elo 20
keskiviikko

Risingshadow on Suomen suurin scifi- ja fantasiakirjallisuuteen keskittynyt sivusto.
Tarjoamme mm. kattavan ja ajantasaisen spefikirjatietokannan, arvosteluja
uutuuskirjoista ja aktiivisen keskustelualueen!

http://www.risingshadow.fi/library_link/images/books/6560.jpg
[klikkaa suuremmaksi]

Arvosanoja 61 kpl
5.0 39%
4.5 10%
4.0 25%
3.5 8%
3.0 10%
2.5 0%
2.0 7%
1.5 0%
1.0 2%
0.5 0%


Keskiarvo 4.12

Arvosanani
star1star2star3star4star5star6star7star8star9star10

Omistan kirjan

Luen nyt

Lisää arvostelu

Lisää suosikiksi

Lukulistalle

Yösirkus


Julkaisupäivä huhtikuu 5, 2012
Muokannut Darkki 28.10.2013
Tyyli: fantasia


Kustantanut Basam Books. Teoksen alkuperäinen nimi on The Night Circus.

Alkuteos ilmestynyt 2011. Suomentanut Hanna Toivonen. Sidottu, kansipaperi.

Alex-palkinto 2012, Locus-palkinto (paras esikoisromaani) 2012. Mythopoeic-palkintoehdokas 2012. Guardianin esikoiskirjapalkinnon ehdokas 2011.

Sirkus saapuu varoittamatta. Siitä ei ilmoiteta etukäteen, kaupungin lyhtypylväisiin tai ilmoitustauluille ei ilmesty julisteita, paikallisessa lehdessä ei ole mainosta tai mainintaa. Se vain yksinkertaisesti on paikassa, joka vielä eilen oli tyhjä.

Yösirkus kuljettaa lukijan mukanaan outoon, rönsyilevään ja kiehtovaan sirkusmaailmaan 1800- ja 1900-lukujen vaihteeseen. Mustavalkoraidallisten telttojen suojissa kaksi nuorta taikuria, Celia ja Marco, kilpailevat pelissä, johon heitä on valmennettu pienestä pitäen. Heidän täytyy ylittää toinen toisensa kyvyillään, mielikuvituksellaan ja voimillaan. Heidän opettajansa suostuvat paljastamaan pelistä ainoastaan sen, että siitä ei pääse irti.

Nuoret kilpakumppanit alkavat nähdä kilvan kiehtovana yhteistyönä, ja pian Celia ja Marco rakastuvat tietämättä sitä, että pelissä häviäjän osa on kuolema. On vain yksi tie ulos. Tarvitaan ennennäkemätön voimanponnistus ja erään viattoman maalaispojan apu. Niillä muutetaan kohtaloa tavalla, joka olisi uskomaton, jos ei uskoisi taikuuteen.

Erin Morgensternin esikoiskirja on ainutlaatuinen, otteessaan pitävä ja lumoava rakkaustarina, joka vetoaa kaikkiin aisteihin. Kirjan henkilöhahmot ovat inhimillisiä mutta samaan aikaan heissä on ripaus taikaa. Morgenstern on taidokas, klassinen tarinankertoja sanan todellisessa merkityksessä. Tarina vie mukanaan, sen lumous ei rikkoudu eikä lukijakaan pääse sirkuksesta irti ennen yllättävää loppua.


 Muita kirjoja joista saatat pitää
Kultainen malja: Satu uudelta ajalta Faust Minä, Lucifer Drowin tytär (Drowprinsessa, #1) Thomas Riiminiekka Lohikäärmeen luut (Lohikäärmelaivat, #1) Älä maksa lautturille: Fantastisia kertomuksia
 Kirja-arvosteluja (yhteensä 6 kpl)
- TheGinger
09.07.2014

[ juonipaljastuksia ]
 
Tämä kirja vie todellakin mukaansa. Sitä ei voi kylliksi ylistää taikka kehua, vaikka olisi lukenut kirjan tuhannesti. Monet ovat sanoneet, että kirjan takakantta ei saa/ kannata lukea etukäteen. Itsekkin jätin sen lukematta, mikä aiheutti suuria vaikeuksia, sillä minun on hankala päästä kirjaan sisälle, jos en tiedä kirjasta mitään. No pääsin kuin pääsinkin nopeasti jyvälle juonesta ja jäin koukkuun ihan ensimmäisistä luvuista lähtien. Kirjoitus tyyli oli ihanan sujuvaa ja sai minut sukeltamaan täysin kirjan maailmaan. Tuntui, että olin itsekkin sirkuksessa.

Jotkut ovat sanoneet, että koska kirja ei edennyt kronologisessa aikajärjestyksessä, oli luku into mennyt. Itseäni ei vuosiluvuissa hyppiminen häirinnyt ollenkaan. Minusta oli itseasiassa tosi mielenkiintoista, että kirjaa kerrottiin siitä ajasta, kun sirkus oli ollut pystysstä jo monta vuotta, ja siitä ajasta, kun sirkusta oltiin vasta rakentamassa. Lisäksi oli ihanaa, että lopussa kaikki nitoutui yhteen.

