Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)
Tässä osassa päästään jo kunnolla seikkailun makuun. Matka kohti seuraavaa sammon sirpaletta ja Tuonelaa saa saattueen hajoamaan, kahteen porukkaan, joka muistuttaa Taru sormusten herraa. Pidin erityisesti Tieran kylän tapahtumista. Kalevalan myytit tulevat entistä lähemmäs nykysuomea. Ärsytti tosin Annin lipsuminen Louhen pauloihin ja kanteleen käyttämisen houkutukset. Ensimmäisessä osassa hän osasi käyttäytyä viisaammin. Tosin Antero Vipusen taivutteleminen oli vaikuttava taidonnäyte. Monissa lukemissani kuoleman jälkeistä olotilaa kuvaavista paikoista Tuonela vaikuttaa kaikista ankeimmalta.
