Smaragdinvihreä

Kuten aiemmissakin osissa, myös tässä kirjailija kertoi kaiken lukijalle valmiiksi pureskeltuna. Teki tiukkaa jaksaa lukea loppuun asti. Sen verran kuitenkin kiinnosti miten tämä päättyy, että jaksoin lukea loppuun asti. Plussaa trilogian kivoista kansista nyt kuitenkin.

Täydet pisteet ja enemmänkin tälle kirjalle. Ihan älyttömän upea lukukokemus, johon tekee mieli mennä aina takaisin jokaisen tilaisuuden tullen. Gwendolyniin rakastuin enemmän ja enemmän jokaisen sivun myötä. Gideon on myös niin uskomattoman ihana hahmo ja hän yhdessä Gwenin kanssa ovat sensaatiomainen pari. Leslie ja Xemerius sivuhenkilöinä ovat aivan huikeita. Kirjan loppupuolella tehty paljastus sai silmät revähtämään auki ja yllätti minut läpikotaisin. Loppu oli niin tyydyttävä kuin kirja voi vain suinkin olla. Rakastan tätä sarjaa mittaamattomasti.

Pidin ehdottomasti kirjasta aivan yhtä paljo, kuin edellisistäkin osista. En tahtoisi ollenkaan palauttaa lainaamansa kirjaa kirjastoon vaan tahtoisin hypätä itse Gwendolynin ja Gideonin maailmaan, päästä aikamatkoille ja seurata kaikkia tapahtumia niiden keskipisteessä. On todella harmi, että sarja jäi trilogiaksi, mutta se oli paras trilogia, minkä olen lukenut. Siitä kiitos Kerstin Gierille. Suosittelen kaikille, jotka pitivät sarjan aiemmissakin osista.

MELKEIN yhtähyvä kuin edellisetkin osat. Voih! Alku oli ihana, ja jatkui ihanana pitkään, mutta lopussa kun Gideon niin sanotusti tuli Gwendolyn ja Leslien puolelle, kirja tylsistyi hieman.

Hyvä, niin kuin edellisetkin osat, mutta loppu jäi jotenkin vaivaamaan.

Loistava päätös, loistavalle sarjalle! Tätä kirjaa olin aikoinani vuoden odottanut, enkä kyllä yhtään pettynyt kun kirjan sain käsiini ja luin sen. Enemminkin yllätyin positiivisesti! En yhtään osannut odottaa muutamaa tapahtumaa tässä kirjassa, muunmuuassa loppu yllätti minut täysin! Gwendolyn taas tapansa mukaan sai minut hymyilemään, vaikka sainkin huomata hänessä muutaman ärsyttävän piirteen. Gideonkin tuntui muuttuneen hiukan, tai sitten katsoin häntä vain eri kulmasta. Oli kuitenkin hienoa huomata uusia piirteitä päähenkilöistä ja sivuhenkilöistä. Joudun vieläkin itkemään sitä, että tämä sarja jää kolmiosaiseksi, olisi ihanaa jos julkaistaisiin vielä neljäs osa, tähän sarjaan. Silti ei kyllä yhtään jäänyt tuntumaan, että jotain uupuisi tästä sarjasta. Viimeinen osa sitoi sarjan yhteen ja paljasti viimeisetkin salaisuudet. Kiitos Gier, että loit tämän upean sarjan meille! Olen varma, että luen sarjan vielä monia kertoja uudelleen ja suosittelen tätä muillekin!

Aina jotenki haikeaa laskea sarjan viimeinen kirja käsistään ja sulkea taas yksi maailma kiinni... Viimeinen osa oli mielestäni hyvä, kuten muutkin trilogian kirjat. Joissain kohin oli arvattavissa mitä tapahtuu, mutta jotkut kohdat tulivat aivan täytenä yllätyksenä. Antoi siis aina välillä yllättää. Loppuratkasua en myöskään osannut täysin arvata ja muutama asia siinä jäi minulle ainakin pientä selitystä vaille. Mutta kuten kaikkia muitakin kirjoja, suosittelen tätä kaikille sarjan alkuosista pitäneille :)

Viimeinen kirja nitoo hyvin koko sarjan yhteen. Vaikka olenkin lukenut kaksi edellistä kirjaa jo kauan aikaa sitten pääsin tarinaan heti mukaan. Päähenkilö Gwen ei ole ollut tarinan aikana ollenkaan makuuni. Gideon ja Gwen ovat tunteneet kaksi viikkoa ja Gwen puhuu rakkaudesta. Onkohan mulla väärä käsitys rakkaudesta koska mielestäni rakkaus ei synny kahdessa viikossa. Ärsytti aivan suunnattomasti koko kirjan ajan. Jos tarina olisi sijoittunut pitkään ajan jaksoon, niin pystyisin paremmin uskomaan Gideonin ja Gwenin rakkauteen. Muuten tarina on mielenkiintoinen ja hyvin rakennettu. Kokonaisuudessaan tarina loistava mutta ehkä välillä hiukan liian lapsellinen.