Tietenkin kirjan romantiikka puoli ei jättänyt kylmäksi. Pidin siitä, että kesti aikansa ennen kuin Marco ja Celia rakastuvat. Monissa kirjoissa tehdään niin, että päähenkilö näkee ihanan pojan ja alle viikon sisällä ollaan jo niin rakastuneita että! Se ärsyttää, koska minun mielestäni rakkauden kuuluu tapahtua hiljalleen. Ensin tutustuaan, ihastutaan ja sitten vasta rakkaus.
Mutta siitä Marcosta ja Celiasta, he olivat niin suloinen pari ja se, että he käyttivät voimiaan näyttäen tunteensa oli vaan niin suloista!

Kirjan loppu oli jollain tavalla tosi haikea, mutta samalla se päätti kirjan juuri oikein. Jokaisen tarina sai lopun. Jokaiselle alkoi uusi alku.

En voi muuta sanoa kuin, että lukekaa. Lukekaa ihmiset tämä kirja, jos suinkin pidätte lukemisesta, fantasiasta ja romantiikasta!
Tykkää
 

- Puolikuu
08.07.2014

Tässä kirjassa oli jotain viehätttävää. Teksti oli kaunista ja monet asiat oli kuvailtu hienosti. Juoni pitää hyvin otteessaan ja kirjassa on mielikuvitusta. Yösirkuksessa on paljon potentiaalia, mutta jotain jää puuttumaan.

Henkilöhahmot jäivät lopulta aika littanoiksi, en esimerkiksi osaisi kovinkaan hyvin luonnehtia edes päähenkilöitämme Celiaa ja Marcoa. Tämän takia kirja ei oikeastaan kosketa. Kuitenkin esim. Celian lapsuus vaikutti aika kurjalta, joten olisin voinut kuvitella hänestä kasvavan angstisemman/kyynisemmän. Bailey oli Yösirkuksen hahmoista ainoa, joka sai sympaniani.

Saatan lukea Yösirkuksen vielä joskus uudelleen, sillä kerronta ei etene täysin kronologisesti ja luulen, että kirjasta saa enemmän irti toisella lukukerralla.


Tykkää
 

- Mariaani
01.06.2013

Tässä oli jotain niin ihanaa, kyllä meni yhdeksi mun suosikeista. Tosi kaunis kirjoitustyyli johon pääsi itse tosi hyvin mukaan, ja oikeastaan tunsin itse olevani mukana (mahdollisesti myös mielikuvitukseni on parantunut)
Tykkää
 

- Ara
02.11.2012

Totean heti tähän alkuun, että Yösirkus on enemmän lukeneiden kirja. Jos olet "yksi kirja kuukaudessa" -porukkaa, suosittelen jättämään tämän suosiolla väliin. En halua olla lannistava tai mitään, mutta Yösirkuksen ymmärtämiseen tarvitsee enemmän ns. ”kokemusta” vaikka ei sitä siksikään voi kutsua. Pikemminkin Yösirkus vaatii usean eri kirjailijan kirjoitustyylin tuntemisen vertailupohjaksi Erin Morgernsternin tyylille, jotta sen hienovaraisuutta ja kokonaisuuden hallintaa pystyy arvostamaan. Mutta siitä lisää edempänä.

Kirjailijoilla on nykyään todella haastava tehtävä keksiä tarinoita, joita ei ole vielä kertaakaan kirjoitettu. Oikeastaan mahdoton. Jokainen tarina (öisin auki oleva sirkuskin ja sen oheinen rakkaustarina) on jo varmasti useaan kertaan kerrottu, joten on vaikea tehtävä kirjoittaa oma tarinansa niin, että se erottuu massasta. Juuri siinä Erin Morgernstern on kuitenkin onnistunut.
Heti ensimmäisestä luvusta lähtien olin lumoutunut maailmasta, jonka hän lukijalleen loihti. Yllättävän vähällä kerronnalla Morgernstern kykenee kuljettamaan lukijansa mustavalkoiseen sirkukseen 1800-1900 -lukujen taitteeseen ja tuomaan tämän eteen kaikki sen ihmeet. Yösirkuksen elegantti, hienovarainen ja ennen kaikkea täysin ainutlaatuisen tuntuinen kerronta tekevät kirjasta, ainakin minun mielestäni, kuolemattoman.

