Teurastamo 5
Teurastamo 5 eli lasten ristiretki: Velvollisuustanssi kuoleman kanssa. Alkuteos Slaughterhouse-Five, or The Children's Crusade: A Duty-Dance With Death ilmestynyt 1969. Suomentanut Juhani Jaskari. 8. painos 2012. Sidottu, kansipaperi.
Hugo-palkintoehdokas 1970, Nebula-palkintoehdokas 1970.
Kurt Vonnegutin läpimurtoromaanin perusaiheena on Dresdenin pommitus helmikuussa 1945, joukkotuho, jonka todistajana kirjailija itse sotavankina oli. Teurastamo 5 ei kuitenkaan ole vain kirja noista tuhon hetkistä, se on myös satiiri nykyamerikkalaisuudesta, se on tieteisromaani – lentävä lautanen nappaa päähenkilön – ja se on fantastinen tarina, jossa tosi ja kuviteltu, kauhu ja komiikka sekoittuvat uskomattomalla tavalla.
”Kurt Vonnegutissa on aimo annos vakavaa, pessimististä ja perimmäisiin ongelmiin pureutuvaa filosofia, mutta samalla hänen komiikan keinonsa ovat mahtavat. Hänessä on kirjallisuuden parhaitten perinteiden veroista ironikkoa, julmaa naurajaa...” (Aamulehti)
Käyttäjät lukeneet myös
Kurt Vonnegut
Kurt Vonnegut syntyi 1922 Indiapolisissa Yhdysvalloissa ja kuoli 2007 New Yorkissa. Vonnegut koki 23-vuotiaana Dresdenin tuhopommituksen helmikuussa 1945. Palattuaan sodasta hän opiskeli antropologiaa ja oli sitten kolme vuotta tiedotussihteerinä General Electricissä. Hän alkoi kirjoittaa, aluksi tieteisromaaneja, myöhemmin mustan huumorin läpitunkemia ajankuvauksia, joiden ansiosta hän 60-luvulla nousi samanlaiseksi nuorison esikuvaksi kuin J. D. Salinger 50-luvulla. Vonnegutin läpimurtoromaanin Teurastamo 5 (1969) perusaiheena on Dresdenin pommitus, joukkotuho, jonka todistajana kirjailija siis itse sotavankina oli. Romaani on myös satiiri ja tieteiskirja.
Keltainen kirjasto
”Keltainen kirjasto syntyi vuonna 1954 Suomeen, jossa oli pulaa kaikesta – myös hyvästä käännöskirjallisuudesta. Niukkuuden ja epävarmuuden keskellä Keltainen kirjasto oli raikas tuuli, joka lennätti pölyä niin kirjahyllyistä kuin ajatuksista ja avasi ikkunoita ympäröivään maailmaan. Keltainen kirjasto on kasvanut yhdessä Suomen kanssa ja täyttänyt maailmankirjallisuuden ystävien hyllyt ja yöpöydät. Se on taistellut hyvän proosan, sanomisen vapauden ja ihmisyyden puolesta, naurattanut, itkettänyt, hämmentänyt, sivistänyt ja kansainvälistänyt ikäluokan toisensa jälkeen. Keltaisen kirjaston täyttäessä vuonna 2004 viisikymmentä vuotta, on se jo pitkään ollut Suomen kaikkien aikojen pitkäikäisin kirjasarja ja kansainvälisestikin ainutlaatuinen ilmiö. Maailma sarjan ympärillä on nyt tietenkin täysin toinen kuin sen syntyessä. Suomi on vauras ja kansainvälinen, vaikutteet ja viettelykset virtaavat vapaasti. Mutta Keltaisen kirjaston lupaus on se mikä ennenkin: tarjota suomalaisille valikoima parasta ajankohtaista maailmankirjallisuutta. Runsauden keskellä raikkaalta tuntuu, että parhaan tunnistaa helposti ja siihen on helppo tarttua.” (Tammi)
Keltainen kirjasto sisältää tällä hetkellä 365 kirjaa, sekä 49 sarjaa täydentävää teosta.
Kirja-arvioita
Hieman hajanainen kirja, joka koostuu päähenkilö Billy Pilgrimin aikahyppäyksistä milloin takaisin lapsuuteen, milloin Dresdenin pommituksen aikoihin, milloin Tralfamadoren eläintarhan vetonaulana olemiseen. Koko kirja on siis kirjoitettu tralfamodorelaisten aikakäsityksen mukaan, elikkä siis jokainen hetki on aina ollut olemassa ja tulee aina olemaan. Nämä kappaleet myös olivat oivia pysädyspaikkoja, kun jaksaminen lopahti. 190-sivuisena kirja ei myöskään ollut turhan pitkä, ja mielenkiintoisen kerrontatavan vastapainoksi kirja tihkuu mustaa huumoria. En voi sanoa ihastuneeni, mutta luettava kirja oli. Annoin tietokannassa kirjalle kolme tähteä.
Kirja koostuu lyhyistä välähdyksistä eri ajoissa. Päähenkilö Billy Pilgrim ei ole aikaan sidoksissa vaan siirtyy oman elämänsä aikajanassa lapsuudesta vanhuuteen ja sillä välillä epäjärjestyksessä sinne tänne ja tuonne pomppien sekä välillä aikamatkustaa Tralfamadoren planeetalle. Hän kulkee aikasilmukan kautta, joten nykyisessä hetkessä ei ole kulunut yhtään aikaa, vaikka hän olisi ollut muualla tunteja tai vuosia. Sota aika, Dresdenin pommitus, on keskeisessä roolissa kertomuksessa. Kuolemista kuvataan paljon, useimmiten kepeästi ja irvaillen. Kuolema ei ole kauhea ja lopullinen juttu vaan se kuitataan olankohautuksella kommentoimalla ”Niin se käy”. Kuolemahan on vain yksi pieni hetki ajassa ja muissa hetkissä voi elää iäisyyden. Tarinassa on mustaa huumoria tulvillaan. Kertomus vaikutti aluksi turhan absurdilta 60 luvun lopun hörhöilyltä, mutta siihen tottui ja lopulta kirjasta ei voinut olla pitämättä. Sopivan ohutkin se oli. Arvosana 3½
