Arto Paasilinna on vähän sellainen rajatapaus minulle kirjailijana. Mieheltä löytyy kovia romaaneita, kuten Jäniksen vuosi, Onnellinen mies ja tämä, mutta sitten on niitä teoksia, jotka eivät mitään isoja tunteita herätä. Eniten miehen tuotannossa vaivaa tietynlainen kaavamaisuus. Plotit ovat suurimmassa osassa kirjoista sen verran lähellä toisiaan, että melkein luulisi kirjailijan kirjoittaneen kirjansa jonkun tietokoneohjelman avituksella.
Tämä Ukkosenjumalan poika sen sijaan on pirun väkevä teos. Ei ole ainakaan itselleni tullut vielä sellaista teosta vastaan, joka irvailisi kristinuskolle näin maukkaasti. Jonkinlainen vaikutus tällä kirjalla on ollut myös omaan "tuotantoon", ja nimenomaan käytetyn huumorin puolesta. Suosittelen.