Mahtava sarja, jota olisi kyllä mielellään lukenut useammankin kirjan verran! :) Lopussa oli montakin yllätystä, joita en kyllä ennalta arvannut. Minäkin suosittelen lukemaan kaikki nämä kirjat peräkkäin, ettei kerkeä unohtua tapahtumat, vaikka kirjan lopussa onkin henkilöhakemisto. Olen todella tyytyväinen siihen, että kirjan ensimmäinen osa sattui käteen kirjastossa, muuten olisi jäänyt hyvä sarja lukematta :) Kirjan takakansiteksti ei kyllä luonut kovin houkuttelevaa kuvaa, mutta tästä kirjasta on kyllä vaikea kirjoittaa hyvää kuvausta ilman, että tulee paljastaneeksi liikaa mitä yllätyksiä siinä tapahtuu.

Aivan superihana kirja!! <3 Huikea loppu rakkaus ei katso aikaa sarjalle, teki mieli itkeä kun kirjan viimeinen sivu oli luettu, ja luen aivan varmasti uudestaan koko sarjan taas yhteen putkeen! En osaa sanoin kuvailla kuinka ihana sarja tää on... mä oon niiiiinnn takastunut tähän sarjaan! Suosittelen sarjaa lämpimästi kaikille jotka kaipaavat kutkuttavaa rakkautta, jännitystä ja yllätäviä juonikäänteitä! <3

Tämä oli kyllä mulle pettymys. Tykkäsin edellisistä kirjoista enemmän, tämä kirja tuntui olevan hajuton, mauton ja väritön. Pakko oli lukea että näkee miten sarja päättyy ja tarina oli ihan ok, mutta jotenkin tästä jäi puuttumaan sama flow kun aiemmista kirjoista. Se jokin puuttui. :/ Kirjan taustateksteistä sai sen kuvan että kirjailijalla oli työ ja tuska saada opus tehtyä ja mielestäni se paistaa kirjasta.

Ihana, upea kirja! Harmiksi ei kuitenkaan ihan niin ihana kuin edeltäjänsä. Kirjan alku oli hiukan...raskassoutuinen. Parani kuitenkin loppua kohden. Silti loppukaan ei kyllä ollut sellaista "pakollista" luettavaa, (klo.21"pakko lukea!"...klo.24"pakko lukea,ihana kirja!" ...klo.03."Väsyttää, mutta pakko lukea!...klo.04"Ää, se loppui, mahtava kirja!" Kolme tuntia aikaa nukkua - still worth it!) vaikkakin, se saattoi johtua siitä, että sain tietää lopun tapahtumat etukäteen. Suurpiirteisesti ja sekavasti. Silti. Nooh, oli kuitenkin hyvä kirja. Yksi parhaista. Ja upeasti kirjoitettu! Ja saihan tähänkin laitella niitä "hyvä kohta" lappusia lähes koko kirjan täyteen. Onhan aikamatkaus kuitenkin vaikea aihe kirjoittaa, ainakin omien kokemusten perusteella... Ja tässä siinä on onnistuttu niin hyvin. Sitten vielä, lopun kuolemattomuus juttu meni ehkä vähän överiksi. Ei kuitenkaan kovin paljoa liikaa, sillä tähän kirjaan se sopi kuin nenä päähän! Lisää olisin halunnut Gwennyn ja Gideonin välisiä kuhertelu kohtauksia, ja olisin myös toivonut, että he olisivat päässeet vielä vähän pidemmälle siinä... Myös Leslien ja Raphaelin romanssia (jos sitä siksi voi kutsua) olisin ollut kiinnostunut seuraamaan. Ja Xemerius oli aivan mahtava! Sai nauraa oikein kunnolla sen hyville heitoille, ja hahmo oli muutenkin loistavasti koottu. Toivottavasti tästä ei saanut kuvaa ettei kirja olisi ollut mielestäni tajuton, viehättävä ja fantastinen kirja... Sillä pidin kovasti, ja se oli kaikkea sitä! Suosittelen todellakin lukemaan. <3

