaan suomea, sopertanut vain englantia ja niitä muutamia osaamiaan japanin lauseita, ja ei ole etenkään kuullut sanaakaan suomea :lol:     Hollannissa olen myös käynyt muutamaan kertaan, kaverin kanssa, Amsterdamissa ja lähiseuruilla lähinnä. Mukava maa myös, ihmiset siellä ovat niin rentoja, ja englanninkielellä pärjää. Ammattini(puutarhuri/floristi) puolestakin tämä maa on vain pakko nähdä edes kerran, mutta nähty jo pariin kertaan, eikä varmasti jää siihen. Ja lentomatka sinne on niin lyhyt, paitsi jos ainut halpa sopiva lento on välilaskun kanssa ja päädyt vietämään 6h aikaa Frankfurtin lentokentälle :lol:     Matkustus haaveena minulla on jo pitkään ollut Uusi-Seelanti. Haluan nähdä upeita maisemia. Joskus kouluaikaan tein jonkin esitelmän juuri Uudesta-Seelannista ja jo silloin ihastuin maahan ja en ole saanut ajatusta sinne matkustamisesta pois mielestäni. Matka vain on pitkä ja vaatii hieman suunnittelua ja järjestelyä, ja säästämistä hieman enemmän. Sinne kun viimein sitten pääsee niin useampi kuukausi pitäisi varata aikaa jotta saa kunnolla nauttia.   Pienempänä matkustus aikeena on ollut jo useamman vuoden, että voisi ajella täältä eteläsuomesta lappiin ja jatkaa sitten vaikka norjaan vuonoja ihailemaan. Mutta jotenkin tämä helposti järjestettävissä oleva matka (autokin on omasta takaa) on jäänyt tekemättä.   Naureskelin myös viime kesään asti sitä, että en ollut käynyt naapurimaassamme ruotsissa, vaikka olin käynyt jo pariin kertaan japanissa asti :roll: No sekin asia on nyt korjattu.

Lähden huhtikuun lopussa kahden viikon työmatkalle Berkeleyn yliopistoon Kaliforniaan. En ole koskaan käynyt Jenkeissä, joten kaikki nämä ESTA-muodollisuudet ja lentojen varailut ovat olleet melko jännittäviä. Työmatka kun on kyseessä, viikot vierähtänevät iloisesti yliopiston tiloissa ja palavereissa juostessa. Agendaa töiden puolesta on yllin kyllin.   Yritän kuitenkin keksiä jotain pientä nähtävääkin matkalle. Varmasti kokeneempi matkaseura ja paikalliset auttavat runsaasti ruokapaikkojen ja muiden kanssa. Matkan ainoana viikonloppuna haluaisin käydä San Franciscossa kääntymässä ja pällistelemässä. Jos joku täkäläisistä on käynyt siellä, saa kertoa vinkkejä päivässä tai parissa nähtävistä paikoista (muutakin kuin se silta). :)

Edelliset reissut on tullut tehtyä naapurimaihin. Toukokuun lopussa tehtiin ystävien kesken yhteisreissu Viroon, yksi yö viihdyttiin Tallinnassa ja kolme yötä oltiin ystävän perheen kakkosasunnolla Haapsalussa. Kesäsesonki ei ollut vielä Haapsalussa alkanut, joten jossain vaiheessa oltiin varmoja, että ollaan ainoita turisteja koko kaupungissa koska missään ei näkynyt ihmisiä. Säät ei valitettavasti erityisesti suosineet, pohjoisen tytöt lähti optimistisina matkaan ja toivoivat saavansa auringonpaistetta ja hellettä, mutta joutuivat tyytymään tihkusateeseen ja viileään keliin. Ei se onneksi pahemmin haitannut, Tallinnan vanhakaupunki oli edelleen ihastuttava ja Haapsalu oli viehättävä pikkukaupunki täynnä söpöjä taloja. Ulkona syöminen oli Virossa hullun halpaa ja ruoka oli pääasiallisesti todella hyvää, joten tuosta pidennetystä viikonlopusta tulikin vahingossa oikein herkuttelureissu. Ja vaikka Viro periaatteessa naapurissa sijaitsee, niin kauas on pitkä matka kun yhdensuuntaisiin matkoihin sai melkein 12 tuntia kulumaan. Mutta mitäpä tuosta, hauskaa oli!   Toinen reissu tuli tehtyä juhannuksena, kun lähdin kaverin kanssa päiväretkelle Nordkappiin. Ennen lähtöä lähipiiristä kuului lähinnä "hullujako toletta"-kommentteja, mutta niin vain tuli se maailman reunakin nähtyä. Kahdeksalta aamulla lähdettiin ja takaisin kotona oltiin yhden aikaan yöllä. Pihasta takaisin pihaan oli tasan 900 kilometriä ja matkan aikana saimme nähdä mahtavia maisemia. Pysähdykset ei luonnollisesti olleet tuommosella reissulla erityisen pitkiä, mutta mennen tullen tuli käytyä kaupassa Altassa, pysähdyttyä useammalla taukopaikalla, syötyä Honningsvågissa ja tietysti nähtyä se Euroopan pohjoisin piste. Tai no näkeminen voi olla liioiteltua, koska Nordkappissa näkyvyys taisi olla jotain 50 metrin luokkaa, mutta tulipahan käytyä. Vaikka sää ei tälläkään reissulla suosinut, niin tästä jos jostain matkasta voi sanoa, että matka oli tärkeämpi kuin määränpää.

