Kirjasto 
George R. R. Martin Valtaistuinpeli
George R. R. Martin Valtaistuinpeli
kesä
19
keskiviikko
Risingshadow on Suomen suurin scifi- ja fantasiakirjallisuuteen keskittynyt sivusto.
Tarjoamme mm. kattavan ja ajantasaisen spefikirjatietokannan,
arvosteluja uutuuskirjoista ja aktiivisen keskustelualueen!
Päävalikko
Kirjastovalikko
Kirjautuminen
Mainonta
Keitä paikalla
- Bensku
- Echramath
- Diara
- Maailmanherra
- Tiuku
- Boogahbo
- Taivaskäärme
- Prolet
Yhteensä paikalla:
- 8 käyttäjää
- 54 vierasta
Lähetä sivu
[klikkaa suuremmaksi]
| 5.0 |
|
70% |
| 4.5 |
|
1% |
| 4.0 |
|
23% |
| 3.5 |
|
0% |
| 3.0 |
|
4% |
| 2.5 |
|
0% |
| 2.0 |
|
1% |
| 1.5 |
|
0% |
| 1.0 |
|
1% |
| 0.5 |
|
0% |
Keskiarvo 4.60
Arvosanani
| Luettu | 296 kertaa |
| Luetaan nyt | 10 kertaa |
| Lukulistalla | 41 kertaa |
| Suosikkina | 25 kertaa |
| Omistettuna | 133 kertaa |
| Selattu 7pv aikana (uniikkeja osumia) | 92 kertaa |
Julkaisupäivä joulukuu 10, 2003
Muokannut Jussi 28.01.2011
Tyyli: fantasia
Kustantanut Kirjava. Teoksen alkuperäinen nimi on A Game of Thrones.
Alkuteos ilmestynyt 1996. Suomentanut Satu Hlinovsky. Kannen kuva: Petri Hiltunen. Kartat: Satu & Jan Hlinovsky. Sukujen vaakunat: Virginia Norey. Nidottu. Sidottu laitos 2009. Kuvitus: Petri Hiltunen.
Locus-palkinto 1997 (paras fantasiaromaani), Nebula-palkintoehdokas 1997, World Fantasy -palkintoehdokas 1997.
Kirjasta ennakkoon julkaistu ote ”Blood of the Dragon” voitti parhaan pienoisromaanin Hugon 1997 ja oli ehdolla sekä Nebulaan että World Fantasy -palkintoon.
Tulen ja jään laulu alkaa
Vuosia kestänyt kesä on päättymässä, kun kuningas Robert Baratheon saapuu pohjoiseen Talvivaaraan tapaamaan vanhaa ystäväänsä lordi Eddard Starkia ja tarjoaa tälle valtakunnan vaikutusvaltaisinta virkaa. Viran edellinen haltija koki ennenaikaisen kuoleman, ja lordi Eddard päättää ottaa tapauksesta selvää. Starkit ovat karua ja omissa oloissaan viihtyvää sukua, mutta nyt he ajautuvat mukaan valtakunnan poliittiseen vehkeilyyn.
Samaan aikaan meren takana maanpaossa olevat hullun lohikäärmekuningas Targaryenin perilliset suunnittelevat paluuta isänsä valtaistuimelle. Vanhat kaunat ajavat valtakuntaa kohti sekasortoa ja sisällissotaa, ja vain harvat katsovat omaa miekanvarttaan pidemmälle. Etelän lämmössä on helppo olla uskomatta kertomuksiin valtakuntaa pohjoisessa rajoittavan Muurin takana heräävistä unohdetuista voimista. Synkät enteet puhuvat kuitenkin omaa kieltään: Talvi on tulossa.
Valtaistuinpeli on avausosa yhdelle aikamme menestyksekkäimmistä fantasiasarjoista, kirja, joka nosti eeppisen fantasian arvostuksen ylös kuopastaan. Se on yhdistelmä suurta seikkailua ja inhimillistä tragediaa, kertomus kunniasta ja kärsimyksestä, rakkaudesta ja petoksista sekä tasapainottelusta elämän ja kuoleman välillä samalla kun aatelisperheiden kohtalot kietoutuvat toisiinsa. ”Valtaistuinpelissä vaihtoehdot ovat voitto tai kuolema. Välimuotoja ei ole.”
George R. R. Martin (s. 1948) on amerikkalainen scifin, kauhun ja
fantasian mestari. Hän on voittanut teoksillaan lukuisia palkintoja,
mm. neljä Hugoa, kaksi Nebulaa ja World Fantasy Awardin.