Ihastuin sarjan ensimmäiseen osaan, koska se oli silloin jotain ihan uutta ja erilaista ja imaisi mukaansa heti. Toinen osa ei jollain tapaa kuitenkaan yltänyt ensimmäisen tasolle ja tämä viimeinen vielä vähemmän. Aikamatkustus on aiheena aika hankala ja helposti siinä tippuu kärryiltä, jos ei tarkkaan ajattele lukemaansa. Ehkä loppujen lopuksi siitä oli tehty liian hankalaa minun makuuni. Lukemisen arvoinen sarja on ehdottomasti! Kannattanee lukea sarjan osat aikalailla peräkkäin, että tapahtumat ja aikamatkustus ovat tuoreessa muistissa.

Hurmaava kirja. Ensimmäiset osat olisivat menneet yhdistettynä aivan varmasti neljällä tähdellä läpi, mutta näin kahtia jaettuna (rahastusta!) ansaitsivat vain kolmoset ja plussaa. Smaragdinvihreä sen sijaan oli kokonainen kirja, josta löytyi sekä alku että loppu, ei vain toista. Hahmoista on vaikea olla pitämättä, sillä heissä on joko jotain äärettömän suloista ja ihanaa tai kiehtovan ärsyttävää. Paitsi Gideon. Onko herra pelkästään lapsellinen ja ärsyttävä vai teennäisen ihana nuorimies? En pääse hahmon sisälle. En tajua häntä. En pidä hänestä. Gwenny taas on ihana. Juonittelut ja aikamatkustelukuviot innostivat. Lukuisat yksityiskohdat piristivät myös, kuten virkatut pehmoeläimet. Ja Gwenin nokkaeläindemoni, lutunen otus. Huumoria löytyy myös Vähän harmittaa, ettei tulevaisuudesta matkustettu missään vaiheessa nykyisyyteen. Olisi tuonut kivoja lisäkoukeroita. Oikeastaan tämä on sarjan paras kirja. Kokonaisuutensa puolesta. Nautin suunnattomasti, mutta olen onnellinen, ettei tätä venytetä enää pidemmälle. Trilogia tuntuu käsissä niin sopivalta, että venyttävät osat vain floppaisivat koko idean syvälle valtamerten pohjalle. Hieno sarja. Hieno kirja. (Viitaten edellisiin arvosteluihin. Kyllä. Rakastua ei voi ensisilmäyksellä. Gideon, pliis, Gwenny rakas. Se on tulista ihastusta, jota te toisianne kohtaan tunnette. Rakkaus on sitä, että elää pitkiä päiviä yhdessä ja pysyy tukena vuosien jälkeen. Kahdessa viikossa ollaan ihastuneita, herrajumala. (Me katsottiin dokkaria terveystiedon tunnilla. Siellä oli rakkaustohtori.))

