Vieras

Itse en ole lukenut twilighteja, ja tuskin tulen niitä koskaan lukemaankaan -millä ei tosin ole mitään sen kanssa tekemistä mitä tästä kirjasta tykkäsin. Itse kirjan kannet ja takakannen teksti eivät houkuttaneet itseäni alun perin lukemaan kirjaa. Toisin kuin twilightin elokuvat -joista en ole erityisemmin pitänyt- tykkäsin paljon The Host elokuvasta ja sen innoittamana halusin lukea myös kirjan -mitä yleensä en tee, sillä kirjaa on tylsä lukea jos on katsonut ensin elokuvan sillä tietää mitä suunnilleen tulee tapahtumaan. En voi väittää, etteikö asia olisi edelleen hieman haitannut minua; kirjassa ei paljoa ollut isompia juonenkäänteitä joita en olisi jo ennalta tiennyt. Siitä huolimatta minun on pakko ylistää kirjaa. Itse tykkäsin siitä erityisen paljon ja luin koko kirjan alle viikossa, joka on itselleni nopea tahti. Jotkut sanoivat kirjan olleen hieman tylsä, hassua kyllä en itse pitänyt sitä mitenkään tylsänä, vaikka tosiaan tiesin suunnilleen jo kirjan sisällön. Kirjan sivumäärä kauhistutti minua alkuunsa -tähän asti lukemani kirjat ovat olleet keskimäärin 400 sivun mittaisia- mutta sivujen paljoutta ei huomannut lukiessa, kun tarina sieppasi mukaansa, eikä kirjaa melkein tohtinut laskea käsistään ennen kuin sen oli saanut luettua. Kirja sai minut välilä kyyneliin, välillä nauramaan hahmojen mukana ja olisin jopa tahtonut sen jatkuvan pitempään. Toki aina kirja poikkeaa hieman elokuvasta, mutta voin sanoa tykkääväni molemmista edelleen hyvin paljon. Suosittelen siis kirjaa myös muille, vaikken kehotakkaan ensin katsomaan elokuvaa, sillä on mukavampi lukea kirjaa tietämättä mitä tulee lopulta tapahtuman ;) Itseäni jäi myös mietityttämään, että onkohan joskus kirjasta mahdollisesti tulossa jatkoakin? 

Olen katsonut kirjasta tehdyn elokuvan ennen kirjaa ja epäilin siksi, että en pitäisi suuresti kirjasta. Nyt kirjan luettuani olen kuitenkin sitä mieltä, että kirja oli mahtava! Elokuva ei ollut läheskään niin hyvin tehty, mutta arvostelen kirjaa en elokuvaa joten...
Hahmot kumosivat minut aivan täysin, varsinkin Vael. Hän on ihana päähenkilö ja haluaisin lukea hänestä paljon, paljon lisää. Myös muut hahmot kuten Jamie ja Jeb painuivat mieleeni.
En itse henkilökohtaisesti pidä tulevaisuudesta kertovista kirjoista, mutta nyt käsitykseni niistäkin muuttuivat. Katsotaan luenko näitä lisää.
Vieras oli kaunis kirja. En ole ennen törmännyt kirjaan jonka sisältö olisi kaunista. Niin puhdasta ja herkkää. Teksti oli helposti luettavaa ja kuten sanottua kaunista.
Tämä kirja muutti myös minun käsitykseni Stephenie Meyeristä. En ollut kuvitellut, että hänen tekstinsä olisi tällaista. Nyt haluan ehdottomasti lukea lisää tämän teoksiaan.
Suosittelen ehdottomasti!

Ehdottomasti yksi lempikirjoistani!

Twilighteissa Meyer kirjoittaa teinifantasiaa, ja liikkuu kolmiodraaman ympärillä melkein koko kirjasarjan ajan, Vieras (The Host) on myös nuoremmille suunnattu, mutta laadukkuus on niin paljon huikeampi että voi vain ihmetellä onko Vieras ja Twilightit saman kirjailijan kirjoittamat.

