Alku oli minusta mielenkiintoinen, enkä pistä pahakseni aikamatkustusjuttuja, jossa nykypäivän tietotaidon omaavaa pidetään vähän outona aikaisemmilla vuosisadoilla.
Mutta mutta. Kirja vaikutti siis alusta lupaavalta, mutta sitten lopahti. Valehtelematta kolme senttiä tästä kuuden sentin paksuisesta opuksesta on seksikohtauksia, raiskausyrityksiä muutamalla tapolla höystettynä - Vähän nopeammin kun luki, meinas mennä yhden kaverin tappamisen jälkeiset seksiaktit lukematta. Tämä voi siis olla huono tai hyvä asia. En kokenut, että se ois tökerösti kirjoitettua, mutta mielestäni 200 vuotta ajassa matkanneella saattaisi olla muutakin mielessään.
Lisäksi joka samperin puskassa vainosi jotain vihollisia, miten se voi olla että aina niihin törmää kun jää yksin? Ehkä brittein saarilla on aina ollut ruuhkaa. No, joka tapauksessa juoni jäi joka tapauksessa rakkausjutun varjoon. Suosittelisin kirjan faneille Kristiina Vuoren historiallisia romantiikkakirjoja, saattaisivat olla samankaltaisia.
Sepä mielenkiintoista olikin, kun jossain vaiheessa mainittiin Clairen potevan huonoa omatuntoa - ja Jaime oli tietenkin huomannut sen - vaikka tekstissä oli siitä aikaisemmin hyvin vähän mitään infoa. Mielestäni Claire olikin aivan liian sopeutuvainen ja olin pettynyt kun hän päätti jäädä. Loppuosan sitten lähinnä pikaluin tietääkseni mitä tapahtuu. Susihyökkäys oli niin plääh, että kirja menetti kaiken makunsa. En pitänyt. Loppuosan sarjoista saatan kelailla läpi, joska Claire saisi vähän särmää itseensä ja muisteltua modernin maailman hyviä puolia.
