Hiljaisen poukaman himolisko
Alkuteos ilmestynyt 1999. Suomentanut Liisa Laakkonen. Kansi: Tommi Hänninen. Sidottu, kansipaperi.
Godzilla kohtaa hiljaiset sillat! Tai... kiimainen Godzilla kohtaa sekopäiset sillat. Turistit ovat lähteneet ja Pine Coven pieni rantakaupunki Kaliforniassa on vaipunut varhaissyksyiseen hiljaisuuteen – jota kestää pari minuuttia. Ensin kaupungin ainoa psykiatri päättää vaihtaa potilaidansa mielialalääkkeet placeboihin ja pian tämän jälkeen Pine Coven omalaatuinen nimismies Theophilus Cowe joutuu selvittelemään omituista itsemurhasarjaa. Sitten paikalliseen räkälään ilmestyy vanha blueskitaristi, jonka ilmoille loihtimilla sävelillä on mystisiä vaikutuksia kuuloetäisyydellä oleviin. Ja lopulta merestä nousee hirviö, jolla on vain yksi asia mielessään. Tiesitkö muuten, että jos suuri merihirviö yrittää köyriä huoltoaseman bensatankkia, seuraa räjähdys?
Christopher Moore on kirjoittanut lukuisia humoristisia teoksia, joista suurimmasta osasta joku haluaisi tehdä elokuvan. Moorea on verrattu niin Douglas Adamsiin kuin Kurt Vonnegutiin. Carl Hiaasenin mielestä Moore on ”erittäin sairas mies, käsitteen parhaassa merkityksessä.”
Käyttäjät lukeneet myös
Christopher Moore
Yhdysvallat, s. 1957.
Linkkejä
Pekka Vartiainen: Hiljaisen poukaman himolisko. Kaleva 28.1.2001.
Seppo Lehtinen: Hiljaisen poukaman himolisko. Turun sanomat 1.7.2001.
Jussi Ahlroth: Pyrstö, eli, Tiedän miksi siivekäs valas laulaa. Helsingin sanomat 7.12.2004.
Muita teoksia kirjailijalta Christopher Moore
Kirja-arvioita
Koska on olemassa jotain niinkin mahtavaa, kuin Hiljaisen poukaman himolisko, on siitä ehdottomasti kirjoitettava arvostelu. Jos kaipaa lukemistoonsa ehdottoman absurdia, mutta taidokasta huumoria, uskallan suositella tätä ehdottomasti. Crisopher Moore on onnistunut luomaan makean henkilögallerian: Kun hullu, entinen b-luokan elokuvatähti; Psykiatri, joka ahdistuksissaan määrää kaikille potilailleen placeboja oikeiden lääkkeiden sijasta; pilvenpolttajapoliisi; Blueslaulaja ja rautanivelistä kitisevä baarinpitäjä pelastavat maailmaa (tai ainakin kaupunkia täynnä masennuslääkkeiden jälkioireista kärsiviä keskiluokkaisia), on viihdyttyvyys taattua. Mitään vakavaa tai yhteiskuntakriittistä on lähes turha hakea (jos ei nyt välttämättä väkisin halua), mutta hauskuusarvoltaan varteenotettavaa tavaraa. Ylempänä jököttävä Carl Hiaasenin kommentti: "Moore on erittäin sairas mies, käsitteen parhaassa merkityksessä", pitää paikkansa, eikä kaipaa lisättävää.