”Yksi myydyimpiä, kehutuimpia ja – ällistyttävää kyllä – myös parhaimpia fantasiasarjoja vuosikausiin.” – Jukka Halme, Tähtivaeltaja
”Tarrautuu lukijaan eikä päästä irti. Loistava teos.” – Robert Jordan
Kirja arvosteluja (yhteensä 8 kpl)
ei
avataria
avataria
- Nagamorich
09.01.2013
Tämä Martinin sarja on kiehtova monessa mielessä. Se on toisaalta selkeä (eikä huono) yritys tehdä "Tolkienit", mutta täysin eri näkökulmasta. Martinin televisiotausta näkyy tarinassa suorastaan harvinaislaatuisena kaupallisuutena. Hän tietää mikä saa ihmiset katsomaan suosittuja tv-sarjoja: juonittelut, raaka väkivalta ja yksityiskohtainen seksi.
Tämä kuvio toistuu tarinan huikean laajassa, perusfantasiasta elementtinsä ottavassa maailmassa niin ennustettavasti, ettei lopputulos kilpaile samassa sarjassa Tolkienin töiden kanssa. Kun toistoakin riittää, ja tarina hahmoineen on lopulta varsin ohut, sille tekisi mieli antaa kolme tähteä. Annan kuitenkin neljä, sillä Martin todella osaa viihdyttämisen taidon.
Jos Taru Sormusten Herrasta olisi The Beatlesin "Sgt. Pepper", tämä olisi ehkä Lady GaGaa. Kummatkin tavoillaan hyviä, eikä lukija luultavasti pety. Ainakaan, jos on valmis hyväksymään "Rooma" -sarjamaisen, rajusti liioitellun seksin ja väkivallan vähän joka käänteessä. Useimmat ovat, mitä lukija- ja katsojaluvuista voi päätellä.
- kyyhkynen
24.06.2012
Kirja on kyllä aivan mahtava, vaikka se pitikin aika painamalla lukea läpi. Henkilöt ovat hyvin rakennettuja eikä kyse ole todellakaan mistään väärinymmärretty nuori pelastaa maailman -fantasiasarjasta. Joitakin turhia kohtia olisi voinut karsia pois, jotta kirja olisi ollut vähän vähemmän raskas. Loppu jää huutamaan jatko-osiaan ja ne kyllä aion ehdottomasti lukea...
- Q_Black
15.01.2012
Häpeäkseni täytyy myöntää, että en saanut luettua tätä loppuun. Seitsemästäsadasta sivusta sain luettua neljäsataa kituutellen. Hauskinta tässä oli se, että tarina ei sinänsä ollut millään lailla huono. Rakastin hahmoja ja heidän eri persooniaan. Juoni oli mukaansa tempaava ja vaikka kirjassa on näinkin monta sivua, ei juoni jäänyt missään vaiheessa junnaamaan paikalleen vaan eteenpäin mentiin reippaassa tahdissa, mutta ei liian reippaassa. Vaikka on puhuttu, että kirja on "raaka" ja "täynnä seksiä", en huomannut näistä kumpaakaan. Ainakaan niitä ei ollut liiaksi asti, eivätkä yksittäiset otteet hevosen tappamisesta tms. kyllä herättäneet mitään erikoisempia tuntojakaan. Kirja sopii mainiosti historian ja Taru Sormusten Herrasta - tyyppisille fanittajille, jotka rakastavat keski-ajan tunnelmaa ja raakalaismaisuutta. Vaikka omalta osalta kirja jäikin puolitiehen, suosittelen tätä kuitenkin. Itse vain taidan tyytyä mieluummin itse tv-sarjaan.
ei
avataria
avataria
- Muitalus
07.07.2011
edit:// arvostelun kirjoittaja on antanut kirjalle 4/5 tähteä, ei viittä. Arvosanan laskeminen johtuu siitä, että kirja ei ole jättänyt kovin vahvaa muistijälkeä.
Valtaistuinpeli aloittaa Tulen ja jään laulu -nimisen, lähes loputtoman pitkän kirjasarjan. Annoin aloitusosalle täydet pisteet, mutta miksi?