Morgernsternin kirjoitustyyli on siitä erikoinen, ettei se pakota lukijaa ymmärtämään mitään mitä tämä itse ei ole valmis sisäistämään, vaan hienovaraisesti ja melkein huomaamatta tuo lukijan tietoon lisää yksityiskohtia sirkuksesta ja lopulta pelistä, jonka näyttämönä se toimii. Tyyli on samanlainen kuin sirkus itse; pinnalta unelmointia ja hienovaraisuutta. Vain kaunis sirkus joka lumoaa kävijänsä antamatta tälle mitään sen ihmeempää mieltä järkyttävää kokemusta. Mutta jos osaa katsoa pinnan alle, löytää kokonaan toisen maailman, joka on täynnä merkityksiä ja yksittäisiä tarinoita.
Tätä tarkoitin, kun puhuin "kokemuksesta". Ilman sitä, et näe muuta kuin kauniin ja lumoavan pinnan ymmärtämättä tarinan varsinaista sisältöä ja huomaamatta eri kerroksia, joita on yhtä paljon kuin tasoja pilvisokkelossa (lue kirja, niin käsität mitä tarkoitan).
Siksi kirjaa tuleekin lukea tietyn etäisyyden päästä hahmoihin tai sirkukseen itseensä kiinnittymättä, jotta huomaa että jokaisen hahmon tarina erikseen on oikeastaan vain pala yhteistä suurempaa, koko Yösirkuksen tarinaa, joka samalla kertoo jokaisen hahmon oman tarinan. Ympäri käydään ja yhteen tullaan, niin sanotusti.

Pieni miinus täytyy silti mainita. Yösirkuksen loppuratkaisu ei ole aivan niin mieltä mullistava kuin se voisi olla, mutta minun vaa'assani se ei paljoa paina kirjan hyviin puoliin verrattuna.

Et välttämättä ymmärtänyt puoliakaan siitä, mistä kirjoitin tuossa ylempänä. Saatat ajatella, että tämä on vain jonkun hienostelijan yritys tehdä vaikutusta sinuun, lukijaan.
Vasta luettuasi ensimmäisen kolmanneksen Yösirkuksesta saatat hiukan aavistella mitä tarkoitan. Toisaalta, et välttämättä ymmärrä vielä silloinkaan kun olet lukenut koko kirjan. En minäkään ymmärtänyt ennen kuin luin teoksen uudelleen. Vasta kuin sain perusjuonen selville, pääsin tutustumaan itse Yösirkuksen maailmaan kunnolla. Tämä kirja katsos vain paranee jokaisen lukukerran jälkeen. Aina löytyy uusi teltta, jossa et olekaan vielä käynyt.
Tykkää
  (+2 tykkää tästä)

- Hajdice
14.06.2012

[ juonipaljastuksia ]
 
Erin Morgensternin Yösirkus on älykkäiden romantikkojen kirja. Se on kieltova matka ajan eri tasoille ja maailman jokaiseen kolkkaan; uneen, todellisuuteen ja taas uneen. Se on myös kaunis rakkaustarina, joka saattaa vaikuttaa irralliselta ja muihin henkilöihin sekoittuvalta, jos kirjaa ei näe kokonaisuutena. Sirkus on pääosassa; se kannattelee kirjaa. Se, mikä sirkusta kannattelee, on kuitenkin - kuten kirjassakin todetaan - Celian ja Marcon toisilleen luomat, ehdottoman ainutlaatuiset rakkauskirjeet.

Rakkautta on sekin, että lapsuuden unelma saapuu keskelle tyhjää arkea tuoden mukanaa odottamattoman, mutta ehdottomasti toivotun tulevaisuuden. Jos eläisin kirjan maailmassa, kaulassani olisi varmasti tälläkin hetkellä pinainen huivi.

Yösirkus on valehtelematta yksi parhaista lukemistani kirjoista. Se on matka paikkoihin ja tuntemuksiin, joiden luulin löytyvän vain unistani. Luettuani kirjan tunsin hyvästeleväni vanhan, hyvän ystävän, jota tuskin tapaisin enää koskaan täysin samanlaisena.
Tykkää
  (+4 tykkää tästä)

- Q_Black
03.05.2012

Tämä kirja todella oli ja on edelleen mysteeri minulle. En oikein tiedä pidinkö tästä vai en. Se kertoo sirkuksesta, joka ilmestyy yllättäen ja saattaa kadota yhtä nopeasti. Se sisältää monia eri telttoja, joissa jokaisessa on oma esityksensä: taikureita, ennustajia, käärmenaisia jne. Kaikki sirkuksessa on mustavalkoista, aina teltoista esiintyjiin asti. Kuvaus oli todella yksityiskohtaista ja välillä minusta melkein tuntui, että olin itsekin sirkuksessa. Kieltämättä olisin halunnut päästäkin tuollaiseen taianomaiseen paikkaan, jossa kaikki on täydellisen mystistä ja jossa on maailman parhainta omenamehua ja suklaarottia, joilla on lakritsihäntä. Sirkuksen kuvailu oli totaalisen upeaa! Kaiken takanahan on tietenkin Celia ja Marco, joiden pelikenttänä toimii juuri tämä mystinen sirkus. Heidän eräänlainen rakkaustarinansa tosin jää ihan sivuun minusta, koska kirjassa on paljolti myös muiden hahmojen tarinoita. Tämän tarinan pääosassa on enemmänkin itse sirkus ja sirkuslaisten elämä. Tarina oli kiehtova, mutta samalla se jäi hiukan mustavalkoiseksi kuten sirkuksen väriteemakin. Tämä on hämmentävä kirja, joka ihastuttaa, mutta joka jättää lukijan jonkinlaisen "mitä ihmettä tapahtui" - tunteen valtaan.
Tykkää