Poseidonin lapset
Alkuteos ilmestynyt 2015. Suomentanut Hannu Tervaharju. Like-scifi. Nidottu.
Tähtivaeltaja-palkintoehdokas 2017.
POSEIDONIN LAPSET -TRILOGIAN KOMEA PÄÄTÖS
Akinyoiden perhe saa hämmentävän kutsun kaukaa avaruudesta: ”Lähettäkää Ndege.” Miksi juuri Ndege, joka kärsii tuomiotaan tehtyään kammottavan, kohtalokkaan virheen? Voisiko 70 valovuoden takaa matkannut kryptinen viesti olla Ndegen äidiltä Chikulta, joka katosi vuosia sitten? Vai onko se yksinkertaisesti ansa?
Ndegen biologitytär Goma lähtee valtavan retkikunnan mukaan selvittämään salaperäisen viestin alkuperää. Huikea ja vaarallinen matka vie Goman avaruuden kaukaisimpaan kolkkaan, missä odottavat vastaukset universumin suurimpiin mysteereihin.
”Parasta nykyscifiä.” – SFX Magazine
”Klassisen spekulatiivisen fiktion perinteen mukaisesti Reynolds perustaa näkemyksensä tulevaisuudesta ajattomiin keskusteluihin olemassaolon tarkoituksesta.” – Publishers Weekly
”Suurten tieteisvisioiden aarreaitta antaa tilaa myös ihmishahmoille ja oikeudenmukaisuuden teemoille.” – Tähtivaeltaja-palkintoraati
Käyttäjät lukeneet myös
Alastair Reynolds
Alastair Reynolds on syntynyt vuonna 1966 Barryssa Etelä-Walesissa. Reynoldsin mukaan walesilainen tausta on vaikuttanut hänen tuotantoonsa, erityisesti hänen lapsuutensa aikaiset teollisuusalueet. Erityisen walesilaiseksi Reynolds ei kuitenkaan itseään tunne, sillä hän vietti lapsuutensa eri puolilla Britanniaa.
Jo lapsena tähtitiede ja avaruusmatkailu oli Reynoldsille kuin pakkomielle. Hän luki science fictionia, lähinnä perinteisiä nimiä kuten Arthur C. Clarkea ja Isaac Asimovia, kunnes siirtyi rikos- ja jännityskirjallisuuden pariin. Tieteiskertomuksia hän laati jo nuorena. Myöhemmistä scifikirjailijoista häneen ovat tehneet vaikutuksen muun muassa M. John Harrison ja China Miéville. Vanhemmista kirjoittajista hänen suosikkinsa ovat Gene Wolfe ja Cordwainer Smith.
Poseidonin lapset
Poseidonin lapset sisältää 3 kirjaa — sarja on kokonaan valmis.
Pääsarja Like-scifi
Kirja-arvioita
Poseidonin lapset on trilogian pisin kirja. Tarinaa olisi saanut tiivistää reippaasti, jotta mielenkiinto olisi pysynyt yllä. Tarinaa kerrotaan aluksi kahdesta näkökulmasta, eri osissa avaruutta. Tarinan edetessä näkökulmille muodostuu yhteinen tekijä. Tarinassa esiintyy toistoa osittain kerrontatekniikasta johtuen - samoja asioita käydään läpi molemmissa tapahtumaketjuissa. Muutenkin asioita kerrataan ja selitetään liikaa.
Niin kuin edellisissäkin osissa Akinyan suku on tarinan keskiössä - nyt tapahtumat sijoittuvat pari sukupolvea myöhempään ajan kohtaan kuin Terästuulen yllä. Tantorit - älykkäiksi keinotekoisesti muokatut elefantit - kuuluvat kirjan pääsisältöön. En ole lämmennyt eläinten inhimillistämiselle yleensäkään, eikä tällainen teknologian saavutus herätä minussa ihailua.
Avaruusoopperaa on suomennettu surkiasti! Onneksi edes Alastairin kirjoja on....