Olen aina halunnut matkailla, milloin Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, milloin Keski-Euroopassa, milloin Yhdysvaltain halki vanhalla autonrämällä.   Koskaan en ole kuitenkaan käynyt Latviaa kauempana. Sen lisäksi ainoat vierailemani maat ovat Ruotsi (1x) ja Viro (2x), lapsuus- ja teini-iässä. Kaikkia matkoja yhdistää se, että olen ollut mukana muiden, ns. aikuisten ihmisten seurassa.   Nyt kolmekymmentä täytettyäni olen edelleen haikaillut edes pääsystä toiselle puolelle Suomea, vaikka yksin tai jonkun kivan kaveri(poruka)n seurassa. Tai no, kyllähän minä kerran joskus 18 vuoden ikäisenä taisin kaverini kanssa käydä Helsingissä päivämatkalla.   Syitä on monia, pelkään esimerkiksi hirveästi lentämistä, eikä pelkoon auta lainkaan se, että Latvian-matka sujui kaikin puolin hienosti. Yksi syy on tietenkin oma hirvittävän pieni, miten sen sanoisi, elinpiirini(?) - ja toki arkuus sen laajentamiseen.   Matkustamisen suhteen tuntuu, että matkaseurakin pitäisi valita todella tarkkaan, varsinkin jos kyseeseen tulisi yön yli viipyminen. Jotenkin perusluotto hyviinkin kavereihin on tässä suhteessa löyhä.   Yksin matkustaminen taas ei voisi missään muodossa tulla kyseeseen. Jo matkanteko kotipuolessa käymään (about 90 kilometrin päähän) ns. kiskobussilla eli VR:n niillä Puolasta tilatuilla pikkujunilla tuntuu jotenkin aivan liian epävarmalta. Liian monta liikkuvaa osaa niin sanoakseni, liian paljon ihmisiä ympärillä, ja liikaa mahdollisuuksia kaiken mennä pieleen.   Mutta, kuten alkuvirkkeessä totesin, matkustaa olen aina halunnut, ja kokea uusia juttuja. Eikä se halu tai toive mihinkään siitä häviä, vaikka kuinka arkuus ja ylivarovaisuus sitä estäisivätkin.

