Nokkosvallankumous

Mielenkiintoisella tavalla kirjoitettu, idea oli hyvä, kuitenki kirjaan oli vaikea päästä mukaan kunnollisella lukufiiliksellä. Jotenkin hankalalukuinen, ehkä pitäisi lukea useamman kerran päästäkseen paremmin sisälle. Kannattaa kokoilla lukasta.

Olin kuullut Nokkosvallankumouksesta paljon ylistävää palautetta, mutta ihan se ei pystynyt tavoittamaan korkeita odotuksiani vaikka laadukas teos kyseessä onkin. Kirjan suurimmat kompastuskivet liittyvät mielestäni juoneen, joka ei onnistunut imaisemaan mukaansa kuin vasta ihan lopussa. Päähenkilöt Vaju ja Dharan on rakennettu hyvin, mutta muut hahmot jäivät enemmän ja vähemmän pelkiksi oudoiksi nimiksi, joita oli vaikea muistaa. Ehkä tämä johtui siitä, että sivuhahmoja on hyvin paljon eikä heille jää kovin paljon tilaa päähenkilöiltä. Vajun ja Dharanin vuorottelu kertojina on mielestäni toimiva ratkaisu ja luvut olivat sopivan mittaisia.

Herkkää kuvailua, unelmointia paremmasta maailmasta ja pinnan alla kihisevää kapinaa. Nokkosvallankumous lumosi ainutlaatuisena ja traagisen kauniina kertomuksena rohkeudesta ja pahasti pieleen menneestä maailmasta. Dharan ja Vayu olivat rakastettavia päähenkilöitä, joista tunsin varsinkin jälkimmäiseen samaistuvani eniten. Tunsin kuin olisin kulkenut koko matkan Vayun saappaissa, kun taas Dharan kävi ehkä välillä hermoille. Heidän rakkautensa syveni loppua kohden, vaikka olisin toivonut siitä vielä hieman lisää syvyyttä. Kaikki henkilöistä olivat persoonallisia, lukuunottamatta muutamia jotka olisin voinut jättää ulos tarinasta, kuten Vayun siskon. Kokonaisuudessan upea tarina  ajankohtaisista uhista ja poikarakkaudesta (johon en ollut ennen törmännytkään). Lopun joukkomurha oli sydämen särkevää luettavaa..

Pidin kirjasta kovasti. Se oli aika säälimätön sanoissaan, mutta juuri se teki siitä niin koskettavan. Itse ainakin pysyin kärryillä kirjaa lukiessani. En ole tämän kaltaista kirjaa lukenut pitkään aikaan, suosittelen.

En tiedä mikä meni pieleen. En missään hetkessä saanut otettua kiinni juonesta, hahmoista, tapahtuma paikasta jne. Enkä ymmärrä miksi! Kirjan idea oli nerokas, teksti oli helposti luettavaa ja sujuvaa, hahmot olivat kiinnostavia ja kutakuinkin omaperäisiä. Ehkä kirjaa oli hiukan pitkitetty, mutta mikään ei ollut turhaa, ei hahmot, eikä tapahtumatkaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna kirja oli kaunis. Sitä ei ehkä lukiessa ymmärtänyt, mutta nyt tajuan, että siinä oli jotain puhdasta ja upeaa. En tiedä opinko arvostamaan sinistä taivasta ja aurinkoa, joka esiintyy meille joka päivä, mutta jokin muuttui minussa. Tässä kirjassa unelmoitiin paremmasta tulevaisuudesta, maailmasta jossa voi elää ja nauttia elämisestä, teos auttaa käsittämään, että aurinko ei ole itsestään selvyys. Kaikesta huolimatta en ole pettynyt kirjaan ja kaiken lisäksi sain tutustua varmaan yhteen upeimmista henkilöistä Vayuun. Hänestä haluaisin lukea joskus lisää. Suosittelen ehdottomasti!

Ensimmäistä kertaa Nokkosvallankumousta lukiessani rakastuin. Nyt neljä vuotta myöhemmin toisen lukukerran jälkeen muistin miksi. 

Kirja kietoo ympärilleen heti ensimmäisten sivujen jälkeen, eikä päästä otteestaan edes kirjan kannet sulkiessa. Enoranta kertoi rumasta maailmasta kauniisti ja loi niin todentuntuisia hahmoja, että rintaa puristaa. 

Jos mä olisin käärme, niin Nokkosvallankumous olisi huilu ja Enoranta olisi se käärmeenlumooja, joka mut pikkurillinsä ympärille kietoo. 

