Sterkarmin poika
Alkuteos ilmestynyt 1998. Suomentanut Kristiina Drews. Kannen kuva: Alexander Reichstein. Kannen suunnittelu: Laura Lyytinen. Sidottu, kansipaperi.
Guardian-lastenkirjallisuuspalkinto 1999. Carnegie-mitalin ehdokas 1999.
Mun on ratsuni nopsa ja vakaa,
miekka kupeelle vyötetty on;
tulkoon uhkaajat eestä tai takaa,
koskaan väisty ei mies peloton!
Andrea Mitchell on antropologian opiskelija, joka saa ainutlaatuisen työpaikan: hän siirtyy Aikatunnelin kautta 2000-luvulta 1500-luvulle, Sterkarmien vieraaksi. Hän on Antreija, haltijapiika, ja asuu Sterkarmien suvun linnassa. Sterkarmit kutsuvat 2000-luvun väkeä haltijoiksi ja monet heidän vanhoista tarinoistaan kertovat haltijoiden ja ihmisten kohtaamisesta. Tarut muuttuvat todeksi, kun päällikön poika Per Sterkarm ja Andrea rakastuvat toisiinsa.
Mutta miten käy, kun ihminen joutuu haltijoiden maahan? Per haavoittuu sukujen välisessä kahakassa niin vakavasti, että Andrean on pakko viedä hänet sairaalahoitoon 2000-luvulle. Tapahtumat ryöstäytyvät käsistä, kun yhtiö, joka on Tunnelin rakentanut, ei haluakaan päästää Periä takasin kotiinsa 1500-luvulle. Yhtiön ainoa tarkoitus on hyödyntää 1500-lukua sumeilematta.
Edessä on kahden eri kulttuurin ja kahden eri aikakauden väistämätön välienselvittely. Andrealle ja Perille se merkitsee vaikeita ja ristiriitaisia valintoja: kenelle olla uskollinen, rakastetulleen vai omalle ajalleen?
Sterkarmin poika on kiehtova ja henkeäsalpaavan jännittävä romaani, jota ei malta laskea käsistään. Susan Price on julkaissut yli 30 lasten- ja nuortenkirjaa, ja hänet on palkittu useilla arvostetuilla kirjallisuuspalkinnoilla.
Susan Price
Susan Price (s. 1955) on englantilainen lasten- ja nuortenkirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on Sterkarmin poika (1998), joka sai Guardianin lastenkirjallisuuspalkinnon.
Sterkarmin poika aloittaa trilogian, mutta jatko-osia A Sterkarm Kiss (2003) ja A Sterkarm Tryst (2017) ei suomennettu.
Lähteitä
Muita teoksia kirjailijalta Susan Price
Kirja-arviot ja kommentit
Kirja tuli minulle vastaan kirpputorilla eikä näytä saaneen täällä kovin hyviä arvioita.
Kirja on kuitenkin mielestäni kiehtova aikahyppy-teos. Tässä aikahyppy tehdään "taikatunnelin" kautta.
2000-luvun ihmiset lähtevät tutkimaan 1500-luvun elämää ja rahoittajien tavoitteena on tietenkin hyötyä rahallisesti hankkeesta. He pitävät 1500-luvun ihmisiä yksinkertaisina tolloina, joita voi lahjoa aspiriinilla.
Elämä 1500-luvulla on yhteisöllistä, hajut ovat vahvasti läsnä. Viha ja rakkaus ovat voimallisia.
Kirja ei nyt oikein napannut. Innostuin hirveästi juoniselostuksesta, mutta itse tarina oli mielestäni tylsähkö ja heikosti mietitty. Tällaiset aikamatkakirjat ovat hirmu vaikeita toteuttaa, sillä menneisyys vaikuttaa aina tulevaisuuteen. Jos Sterkarmit varastelivat moderneja tavaroita, kuten kelloja, eivätkö arkeologit koskaan ihmetelleet miten he olivat saaneet ne käsiinsä. Henkilöhahmot jäivät aika pinnallisiksi. Perin näkökulmaa olisi voinut tuoda enemmän esille. Kirjan idea on kuitenkin mielenkiintoinen ja loppu katkeran haikea.
Minun oli vaikea päättää, pidänkö tästä kirjasta vai en. Sen idea oli hyvä, vaikka olen samantapaisen kirjan lukenut aiemminkin. Juoni ja toteutus taasen eivät niin hyviä olleetkaan. Tähän yhteen kirjaan oli tungettu hieman liikaa ns. isoja tapahtumia ja juonenkäänteitä. Se oli alussa vähän lastenkirjamainen, mutta lopussa taasen melko raaka. Kirjassa on myös liikaa toistoa, varsinkin keskiajan hajuista ja Sterkarmien homouteen vivahtavista tavoista, aivan kuin kirjailija pitäisi lukijaa tyhmänä ja muistamattomana. Suomentajalle miinus runsaista pilkkuvirheistä.. Sterkarmit olivat henkilöinä erittäin törkeitä, mikä taasen rupesi itseäni ärsyttämään kirjan edetessä. Myös heidän homoutensa rupesi ottamaan päähän, varsinkin kun kirjailija koko ajan toisteli sitä. En koskaan päässyt hirveän hyvin sisälle Periin ja Andreaan, osaksi ehkä sen takia, että heidän ikäänsä ei koskaan mainittu. Varsinkin Andrea jäi melko pinnalliseksi henkilöksi. Kirjailijan päätös tehdä Peristä luottamaton Andreaa kohtaan oli mielestäni huono, sillä nyt Perin mielipide Andreasta vaihtui kirjassa varmaan 6 kertaa.. Kirjan loppua oli venytetty ehkä vähän turhankin paljon. Loppuratkaisusta en osaa sanoa, oliko se hyvä vai huono, mutta siihenkin olisi voinut käyttää paljon enemmän tunnetta. Muutenkin kirjassa jäivät tunteet erittäin paljon taka-alalle. Takakannessakin mainostetaan Perin ja Andrean välistä romanssia, mutta itse kirjasta taisi koko romanssi unohtua. Positiivisena seikkana kirjasta mainitsisin sen nopealukuisuuden sekä todentuntuisuuden.