En tiedä, kuinka hyvin osaan sanoittaa rakkauttani tähän kirjaan, mutta kokeillaan:
Ensimmäisenä on mainittava Alexandra Salmelan iloitteleva, korkealentoinen kielenkäyttö. Hän käyttää suomen kieltä monipuolisemmin ja rohkeammin kuin yksikään toinen lukemani kirjailija, eikä tyydy myöskään tavanomaisiin tekstirakenteisiin. Paikoin hyvinkin tajunnanvirtamaiseksi äityvää kerrontaa on parhaimmillaan äärimmäisen hykerryttävää seurata.
Antisankarin tarina sijoittuu kaukaiseen tulevaisuuteen ja maailmaan, joka on paitsi uskottava, myös poikkeuksellisen omalaatuinen ja kiehtova. Päähenkilö Antti Sankari kuuluu kirjallisuuden mystisimpien henkilöhahmojen joukkoon. Antti ei ole mukava jätkä, mutta se ei estä lukijaa viihtymästä hänen seurassaan. Muutkin keskeiset hahmot ovat omia kiinnostavia persooniaan.
Kirjoitan itsekin, ja lukiessani Antisankaria nyt toista kertaa, tajusin äkkiä, miten paljon kirja on minua inspiroinut ja vaikuttanut kehittymiseeni kirjoittajana. Kirjan kohtaukset ovat kulkeneet ajatuksissani kaikki nämä vuodet, ja jo se kertoo ainutkertaisesta kaunokirjallisesta teoksesta.
Ymmärrän, että Antisankari on niitä kirjoja, joita osa vihaa ja osa rakastaa. Ajattelen silti ja oikeastaan juuri siksi, että se ja Salmela ansaitsisivat paljon enemmän huomiota.
