Bronks

Hyvin symbolinen ja karu kertomus. Välillä oli vaikea pysyä tarinan mukana ja ajoittain huomasin pohtivani mistä tässä nyt oikeastaan puhutaan. Useinkaan en kokenut tavoittavani viestiä. Kirja oli kokonaisuutena rankka lukukokemus, joka jätti mieleen paljon kysymyksiä. 

Pokkaripainoksen puna-pinkki kansi johtaa harhaan. Enpäs olisi uskonut olevani aivan näin eksyksissä kirjan genren suhteen ennen kuin edes avasin kantta. Bronksin päähenkilö on Raimo Kallio ei ole aivan tavallinen ihminen, vaan hän on korvannut polvi- ja lonkkanivelensä metallisilla ja pultannut olkapäänsä kiinni. Hänet voi siis tulkita kyborgiksi. Hän tonkii maata ja innostuu oudoista esineistä aivan kuin Wall-E. Hotakaisen kieli maalailee 1990-luvun lamaa; yhteiskuntakritiikkiä, joka kohdistuu mm. työttömyyteen, mielenterveysongelmiin, yksinhuoltajuuteen ja lunnonsuojeluun. Teosta on vaikea lukea vain scifinä, sillä kerronnan realistisuus nostaa paljon muistoja menneisyydestä. Minulle Joutomaa voisi olla mikä vain laman kourissa pyristelevä suomalainen kylä isomman kaupungin kyljessä. Yhteiskunta potee henkistä ummetusta. Hotakaisen runoilija tausta näkyy tekstissä, mutta muutoin tyylistä ei tämän yksittäisen kirjan perusteella voi paljoa päätellä. Bronksia on lisäksi sanottu kokeellisemmaksi, omaa tyyliä vielä hakevaksi teokseksi. Minä kuitenkin pidin tästä, vaikka välillä en pystynyt erottamaan eri puhujia heidän ääntensä muistuttaessa toisiaan. Toisinaan Hotakainen käyttää myös näytelmäkirjallisuudesta tuttuja replikointeja, jotka minusta katkaisivat tekstin soljuvuuden. Rajua tekstiä, joka kertoo vaikeista ajoista, peilaten ne kuvitteelliseen tulevaisuuteen. Hotakainen onkin onnistunut yllättävän hyvin parinkymmentä vuotta sitten nostamaan esiin asioita, jotka ovat edelleen meidän aikanamme tärkeitä ja jotka puhuttavat.