Kirja alkaa jo tutuki tulleella tavalla. Lopetamme kirjat ja aloitamme kirjat Paulin ja Lucyn kanssa. Aluksi en voinut sietää näitä kohtia. Ymmärsin kyllä hämärästi, että kaikki oli juonen kannalta pakollista, mutta halusin aina vain lukea lisää Gideonin vuorosanoja ja naureskella Gwendolynin ihanille sarkastisille kommenteille. Tässä viimeisessä kirjassa olin jo itseasiassa todella kiinnostunut näistäkin pätkistä. Lucysta ja Paulista pääsimmekin kirjan varsinaiseen alkuun. Gwendolyn purkaa sydäntään ystävälleeen, sydän on murtunut, nenäliinat lattialla, kaikki klassinen. Monia tämä syvään epätoivoon valuminen varmasti ärsytti, mutta minä itseasiassa nautin siitä. Gwenin kommentit ja ihanan ja lutuisen Xemeriuksen päättömät puheet pitivät mielenkiintoni yllä. Lopulta noustiin surun syövereistä ja päästiin taas matkailemaan läpi ajan. Aikamatkustus teemaiset fantasiakirjat ovat ehkä minulle kaikken vaikeaselkoisimpia. Minun täytyy todella keskittyä, että pysyn kärryillä. Suureksi onnekseni en hämmentynyt paljoakaan tämän kirjan aikana. Gwenny matkustaa tapaamaan isoisäänsä pariin otteeseen, ja sitten tietenkin seikkaillaan Gideonin kanssa. Isoin tapahtuma oli kaiketi tanssiaiset, jotka jäivät minulle hieman hämärän peittoon, johtuen dramaattisista tapahtumista, mutta muistan nimistä ainoastaan Darth Vaderin. En vieläkään oikein muista oli kyseinen henkilö haamu,demoni, vai joku henkilö, jolle Gwendolyn antoi aika mahtavan lempinimen. Tanssiaisiin oli lisätty siis dramaattinen kohtaus josta jo aiemmin mainitsin, ja voin silmät kirkkaina sanoa, etten odottanut moista. Henkilöt pysyivät edelleen ihanan persoonallisina, ja sain nauraa useaan kertaan ties kenen kommenteille. Minua kiehtoo kovasti, ettei tässä sarjassa ole varsinaista pahista. Tietenkin meillä on Kreivi, mutta ei ketään mitenkään merkittävää henkilöä, joka pilaisi jokaisen elämän. Paljastus Kreivistä yllätti minut (yllätys, yllätys) ja olin aika hämmentynyt. Kelailin mielessäni tapahtumia ja yritin keksiä vihjeitä, mutta enpähän löytäny. Joten pisteet Gierille siitä. Paljastus Gwendolynin perheestä ei aiheuttanut minulle, suu auki ja silmät pyöreinä, reaktiota, mutta se oli kiinnostavaa. Olin oikeasti onnellinen Gwenin puolesta, enkä huutanut ja paiskonut kirjaa tyhmän juonen takia. Lopuksi voisin ottaa osaa rakkaus puoleen. Monet ovat sanoneet, että Gideon ja Gwendolyn rakastuivat liian nopeasti, mutta itselläni on täysin erinlainen mielipide. Mielestäni heidän tunteidensa kehittyminen ei mennyt liian nopeasti. Mitä he nyt ehtivät tuntea toisensa, puolitoista viikkoa? Monissa kirjoissa on rakastuminen tapahtunut nopeamminkin. Esimerkiksi Clary ja Jace Varjojen kaupungit sarjasta, tunsivat sellaiset 3 päivää, ja olivat umpirakastuneita. Entäs sitten Mustan tikarin veljeskunta sarja. Useat parit tunsivat toisensa päivän ja taas mentiin. Enkä viitsi edes mainita klassikoita, kuten Vampyyrinpäiväkirjat tai Yön talo kirjoja. En nyt väitä, että tällainen rakastuminen olisi luonnollista, mutta ei se ole minua ennenkään haitannut. Niille, jotka eivät pidä liiallisesta hempeydestä, en suosittele Smaragdinvihreää, mutta romantiikan nälkäisille kyllä!

No nyt on jälleen saatu yksi trilogia päätökseen. Tämäkin osa pursusi toimintaa ja erikoisia tilanteita aivan kuten aiemmatkin ja välillä tuntui ettei pysy edes perässä kirjan tapahtumissa. Hiukan pisti silmään se kun kirjassa puhuttiin niin lyhyestä ajasta milloin Gwen oli saanut tietää olevansa aikamatkaaja ja tutustunut Gideoniin. Puhuttiin tyyliin viikoista joka tuntui kyllä vähän tyhmältä ottaen ainakin huomioon sen miten nopeasti rakkaus alkoi leiskua kansien välissä. Pidän todella paljon näistä kirjoista vaikkakin kaikki huumori ei tässä kirjassa enää jaksanut naurattaa. Aikamatkustus heitti minunkin pääni pyörälle ja loppupuolen paljastus Gwenistä oli kieltämättä aika ällistyttävä. Olisin kyllä halunnut tietää erään Gwenille ilmestyneen esineen kohtalosta koska se jäi lopussa auki, mutta ehkäpä annan anteeksi tällaisen pienen jutun koska loppu oli kuitenkin onnellinen ja mikäs sen parempaa. Suosittelen kyllä lämpimästi kaikille tätä trilogiaa!

Olihan tämä nyt ihan hyvä päätös ja sisälsi pienen yllärinkin perusjuonen lisäksi, mutta jotenkin tarina jäi loppua kohden vähän vaisuksi. Olisin ehkä toivonut vielä enemmän tietoa siitä, mitä kaikille lopulta tapahtui ja syvempää luotausta tulevaisuuteen. Mutta ei nyt huono näinkään, kyllähän tämän uudestaankin voisi lukea.