Alkuteos ilmestynyt 2012. Suomentanut Mika Kivimäki. Kannen kuva: Paul Kidby. Sidottu.
Locus-palkintoehdokas 2013.
Lyömätöntä tarinointia aitoon Pratchettin tyyliin
Viemäreistä arvoesineitä tonkiva nuorimies, Repolainen, osuu eräänä myrskyisenä yönä todistamaan kaapatun nuoren tytön pahoinpitelyä. Pelastettuaan neidon hän luovuttaa tämän sattumalta paikalle osuneiden Charles Dickensin ja Henry Mathew’n huostaan. Käy ilmi, että neitokainen on erään saksalaisen ruhtinaskunnan prinssin karannut vaimo, jota lepsu aviomies ja häijy appiukko jäljittävät keinolla millä hyvänsä. Viekas Repolainen osaa kuitenkin kääntää tilanteen edukseen ja ottaa hyödyn itselleen – ja saa kaiken hyvän päälle vielä ansioistaan ritarin arvon nuorelta kuningatar Victorialta!
Ainutlaatuista ja taattua Pratchett-huumoria ja tarinaniskentää, joka käyttää hyväkseen todellisuuden ja klassikkokirjallisuuden hahmoja ja jonka maalaileva miljöökuvaus vetoaa kaikkiin aisteihin, etenkin hajuaistiin…
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Pratchett ei kyllä petä koskaan!
Vaikka Viemärin valtiaan huumori ei olekaan samaa luokkaa Kiekkomaailman kanssa, nostattaa se silti virneen naamalle usein tekstin lomassa.
Olen samaa mieltä Jussin kanssa, että teemaltaan ja tarinaltaan Viemärin valtias ei kyllä tunnu nuorille suunnatulta, mutta ehdottamasti lukemisen arvoinen tämä veijaritarina on.
Viemärin valtias sijoittuu viktoriaaniseen Lontooseen, ja sen orpo päähenkilö saa elantonsa etsimällä kolikoita ja arvoesineitä viemäreistä. Tarinassa nähdään todellisia hahmoja (kuten Charles Dickens) sekä kuvitteellisia (esim. Sweeney Todd). Kirjailija on verrrannut teosta George MacDonald Fraserin Flashman-sarjaan. Loppusanoissa Pratchett painottaa, että Viemärin valtias on historiallista fantasiaa, ei historiallinen romaani. Tarinasta ei kyllä pahemmin fantasiaelementtejä löydy.
Viemärin valtiaasta voi sanoa saman kuin Pitkästä maasta: hyvä kirja muttei yksi Pratchettin parhaista. Tykkäsin paljon päähenkilöstä sekä tapahtumapaikasta, ja juonikin kulki mukavasti. Viemärin valtias on virallisesti nuortenkirja, mutta se ei tuntunut erityisen nuorille suunnatuilta. Teemat ovat vakavia Pratchettin kuvaillessa Lontoon köyhien elämää, ja sankarikin on jo 17-vuotias. Minusta Viemärin valtias oli parempi kuin edellinen Kiekkomaailman ulkopuolinen nuortenromaani Valtio, ja lukisin mielellään kirjailijan suunnitteleman jatko-osan.