Valtaistuinpelissä on lukuisia hyvin rakennettuja ja ristiriitaisia henkilöitä. Kun kirja ei kliseisen fantasian tavoin kerro, miten yksi poikkeuksellinen yksilö pelastaa hämmästyttävästi koko maailman, voidaan hahmoista saada paljonkin irti. Henkilögalleriasta löytyy pohjoiseen sotilasjärjestöön dumpattu äpäräpoika, hienon suvun juonikas mutta monesti nöyryytetty kääpiö, vallastasyrjäytetyn suvun veljensä pahoinpitelemä lapsimorsian ja miekalla salaa sohiva hienostotyttö muutamia mainitakseni. Juonesta on noin kymmenen eri kertojan takia hieman vaikea pysyä kärryillä, jollei keskity kunnolla, varsinkin kun pitäisi yrittää painaa mieleen ensi osien kannalta mahdollisesti merkittäviä yksityiskohtia. Hahmojen määrä on siitä huolimatta lähinnä positiivista.
Kirjan miljöö on melko tavallinen keskiaikaiseen Eurooppaan pohjaava systeemi. Merten takaa tosin taitaa löytyä niin hunniaroa kuin fantasia-Kaukoitäkin. Historiallinen kuvailu on realistista. Itse asiassa varsinaista taikuutta esiintyy hyvin vähän, varsinkin alkupuoli on lähinnä hovijuonittelua ja eri hahmojen esittelyä - ja viirien värien kuvailua ja muuta lähes raivostuttavaa pitsinnypläystä. Kirja voisi olla napakamminkin kerrottu. Muitakin puutteita on: monien fantasiakirjojen tavoin tässäkin lapset ja nuoret ovat epärealistisen aikuismaisia. Martin ei mielestäni kuvaa naispuolisia henkilöhahmoja yhtä tarkkanäköisesti kuin poikia ja miehiä. Ehkäpä kuvioihin tulee myöhemmin naisia, joilla on muutakin pääomaa kuin seksikkyys, petollisuus, äidillisyys tai pelokkuus? Olen nyt kuitenkin höveli ja annan täydet (kuten monille kyseenalaisille, mutta minulle tärkeille kirjoille).laskelmoinnista ja innosta kypärien kuvailuun - ja upeasta aloituksesta, josta täytyy saada jatkaa.
ei
avataria
avataria
- Aile
16.04.2010
Mikään toinen kirjasarja ei ole tainnut koskaan saada minua yhtä innostuneeksi, kuin Tulen ja jään laulu. Harmillista sinänsä, että Tulen jä jään laulun jälkeen on suorastaan mahdotonta löytää yhtä hyvää luettavaa.
Tarina on moniulotteinen, ja ennalta-arvattavat juonen käänteet ovat kiitettävän harvassa. Martin osaa yllättää lukijansa odottamattomalla käänteellä silloin, kun sitä vähiten odottaa. Hahmokaarti on hyvin ainutlaatuinen ja monipuolinen, ja on ihme jos sieltä ei löydy useampaa suosikkihahmoa. Jotkut hahmot puolestaan ovat kerrassaan hermoille käyviä. Jokainen on kuitenkin hyvin inhimillinen, eikä selkeää hyvä ja paha jaottelua ole. Toiset henkilöt vain ovat itsekkäämpiä kuin toiset. Martin on onnistunut toteuttamaan hahmojen juonittelun käsittämättömän hyvin ja mielenkiintoisesti.
Martinin luoma maailma on kiinnostava ja omalaatuinen, vaikka ensinalkuun se vaikuttikin aika tavanomaiselta fantasiamiljööltä. Tämä käsitys kuitenkin osoittautui vääräksi hyvin varhaisessa vaiheessa. Kunkin seudun asukkailla on oma erikoinen kulttuurinsa ja uskontojakin löytyy kiitettävän laaja kirjo. Olen myös pitänyt heti alusta asti Muuria yhtenä kirjan erikoisimmista ja omalaatuisimmista asioista.
Asia, mikä minua häiritsee eniten on paikoittain överiksi vedetty seksillä mässäily, ja sitä tunnutaan tunkevan moniin kohtiin ainoastaan
sen itsensä tähden. Väkivaltakin on paikoittain hyvin rajua, mutta se tavallaan kuuluu Martinin mitään kaihtamattomien henkilöhahmojen maailmaan.
Toinen asia, josta en pidä on lohikäärmeet. Lohikäärmeetovat mukava elementti tavanomaisessa kliseefantasiassa, mutta Tulen ja jään laulussa ne tuntuvat irrallisilta.
Jokainen, joka on edes vähänkään kiinnostunut fantasiasta tai Keskiajasta ei tule taatusti pettymään!
