Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)
Surullinen loppu!
Kirja oli jännittävä, mutta edellinen osa oli parempi. Olisin halunnut Kallikin pitävän Kissimin. Ja Ujurakin kohtalo oli hirveä. Juuri kun se oli saanut omat luvut kirjaan. Kallik alkoi vaikuttaa selvästi naarasmaiselta vasta kun sillä oli Kissimi. Toki siis tiesin että se oli naaras. Lusan luonne on aina ollut selkeästi naarasmainen. Aloin pitää Toklosta taas pitkästä aikaa. (Edellinen kerta: Matka alkaa.) Minusta lopussa Ujurakin tarina sulkeutui liikaa. Muilla tarina jäi liian auki. En myöskään heti käsittänyt että Ujurak oli poissa. Se oli niin keskeinen hahmo. Eräässä Kallikin luvussa sanottiin, että he söivät Toklon ja Lusan pyydystämän jäniksen. Mietin missä se neljäs on. Luin kirjan kolmessa päivässä. Tarina jäi niin auki, että se voisi mielestäni jatkua vaikka niin, että Kissimi kasvaisi isommaksi ja alkaisi etsiä pentuna tapaamiaan karhuja.
