Alice Peilintakamaassa
Alkuteos Through the Looking-Glass, and What Alice Found There ilmestynyt 1872.
1. laitos: Liisan seikkailut ihmemaassa & Liisan seikkailut peilimaailmassa. Suomentaneet Kirsi Kunnas ja Eeva-Liisa Manner. Kuvittanut John Tenniel. 1. painos: Klassikko-sarja. Gummerus, 1974. 2. painos 1996. Sidottu.
2. laitos: Alice peilintakamaassa. Suomentanut Alice Martin. Kuvittanut John Tenniel. Päällyksen värikuva Tennielin mukaan Harry Theaker (1911). Päällyksen typografia: Kristiina Segercratz. Sidottu. WSOY, 2010.
”Oi kirlukas päivä! Luroo ja lurei!”
Kun Alice pujahtaa peilin lävitse, hän löytää sen takaa villin ja hurmaavan maailman. Peilintakamaassa loikka johtaa šakkiruudusta toiseen, ja Alice kohtaa ihmeiden kirjon, joka hämmästyttää ja houkuttelee jatkamaan matkaa.
Lewis Carrollin toisessa, vuonna 1871 ilmestyneessä lastenkirjaklassikossa loputtomasti polveilevat sanaleikit, lorut ja keskustelut johtavat hauskoihin väärinymmärryksiin ja umpikujiin. Mikä kumma on Monkerias? Kuinka Nakkelis Kokkelis sen selittää?
Suomennoksen on tehnyt Alice Martin, joka on aiemmin suomentanut myös Alicen seikkailut ihmemaassa. Teokseen sisältyy ennen suomentamaton kertomus Valehapsivaapsahaisesta, pois jätetystä katkelmasta, joka löydettiin ja julkaistiin vasta 1970-luvulla.
Käyttäjät lukeneet myös
Lewis Carroll
Lewis Carroll (1832–1898), oikealta nimeltään Charles Lutwidge Dodgson, oli englantilainen matemaatikko ja kirjailija. Carroll kasvoi 11-lapsisessa perheessä, mikä teki hänelle aikuisenakin lasten kanssa olemisen vaivattomaksi. Hän opiskeli Oxfordissa ja toimi matematiikan ja logiikan opettajana samassa yliopistossa. Dodgson julkaisi matemaattisia teoksia, mutta hänet tunnetaan parhaiten klassikoiksi muodostuneista teoksistaan Alicen seikkailut ihmemaassa (1865) ja Alice Peilintakamaassa (1871).
Muita teoksia kirjailijalta Lewis Carroll
Kirja-arviot ja kommentit
Alice Peilintakamaassa on jatko-osa Alicen seikkailut Ihmemaassa-kirjalle. Päähenkilö on pysynyt samana, samoin kuin tarinan unenomaisuus, muuten kirja on oma itsenäinen teoksensa. Jos piti Ihmemaan omituisista asukkaista ja kummallisista juonenkäänteistä, pitää varmasti myös Peilintakamaasta. Niin samanlaisia nuo kaksi ovat. Tapahtumia ei ole yhtä paljon kuin edellisessä osassa; lähinnä vain Alice kävelee eteenpäin, tapaa uusia outoja hahmoja ja juttelee näiden kanssa. Silti hieno kirja ja kuuluuhan tämä yleissivistykseen Alicen seikkailut Ihmemaassa-kirjan ohella. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2020/07/kirja-arvostelu-lewis-carroll-alice.html
Alice leikkii kissojen kanssa ja nukahtaa. Alicen seikkailut ihmemaassa tapaan sisätarina on uni, josta Alice havahtuu hereillä kirjan lopussa. Ensimmäinen osa Liisa ihmemaassa oli luettava ja jopa pidettävä pitkälti sen tutun maailman vuoksi. Tämä tarina ei ollut juurikaan tuttu minulle entuudestaan, ainoastaan kaksoset Tittelityy ja Tittelitom (tässä kirjassa Töttöröm ja Töttöröö) oli vanhasta piirretystä Liisa ihmemaassa tuttuja. Ainakaan kirja muodossa Alice peilintakamaassa ei toiminut minulle yhtään. (5.4.2019)