(+1 tykkää tästä)
ei
avataria
avataria
- Kaimaani
23.08.2009
Hypistellessäni kirjakaupassa tätä kyseistä kirjaa ja lukiessani sen takakantta, ei mieleeni heti olisi juolahtanut, että tästä on vielä tuleva yksi lempikirjoistani. Takakannen harhaanjohtavasta tylsyydestä huolimatta menin ja pistin päätähuimaavan summan (n. 40€) tähän kirjaan ja kotona aloitinkin lukemisen samantien.
Kirjaa lukiessa aika kului kuin siivillä. Sitä ei kerta kaikkiaan voinut laskea käsistään, niin vastustamattomia olivat tarina ja sen henkilöt. Herkullinen on oiva sana kuvaamaan Valtaistuinpeliä. Plussaa on myös se, ettei kirja lopu heti parin tunnin lukemisen jälkeen, sillä opus on yli 700-sivuinen, eikä teksti ole kovin väljää.
Toisin kuin useat fantasiakirjat, tämä ei suinkaan ollut kliseinen, eikä juonta voinut arvata etukäteen. Hahmot ovat moniuloitteisia ja realistisia sekä helposti samaistuttavia. Itse aloin fanittaa heti täysillä Starkin suvun Jonia ja Aryaa.
Minun on pakko yhtyä Jackalburyn mielipiteeseen ja annettava kirjalle arvosana 10+.
(+6 tykkää tästä)
ei
avataria
avataria
- Lucky D
20.07.2009
Valtaistuinpeli alkaa esipuheella, joka lupailee jännitystä, kauhua ja vaarallisia tilanteita. Tätä lupausta kirja ei kuitenkaan lunasta, vaan se kaskistyy nimensä mukaan valtaistuimesta käytävään juonitteluun. Fantasiaa kirjassa ei ole paljoakaan, eikä 700 sivuista kirjaa ole pilattu toiminnalla. Lukuisiin hahmoihin on vaikea samaistua, sillä suurin osa hahmoista ajatelee vain joko kunniaa, valtaa tai rahaa. Jopa pienet lapsetkin ajattelevat näitä, poikkeuksena Bran. Tämä tekee hahmoista erittäin tylsiä ja heidän kohtalonsa ei jaksa kiinnostaa. Ja heidän kohtalonsa ei pitäisi olla yllätys, kun ottaa huomioon minkälaisessa maailmassa he elävät. Yleisesti kirjan maailman moraali on kieroutunutta ja yksioikoista: Pää katkaistaa pienemmästäkin rikkeestä tai kunnian loukkauksesta ja bordellit ovat laillisia. Kirja sopii niille, joilta sodat, miljoonat hahmot, tarkat kuvaukset sekä seksi kiinnostavat. Kirjalla ei ole kunnon loppua ja ehkä kirjasta olisi tullut parempi, jos kaikki kirjasarjan osat olisi alunperin kirjoitettu yhdeksi kirjaksi. Turhat täytteet karsimalla valtaistuinpelistä saisi helposti alle 200 sivuisen.
(+3 tykkää tästä)
ei
avataria
avataria
- Jackalbury
29.03.2007
Valtaistuinpeli aloittaa yhden tämän ajan loistavammista fantasiasarjoista. Kirja tempaa heti mukaansa juoneen joka alkaa syventyä ja laajeta heti alusta alkaen. Hovin juonittelut ja valtataistelut feodaalista Eurooppaa muistuttavalla mantereella vievät mukanaan. Hahmoja on paljon ja myös kertojia on useita. Tämän ansiosta tarina on monimutkainen ja tapahtumat esitetään monesta eri kulmasta. Kirjassa ei selkeästi hyviä tai pahoja ihmisiä, on vain itsekkäitä, vähemmän itsekkäitä ja hulluja.
Kirja on loistava ja Martin osoittaa kykynsä kietoa lukija verkkoonsa ja yllättävillä käänteillään, jotka jopa järkyttävät lukijaa, hän pitää jännityksen yllä.
Suosittelen kirjaa kaikille jotka etsivät loistavaa, jännittävää ja hienoa lukukokemusta joka vetää vertoja Robin Hobbille, kenties jopa kilpailee hänen kanssaan.
Arvosana: 10+.
(+14 tykkää tästä)
Kirjasto George R. R. Martin Valtaistuinpeli
George R. R. Martin Valtaistuinpeli