Alkuteos ilmestynyt 1953. Suomentanut Matti Kannosto.
1. painos: Kirjayhtymä, 1973. Sidottu, kansipaperi.
2. laitos: Uusi kirjakerho, 1973. Sidottu, kansipaperi.
3. painos: Kirjayhtymä, 1986. Uusi kansikuva. Nidottu.
Vuoden 1954 Retro-Hugo-palkintoehdokas 2004. Valittu Tähtivaeltaja-lehden 1900-luvun tieteiskirjallisuuden Top 50 -listalle 2000.
Suunnattomat hiljaiset varjot liukuvat kohti maata. Koko maailma katseli loputtomalta tuntuvan hetken, miten valtavat alukset laskeutuvat ylivoimaisen majesteettisina yhä alemmas. Tuona hetkenä historia pidätti henkeään ja nykyisyys riistäytyi erilleen menneisyydestä. Ihmissuku ei ollut enää yksin. Kukaan ei tiennyt salaperäisten tulokkaiden perimmäisiä pyrkimyksiä.
Kunnes sadan vuoden kuluttua järkyttävä totuus paljastui ihmissuvulle. Se sai tietää olevansa lajinsa viimeinen sukupolvi, jonka tehtävänä oli valmistaa tie ihmiskunnan uudelle kehitysvaiheelle. Maan asukkaiden lapsuus oli päättynyt, mutta viimeistä ihmistä sykähdytti tieto, ettei ihmiskunta ollut elänyt turhaan.
1966Los Angeles ei vastaa 
1966Fahrenheit 451 
19692001 avaruusseikkailu 
1971Kuvitettu mies 
1973Solaris 
1973Lapsuuden loppu 
1974Uhka avaruudesta 
1975Tähtiaika 
1976Selene I 
1977Paluu tähdistä 
1978Futurologinen kongressi 
1978Uhka syvyydestä 
1979Voittamaton 
1979Yli-ihmisen aika 
1979Aikakone - Maailmojen sota 
1980Marsin aamunkoitto 
1981Paratiisin suihkulähteet 
1981Nuha 
1982Kadonnut menneisyys 
1982Pimeät valovuodet 
1982Kyberias 
1983Tähtipäiväkirjat 
19832010 avaruusodysseia 
1984Eeden 
1985Maan valo 
1985Isännän ääni 
1985Robotit 
1985Lokakuun maa 
1986Tuomiopäivän komedia 
1986Naisten planeetta 
1987Tähtisumu täyttyy 
1987Kaukaisen Maan laulut 
1987Kuu on julma 
1988Odysseia 2061 
1988Iltaruskon maa 
1988Kissa muurin läpi 
1988Piknikki paratiisissa 
1989Rauha maassa 
1990Mannerheim-sinfonia 
1990Kehto 
1990Paheiden palatsi 
1991Rama II 
1991Kristalliruusu 
1992Anubiksen portit 1 
1993Anubiksen portit 2 
1994Gilgamešin tappio Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Pohjimmiltaan surullinen tarina ihmiskunnan lopusta galaktisten massiivisten voimien äärellä. Loppu ei olekaan mikään modernien aatteiden kyllästämä tyhjänpäiväinen dystopia vaan ihmistajunnan käsityskyvyn ylittävien voimien aikaansaannos. Yliluonnollinen on selittämätöntä mutta kaikki selittämätön ei ole yliluonnollista. Erikoinen ja vangitseva kirja.
Kirja kertoo siitä, kuinka avaruusalus laskeutuu maahan. Aluksessa on kaikki tietävä hahmo, joka muistuttaa paholaista. Hän tuntuu ennakoineen ja ennakoivan kaikki tulevat tapahtuvat pilkun tarkasti globaalisti. Siitä, kun luin kirjan on jo liikaa aikaa, mutta muistan haltioituneeni valtavasti siitä, kun kirjan lopussa yksi ihminen jää maahan ja dokumentoi tuntemuksiaan ja kokemuksiaan maailman lopusta. Hän tarinoi siitä, kuinka hän ensimmäisenä ja viimeisenä ihmisenä näkee maapallon ilman vettä tai kuinka vedettömän maapallon kuu alkaa pyörimään. Selkäpiitä karmi hyvällä tavalla, kun luin kuvausta maailman lopusta.
Paljon on unohtunut yksityiskohtia tästä kirjasta, mutta paljon muistan asioita siitä ja muistan tunteen. Vieläkin tulee kylmät väreet, kun muistelen kirjaa. Erittäin hyvä kirja minun kaltaiselleni scifistille.
