Pieni suklaapuoti
Alkuteos ilmestynyt 1999. Suomentanut Arja Gothoni. Kannen kuvat: Stuart Haygarth.
1. laitos: Otava, 1999. Sidottu, kansipaperi.
2. laitos: Otava, 2001. Seven. Elokuvakansi. Nidottu. 9. painos 2008.
Vianne Rocher on asettunut tyttärensä kanssa pieneen ranskalaiseen Lansquenetin kylään ja perustanut suloisen suklaapuodin aukiolle kirkkoa vastapäätä.
Käsintehdyt makeiset ja maailmaa nähneen naisen elämänilo saavat monet purkamaan sydäntään mieluummin kaakaokupin ääressä kuin kalseassa kirossa. Kylän papin kauhuksi Suklaataivas on auki jopa sunnuntaisin jumalanpalvelusten aikaan, ja kohta kyläläiset syövät suklaata jo rippituolissakin. Pitääkö nainen häntä pilkkanaan?
Pääsiäisen pakanallinen suklaafestivaali on paastoavalle kirkonmiehelle liikaa. Hän päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä ja saattaa harhaanjohdetun laumansa takaisin kirkon suojiin. Mutta papillakin on heikkoutensa.
Pieni suklaapuoti on aistinautintojen, ystävyyden, rakkauden ja elämänilon ylistys. Joanne Harris kutoo värikkäässä tarinassaan yhteen historiaa ja nykyisyyttä, myyttejä ja noituutta. Samalla hän kuvaa taidokkaasti pienen ranskalaisen kylän originelleja asukkaita.
Lukijat suosittelevat myös
Joanne Harris
Joanne Harris on syntynyt 1964 Yorkshiressa Englannissa. Hänen äitinsä oli ranskalainen ja isä englantilainen. Joanne Harris opiskeli Cambridgessä muun muassa keskiaikaisia kieliä. Hän toimi Leedsissä 12 vuotta ranskankielen opettajana. Hän on nykyisin vapaa kirjailija ja asuu Yorkshiressa miehensä kanssa. Pariskunnalla on yksi tytär.
Joanne Harris on romaaneissaan kutonut yhteen historiaa ja nykyisyyttä sekä aistillisuutta ja elämän nautintoja. Harrisin läpimurtoteos oli ranskalaiseen pikkukylään sijoittuva romaani Pieni suklaapuoti (1999). Lasse Hallström ohjasi romaanin pohjalta elokuvan. Harrisin teoksia on julkaistu yli 50 maassa ja ne ovat voittaneet useita palkintoja.
Kirja-arviot ja kommentit
Tämä oli jossain vaiheessa lempikirjojani. En ole uskaltanut lukea vuosiin ja kokeilla uudestaan. Suklaa on aikna hyvä teema ja kirjan tunnelma on taianomainen. Elokuvankin olen nähnyt ja tykkäsin siitäkin.
Kirja oli raikas ja hyvin kevyt kaikessa surullisuudessaankin. Vianne on hyvin pirteä ja värikäs henkilö, joka kuitenkin sielussaan miettii kuolemaa, varsinkin oman äitinsä. Ehdottomasti 5 tähden arvoinen, tulen kyllä varmasti lukemaan Harrisin kirjoja tulevaisuudessakin.