Ensiksi voisi luulla että kirja on yksinkertaisen perinteinen avaruusoliotvaltaavatmaan-tyyppinen kirja, mutta siinä on niin paljon muutakin. Kiintoisaa on, että "avaruusoliot" -kirjassa nimeltään sielut- ovat erittäin sivistyneitä ja eivätkä lähellekään vihreitä kolmiopäitä.

Henkilöt ovat herkkiä ja syviä, etenkin päähenkilöt. Elin mukana tarinassa kokoajan ja tunsin henkilöiden tuskan, kaipuun ja kärsimyksen.

Romaani on psykologinen, ja panee lukijan miettimään toden teolla.

LUKEKAA! :)

Vieraassa Stephenie Meyer on hyvin mielenkiintoisen psykologisen ongelman äärellä: Miten toimia ja tehdä päätöksiä, jos saman ruumiin sisällä olisi kaksi erillistä minää, jotka haluavat eri asioita? Jos minät pystyisivät keskustelemaan keskenään, miten he ratkaisisivat mahdolliset vastakkaiset motiivinsa? Voisivatko he löytää yhteisen sävelen? Ketä he rakastaisivat?

Tässä tarinassa ei ollut vain hyviä ja pahoja. "Hyvistä" henkilöistä paljastui tarinan edetessä synkkiä puolia ja toisaalta "pahoista" inhimillisiä puolia. Mikä yllättävintä, tarinan inhimillisin olento ei ollut ihminen ensinkään! Vaeltajan matka ihmisyyteen ja ihmisenä toimimiseen oli mielenkiintoista seurattavaa. Olin tunteella mukana tarinassa heti ensisivuista lähtien (perhanan Meyer kun saat minut aina itkemään!) ja sydän syrjälläni tuskailin, ettei tarina millään voisi päättyä onnellisesti kaikkien osapuolien kannalta.

Vaeltajan rooli syrjeksittynä ja halveksittuna luolayhteisössä toi minun mieleeni Aylan ja Luolakarhun klaanin. Ja kuten Aylan turvana oli vanha rampa Creb, Vaelin puolella on vanha Jeb. Ja löytyipä sieltä vastine julmalle Broudille myös... Tämä ei liene sattumaa, eiköhän Stepheniekin ole Luolakarhun klaaninsa joskus lukenut...

Lyhyestä virsi kaunis, tämä oli erittäin hyvä kirja! Olin suhtautunut Meyeriin "yhden tempun ponina", nuorten vampyyri-ihkuromantiikan kirjoittajana, enkä uskonut hänen tarjoavan mitään aikuisten scifille. Toki meyermäiset piirteet löytyivät tästäkin kirjasta ja romanttinen juonikuvio myös, mutta tarina on ajatuksia herättävä, mielenkiintoinen, koukuttava ja hyvin kirjoitettu.

Loppufiiliksenä jäi, että wau mikä matka! Tämä tarina tulee taatusti jäämään mieleen! :)

Aivan ensimmäiseksi haluan sanoa varoituksen tai vinkin sanan (riippuu mistä vinkkelistä katsoo). Huolimatta sanoista Stephenie ja Meyer, Vieras on hyvin erilainen kuin Twilight. Ja koska itse en Twilightista pahemmin perusta, Vieras oli positiivinen yllätys. Jos siis olet Twilight fani, varaudu yllätyksiin, mutta jos et ole, varaudu positiivisiin yllätyksiin.

Vieras lumosi minut heti ensimmäisestä lauseesta alkaen. Kieli, (joka näin sivumennen sanoen ei mielestäni koskaan ollut se mihin Twilight kaatui) on sujuvaa ja mukaansa tempaavaa. Kirjan keskivaiheilla on kyllä myös tylsempi vaihe, mutta itselläni sivut kääntyivät silti nopeassa tahdissa, koska halusin kuollakseni tietää, kuinka tarinassa lopulta kävisi.