Olen nyt lyhyen ajan sisään kiertänyt aika paljon palloa, sillä toukokuussa olin kaksi viikkoa San Franciscossa (tarkemmin Berkeleyssä) ja heinäkuun alussa viikon Hong Kongissa, molemmissa työn puolesta. Tutkimusviereilulla päivät kuluvat toki enimmäkseen yliopistolla, mutta tuleehan siinä samalla nähtyä paikkojakin, ja yleensä paikalliset tutkijat ovat innokkaita esittelemään keskeisimpiä nähtävyyksiä tai ainakin parhaita ravintoloita. Missään huippurafloissa harvemmin on varaa syödä edes yliopiston päivärahalla, mutta onneksi suosituksia tuleekin nimenomaan 'hintansa väärteihin' ravintoloihin. :wink:   Ehkä ruoka onkin suurimpia elämyksiä ulkomailla, kun aikaa ei ole kuin pariin-kolmeen nähtävyyteen ja muuten aika menee töitä tehdessä. Allergioistani huolimatta tykkään maistella ja kokeilla uusia juttuja, ja varsinkin 'Friscossa ihastuin vietnamilaisiin pho-nuudeleihin, joita onneksi löytyi sitten Honkkareistakin. :cheesy:   Turistina preferoin luontokohteita, joten varsinkin USAssa tuli katsastettua Berkeleyn yliopiston botanical garden ja toki yksi punapuumetsistä. Hong Kong meni maltillisemmalla linjalla, vuorenhuippu Victoria Peak oli varmaan ainoa 'aito' turistikohde jonne liikeni aikaa.   Jos luulinkin, että Kalifornian aurinko on kuuma, niin eteläisen Aasian heinäkuu se vasta kuuma onkin. Huhhuh, viikko tuntui ihan tarpeeksi pitkältä ajalta. En varsinaisesti sairastunut, mutta voin jollain epämääräisellä tavalla pahoin koko ajan, ja koska join varmuuden vuoksi lähinnä pullovettä ja olin muutenkin huolellinen syömisistäni, syytän kyllä ihan vain lämpötilaa. USAssa sen sijaan paloin pariinkin otteeseen, vaikka lämpötila oli oikeastaan juuri sopiva, tulipahan muistuttettua itselleen että tällainen valkoinen pohjoismaalainen ei pärjää missään etelämpänä ilman aurinkorasvaa...   Jatkossa toivon matkustavani vielä lisää, vähintään konferenssimatkoille, mutta pidempi tutkimusvierailukin (muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen) olisi mukava tehdä. Työn puolesta ulkomailla oleilu on 'halpa tapa' nähdä maailmaa, mutta toisaalta samalla tulee vaihdettua valtavasti ideoita paikallisten tutkijoiden kanssa, joten koen matkustamisen kyllä olevan ihan hintansa väärti tälläkin saralla. Toki ihan yhtä paljon kuin lomamatkalla ei tietenkään ehdi nähdä, kun päivästä valtaosa kuluu ilmastoidulla yliopistolla kököttämiseen.     [quote=Skie]Toinen reissu tuli tehtyä juhannuksena, kun lähdin kaverin kanssa päiväretkelle Nordkappiin.[/quote]   Oijoi, mäkin niin haluaisin! Tämän vuoden kesälomareissu (starttaa muuten jo perjaintaina) kulkee Jyväskylän Finnconin kautta Inariin, jossa olemme vajaan viikon verran. Sen jälkeen kierrämme pikapikaa Kautokeinossa (saa arvata, miksi :wink:) ja sitten tulemme vielä yöksi tuttuun Hettaan, josta palaamme Oulun kautta kotiin Helsinkiin.     [quote=Poppis]Syitä on monia, pelkään esimerkiksi hirveästi lentämistä, --[/quote]   Minäkin olin alkuun - jos en nyt pelokas - niin vähän arka lentämisen suhteen. Onhan se jännää, miten se paatti pysyy ilmassa - ja jos se tulee alas, sen kerran kun tulee, se tekee sen aika ryminällä. Mutta nyt kun lentokilometrejä ja useampi mannertenvälinen lento (9-11h) on takana, niin hommaan alkaa jo turtua. Minusta jännä merkki on se, että aiemmin varasin aina ikkunapaikan nähdäkseni maisemia, mutta nykyään preferoin käytävän vierustaa ihan vain saadakseni mahdollisuuden juosta vessassa milloin haluan. :P

[quote="Dyn" post=17660] [quote=Skie]Toinen reissu tuli tehtyä juhannuksena, kun lähdin kaverin kanssa päiväretkelle Nordkappiin.[/quote]   Oijoi, mäkin niin haluaisin! Tämän vuoden kesälomareissu (starttaa muuten jo perjaintaina) kulkee Jyväskylän Finnconin kautta Inariin, jossa olemme vajaan viikon verran. Sen jälkeen kierrämme pikapikaa Kautokeinossa (saa arvata, miksi :wink:) ja sitten tulemme vielä yöksi tuttuun Hettaan, josta palaamme Oulun kautta kotiin Helsinkiin. [/quote]   Heh, vaihtaisin koska tahansa Nordkappin siihen, että pääsisin takas Honkkariin. :smile: Oon välillä päässy helteissä pieniin Hongkong-viboihin, mutta kunnon "hikoilen merenpohjassa"-tunnelmat on vielä kaukana.   Toivottavasti Juhlsilta löytyy jotain kivaa! Ilmineeratkaa, jos Hetassa yhtään pidempään viivyttä ja haluutte nähä, kesätöissä oon taas alueella.