Neil Gaiman Dave McKean Hautausmaan poika
Päävalikko
Kirjastovalikko
Kirjautuminen
Keitä paikalla
- Boogahbo
- Dyn
- Iivari
- Rituri
- 4 käyttäjää
- 34 vierasta
Lähetä sivu
[klikkaa suuremmaksi]
| 5.0 |
|
17% |
| 4.5 |
|
0% |
| 4.0 |
|
37% |
| 3.5 |
|
5% |
| 3.0 |
|
36% |
| 2.5 |
|
0% |
| 2.0 |
|
2% |
| 1.5 |
|
1% |
| 1.0 |
|
1% |
| 0.5 |
|
0% |
Keskiarvo 3.68
Arvosanani
| Luettu | 87 kertaa |
| Luetaan nyt | 0 kertaa |
| Lukulistalla | 10 kertaa |
| Suosikkina | 4 kertaa |
| Omistettuna | 18 kertaa |
| Selattu 7pv aikana (uniikkeja osumia) | 19 kertaa |
Kustantanut Otava. Teoksen alkuperäinen nimi on The Graveyard Book.
Alkuteos ilmestynyt 2008. Suomentanut Inka Parpola. Kuvittanut Dave McKean. Sidottu.
Newbery-mitali 2009, Hugo-palkinto 2009, Locus-palkinto (paras nuortenkirja) 2009. World Fantasy -palkintoehdokas 2009, Mythopoeic-palkintoehdokas (nuortenkirjat) 2009, British Fantasy -palkintoehdokas 2009.
"Tämän lapsen kasvattamiseen tarvitaan enemmän kuin pari hyväsydämistä sielua. Siihen tarvitaan", Silas sanoi, "koko hautuumaa."
Ei-Kukaan ”Eikku” on ihan tavallinen poika. Paitsi, että hän asuu vanhassa haudassa ja hänelle on myönnetty kunniakuolleen arvo. Aaveet suojelevat orvoksi jäänyttä poikaa kaikkialla vaanivilta jokamiehiltä.
Hautausmaalla kasvaneelle Eikulle aaveet ovat tutumpia kuin pitsa tai koulunkäynti. Hän ei aina muista, että kalmisto kätkee sisäänsä myös karmivia asioita.
Elävien pitää kuitenkin elää eikä viettää koko elämäänsä hautausmaalla. Onnistuuko Eikku aaveilta oppimillaan taidoilla kukistamaan julmat Jack-jokamiehet? Ja miten hän pärjää hautausmaan muurien ulkopuolella – ilman aaveiden apua?
"Paras kirja, jonka Neil Gaiman on koskaan kirjoittanut." – Diana Wynne Jones
- Jussi
Vuonna 2002 suomennetun Unohdettujen jumalien jälkeen Gaimanin romaanit ovat olleet minulle jonkinlaisia pettymyksiä. Novellipuolella on kyllä tullut vastaan hyviä tarinoita. Edellinen hehkutettu nuortenkirja Coraline ei tehnyt suurta vaikutusta, joten en oikein tiennyt, mitä Hautausmaan pojalta pitäisi odottaa.
Teos osoittautuikin erinomaiseksi ja palautti uskoni kirjailijan romaanituotantoon. Se kilpailee Gaiman-suosikkini asemasta Unohdettujen jumalien kanssa. Episodimainen tarina eteni sujuvasti alusta loppuun. Kirjailija onnistui luomaan jännittäviä ja mielikuvituksellisia kohtauksia – matka guulien kaupunkiin jäi hyvin mieleen. Henkilötkin olivat onnistuneita.
Hautausmaan poika tuntui varttuneemmalle yleisölle suunnatulta kuin Coraline. Kirja voitti ansaitusti parhaan romaanin Hugo-palkinnon, suosittelen kovasti lukemista. Arvosanani on vahva nelonen.
- Thialfi
Hautausmaan pojan lukee läpi mielellään. Kirjassa on runsaasti kiehtovia yksityiskohtia, huumoria, taitavaa kielenkäyttöä ja jännittäviä kohtia. Taustatarina jää jossain määrin viitteelliseksi. Lasten- ja nuortenkirjana teos on vähintään Coralinen tasoinen saavutus viime aikojen parhaimpia nuorten fantasiakirjoja. Suomennos on hyvä lahjakirja nuorille lukijoille ja aikuisille Gaiman-kerhon jäsenille.
(+1 tykkäsi tästä)
- Eija
Hautausmaan poika oli ihan kivaa luettavaa, mutta siihen se jäikin – ihan kivaksi. Koska kirja osottautui selvästi lasten kirjaksi, en siitä ihan hirveästi innostunut juuri sen lastenkirjamaisen ”simppelin” kerronnan vuoksi. Kirjan rakenne oli hyvä. Jokainen luku oli oma tarinansa, mutta jatkumoa oli kuitenkin läpi kirjan ja hautausmaan poika Eikku kasvoi ja vanheni lukujen edetessä. Viimeisissä luvuissa aikaisemmat luvut niputettiin yhteen, jolloin aikaansaatiin yksi kokonaisuus.
(+2 tykkäsi tästä)
Neil Gaiman Dave McKean Hautausmaan poika