1980-luvulla fantasiagenren suurin popularisoija olivat roolipelit. Dragonlance on yksi Dungeons & Dragons roolipeliin suunnitelluista maailmoista. Roolipelifiktioon ilmestyi uusia teoksia kuin liukuhihnalta ja näistä osa päätyi jopa käännetyksi suomeksi. Suurimmiksi myyntihitekisi nousivat R.A. Salvatoren Drow-kirjat ja Weis & Hickman parin Dragonlance-kirjat. Petoksen lohikäärmeet on paluu tähän maailmaan. 

Destina Ruusunpiikki on Solamnian ritarin tytär. Kun hänen isänsä kuolee Peitsen sodassa, hänen elämänsä musertuu. Sen sijaan, että hän hyväksyisi kohtalon, hän päättää etsiä taikakeinon, jolla palata ajassa taaksepäin ja pelastaa isänsä. Aikamatkustus ei kuitenkaan koskaan tunnu toimivan kuten toimisi, eikä varsinkaan kun mukaan ajautuu Tasslehoff Takiaisjalka.  

Aikamatkustustarinat ovat vaikeita toteuttaa hyvin. Petoksen lohikäärmeet ei onnistu kauhean hyvin. Sinällään Destinan suunnitelma, saada kuollut isä takaisin, on sympaattinen ja ymmärrettävä. Sen toteutus valitettavasti tuntuu sekavalta sähläykseltä.

Kaupunki ja sen epävakaa muuri (suom. Antti Valkama) on viimeinen versio Haruki Murakamilla pitkään työn alla olleesta tarinasta. Tarinan keskiössä on salaperäinen kaupunki, jonne on hankala päästä ja vielä hankalampaa poistua. Kaupungin asukkaat joutuvat kaupunkiin astuessaan luovuttamaan varjonsa, joka menehtyy lopulta ilman isäntäänsä. Ilman varjoaan kukaan ei enää pysty palaamaan normaaliin elämään kaupungin ulkopuolelta.

Tarinan päähenkilö tutustuu nuoruudessaan tyttöön, joka kertoo tarinan muurien ympäröimästä kaupungista. Ajatus kaupungista ei jätä häntä rauhaan, eikä hän tunne kuuluvansa ympäröivään maailmaan. Tarina kerrotaan kahdessa tasossa. Toinen puoli kertoo elämästä kaupungin muurien sisäpuolella untenlukijana ja toinen puoli elämästä kirjastonjohtajana normaalissa maailmassa. Onko salaperäinen kaupunki sellainen, jossa kuitenkaan haluaa viettää loppuelämänsä?

Jos kaipaat lempeää fantasiaa, Travis Baldreen Legendoja ja latteja (suom. Jade Haapasalo) todella sopii tuohon luokitteluun. Kirjan tunnelma on lempeä, viipyilevä, kardemumman tuoksuinen ja kuin halaus mukin muodossa. Tämä kaikki on totta siitä huolimatta, että ensimmäisillä sivuilla irtoaa yksi pää. 

Örkki-Viv on päättänyt lähettää miekkansa pysyvästi eläkkeelle, hyvästellä pitkäaikaiset matkakumppaninsa ja perustaa kahvilan. Satamakaupunki Thunessa ei kukaan vielä tiedä mitä ihmettä tuo uusi, kuuma papujuoma on, mutta Viv on valmis ottamaan riskin. Hänellä on syynsä laittaa kuppilansa pystyyn juuri sinne. Apuna hänellä on pussillinen rahaa, maaginen kivi, loitsu ja taikavarpu. Varvun avulla hän etsii leylinjojen risteyksen, jonne hautaa kiven ja lausuu muutama rivin. Näin hänen unelmiensa tulisi toteutua.