Koska on olemassa jotain niinkin mahtavaa, kuin Hiljaisen poukaman himolisko, on siitä ehdottomasti kirjoitettava arvostelu.
Jos kaipaa lukemistoonsa ehdottoman absurdia, mutta taidokasta huumoria, uskallan suositella tätä ehdottomasti.
Crisopher Moore on onnistunut luomaan makean henkilögallerian:
Kun hullu, entinen b-luokan elokuvatähti; Psykiatri, joka ahdistuksissaan määrää kaikille potilailleen placeboja oikeiden lääkkeiden sijasta; pilvenpolttajapoliisi; Blueslaulaja ja rautanivelistä kitisevä baarinpitäjä pelastavat maailmaa (tai ainakin kaupunkia täynnä masennuslääkkeiden jälkioireista kärsiviä keskiluokkaisia), on viihdyttyvyys taattua. Mitään vakavaa tai yhteiskuntakriittistä on lähes turha hakea (jos ei nyt välttämättä väkisin halua), mutta hauskuusarvoltaan varteenotettavaa tavaraa.
Ylempänä jököttävä Carl Hiaasenin kommentti: "Moore on erittäin sairas mies, käsitteen parhaassa merkityksessä", pitää paikkansa, eikä kaipaa lisättävää.