Muistaakseni Annukka Salaman suositteli tätä jossain lehdessä ja niimpä sitten erään kerran kirjastossa käydessäni päätin tämän lainata. Kirja oli aluksi vähän vaikea selkoinen ja ihmeellinen, mutta mitä pidemmälle juoneen ja sen henkilöihin pääsi sisälle, sitä enemmän kirja alkoi kiinnostaa. Loppu tulikin luettua lähinnä hurmoksellisessa tilassa. Kaiken kaikkiaan hämmentävä ja ajatuksia herättävä lukukokemus. Sopii erittäin hyvin niille illoille, kun kaipaa jotain vähän syvällisempää ja itseään ketuttaa tai tympii kamalasti, sillä tämän luettuasi osaat olla onnellinen jo taivaankannanen väristäkin :--)

Tää kirja oli tosi hyvä! Välillä tosin olin vähän hukassa mutta ei se mitään! Mä en tykänny yhtään tosta Vayun siskopuolesta, se oli jotain niin ärsyttävää... Mutta yllätyin tän kirjan jälkeen, kun älysin vasta silloin, että kirja oli kotimainen. En yleensä pidä kotimaisista kirjoista, mutta on muutamaan hyväänkin törmännyt, mutta ei tosin näin hyvään. Kannattaa lukea!

Nokkosvallakumous on paljon muutakin kuin genrensä tai osiensa summa. Se on toisaalta selvitymiskertomus, toisaalta kuvaus herkästä, paikoin rikkonaisestakin rakkaudesta kahden pojan välillä. Tarina on surullinen, paikoin lohduton, herättelevä, kaunis ja tuore. Enoranta esittelee niin tuttuja miljöitä kuin jotain aivan uuttakin. Nokkosvallankumous on melkein kuin vanha tuttu, josta löytyy jotain villiä ja pelottavan arvaamatonta. Enorannan dystopia on todellakin lupaustensa veroinen: se on äärimmäisen toivoton kuva tulevaisuudesta. Tarina, joka ei ole kevyt vaan ajatuksia herättävä. Se myös näyttää, kuinka rakkaus ei kuole edes varman tuhon edessä. Nokkosvallankumous on varmaan tähän mennessä lukemistani dystopioista epätoivoisin ja tuo mieleen Cormac McCarthyn teoksen Tie. Voiko tällaista maailmaa enää muuttaa paremmaksi? Enoranta ei ujostele tappaa hahmojaan tai kirjoittaa seksistä. Seksikohtauksia ei tosin kuvata yksityiskohtaisesti, lukijalle annetaan vain muutamia avainsanoja, joista muodostaa kuvan, mitä rivien takana tapahtuu. Teos on kokonaisuudessaan vallan hyvä suomalainen dystopia, jossa on pureskelemisen aihetta myös varttuneemmallekin lukijalle. Erikoinen loppu jättää paljon lukijan mielikuvituksen (tai mahdollisen jatko-osan) varaan.

Minusta kirja oli hyvä ja erilainen. Vayun peloikkuus välillä harmitti, mutat onnekis se ei lopussa enää ollut niin. Kokonaisuudessan sisi oikein mukavaa luetatvaa.

Valitsin kirjan kannen ja nimen perusteella. Kirja oli ihan hyvä. En ole koskaan törmännyt vastaavaan kirjaan ja kirjan erikoisuuden takia se olikin ihan mielenkiintoista luettavaa.

Tämä oli taas niitä hetken mielijohteessa varattuja kirjoja, joista olen vähän lueskellut sieltä täältä. Tämä ehkä takakantensa perusteella sijoittui siihen ryhmään kirjoja, jotka eivät minua niin suuresti kiinnosta. Eniten tässä ehkä houkutti se, että se on kahden nuoren pojan rakkaustarina eikä sellaisia pahemmin ole tullut lueskeltua. Kirja sijoittuu karmaisevaan tulevaisuuteen, jota en edes pitäisi täysin mahdottomana tulevaisuutena todellisuudessakin. Ihmiset ovat saastuttaneet maapallon ja hiljalleen kaikki kaunis on kadonnut jättäen jälkeensä vain saasteita ja niukan ravinnon. Ihmiset ovat oppineet elämään pienellä, mutta silti nälkä ja sairaudet kolkuttelevat ovella. Tarina on karu ja kiertelemätön ja se kertoo kaiken ujostelematta. Ainut mitä olisin kaivannut lisää oli poikien rakkaustarina, joka jäi mielestäni aika pintapuoliseksi. Kirja kertoo vuoronperään tarinaa molempien päähenkilöiden näkökulmasta ja jälleen kerran lukija pääsee sukeltamaan täysin uudenlaiseen maailmaan. Kirjan juoni ja idea oli sinänsä mielenkiintoinen, mutta tämä kirja ei kuitenkaan loppupeleissä tarjoillut minulle mitään uutta. Se oli enemmänkin tylsää luettavaa kuin mielenkiintoista eikä ainakaan hirveän suuresti lumonnut minua. Olettaisin kuitenkin, että jatkoa luvassa vaikka siitä ei kai missään ole mainittukaan?