Nidottu.

Boris Hurtta on Suomen tunnetuin roskakirjailija ja kotimaisen kauhun mestari. Hänen uusin romaaninsa Kadonneet pojat vie lukijansa 1960-luvun armeijamaailmaan.

Varusmiehet Vaara ja Torhonen törttöilevät ja saavat siirron Yxskärin saareen, jossa jöötä pitää nimensä veroinen kersantti Kovakallio. Kersantilla on armeijan kantapeikkojen keskuudessa paha maine, saarella pahempi. Sanovat, että saareen menee vain kaksi alokasta kerrallaan, eivätkä he kaikki palaa. Kutsuvat heitä kadonneiksi pojiksi.

Elämä Yxskärillä on kaukana intin ihanteesta. Poissa on kuri ja järjestelmällisyys, tilalla huono elämä ja saaren salaisuudet. TJ on vähintään yhtä kaukana kuin lähin taivaanrannassa siintävä kari, ja herkkä mieli alkaa herkästi temppuilla. Vai vaaniiko saarella sittenkin jokin tuntematon kauhu?

Kadonneet pojat on kerrankin erilaista Hurttaa: ei antikvaritaatteja, ei kirjaharvinaisuuksia, ei unohtuneita sivistyssanoja, vaan sen sijaan kauhua, nuoria päähenkilöitä, punk-meininkiä, kiroilua ja rienausta, juopottelua ja tappeluita. Romaani sopii armeijaan aikoville, armeijassa oleville ja armeijaa vieroksuville, myös sivareille! Kadonneet pojat esittelee Hurtan lanseeraaman uuden kirjallisuuden alalajin, armeijapunkin, ja edustaa sitä likaisimmillaan.

Näinkö tätä maata todella puolustetaan?

Julkaistu
16.1.2016 (Kuoriaiskirjat)
Mistä löydät tämän kirjan
Ulkoiset linkit avaavat kirjan haun valitussa kaupassa. Saatavuus voi vaihdella.
Kuoriaiskirjat

Kirjasarja

Kaikki sarjatiedot →
Risingshadow

Arvosanajakauma

Näin lukijoiden antamat arvosanat jakautuvat asteikolla 1–10.

100
90
81
70
63
50
40
30
20
10
Risingshadow

Mitä sinä ajattelit kirjasta?

Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.

Risingshadow

Lukijoiden arviot

1 arvio

Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta

6/10

"Kadonneet pojat" oli erikoinen tarina, jossa oli ihan omanlaisensa tunnelma. Päähenkilön kautta salaperäinen sotilassaari tulee lukijalle pala palalta tutummaksi ja siellä vallitseva omituinen tunnelma on käsin kosketeltava. Tarinan erikoiset ja osin epämiellyttävätkin henkilöhahmot on kuvattu eläväisesti ja jännitystä rakennetaan hyvin. Ongelma on vain siinä, että missään vaihessa lukijalle ei lunasteta noita rakennetun jännityksen elementtejä ja loppu on jotenkin lässähdys. Juoni ei ollut tarinan vahvin osa, mutta miljöökuvaus ja henkilöiden rakentaminen onnistui. Ihan mielellään tämän luki ja omia armeija-aikoja tuli samalla fiilisteltyä.

Risingshadow

Lukijoiden suosikkeja