Erityisen kiinnostavana pidin Melanien ja Vaeltajan päänsisäistä dialogia. Vihamielisesti alkanut suhde kääntyy lopulta lujaksi ystäävyydeksi ja liittolaisuudeksi. Asiasta ei myöskään anneta liian mukavaa kuvaa, Melanie ja Vaeltaja käyvät taistelua ruumiin hallinnasta, ja vaikka Vaeltaja tekee omia ratkaisujaan, Melanie kertoo oman mielipiteensä hyvin ponnekkaasti. Rakkaussotkutkin tulevat astetta mielenkiintoisemmaksi, sillä vaikka Melanie asuukin Vaeltajan takaraivossa, hän saattaa olla tälle mustasukkainen, aivan kuten kenelle tahansa muullekin.

Enempää en oikeastaan raaski paljastaa, sillä suuri osa Vieraan koukuttavuudesta ja voimasta liittyy jännittävään juoneen ja loppuratkaisuun. Kirja nosti pariin otteeseen kyyneleet silmiin, mutta loppu oli ainakin tälle lukijalle mieluinen. Vieraan jatko-osista liikkuu myös jonkin verran huhuja, mutta henkilökohtaisesti toivon tämän jäävän tähän. Vieras oli hyvä sellaisenaan, eikä kaipaa enempää, varsinkaan väen vängällä tehtyjä kökköjä jatko-osia. (Tähän ovat monet uusista nuortentrilogioista sortuneet.) Kirjasta on tehty myös tänä keväänä ilmestynyt samanniminen elokuva, jonka haluaisinkin nyt kirjan luettuani nähdä.

Tämän kirjan lukemisen kohdalla tuli todellinen haaste eteen: minun piti lukea kirjan seitsemänsataa (700) sivua viidessä (5) päivässä ja elettävä muuta elämää siinä samalla. Lisää vaikeusastetta muodosti se, että kirjan alku ei tuntunut kovinkaan kiinnostavalta, eikä myöskään loppu. Keskellä oli parinsadan mittainen kiinnostava jakso minkä pystyi lukemaan melko nopeasti. Tämä hieman auttoi ajan kannalta, vaikka ei kauhean paljoa.
En osaa sanoa mikä kirjasta teki sellaisen kuin se oli: hyvän ja mielenkiintoisen, mutta samalla hieman pitkäveteisen ja tylsähkön. Ehkä se johtui siitä, että olin katsonut elokuvan jo aikaisemmin ja se toi tietynlaisia odotuksia kirjaa kohtaan. Tai sitten se vain johtui siitä, että kirjan kieli ja teksti ei vain napannut lievän pitkäveteisyytensä ja samoihin asioihin juuttumisensa takia.

Ehkä jopa paras lukemani kirja! Joka kerta kirjaa lukiessa lopussa aina nousee kyyneleet silmiin, vaikka tiedänkin miten kirja päättyy. Ja tähän ei ikinä kyllästy. Hahmot olivat ihania ja toisin kuin tuolla ylempänä huomautetaan mielestäni hahmot eivät olleet ollenkaan samanlaisia kuin twilightissa: jared on paljon agressiivisempi kuin edward ja edward on muutenkin sellainen sivistynyt tylsä pidättyväinen... Nooh oli hänessäkin hyvät puolensa. Jaha eksyin taas aihessa:D ja rosalie muistutti korkeintaan etsijää eikä bellssa ja wandassakaan paljon yhtäläisyyksiä ollut. Emmet tosin muistutti Kyleä... Noh mielipiteensä kullakin. Vael kylläkin oli todella tökerö suomennos ja ei kuulostanut oikealta Wandana ainakin itse ajattelin. Ohja voih rakastin kertomuksia muista planeetoista! Kirjassa kerrottiin todella mielenkiintoisesti ihmisistä "ulkopuolisen" näkökulmasta ja teoksessa kuvattiin kauniisti ihmisenä olemisen ihmettä. Ei voi muuta sanoa kuin että innolla odotan jatko osaa!ilmestymiseen mee tosin aivan liian kauan aikaa... Täytyy varmaan leffakin käydä katsomassa