Tartuin kirjaan, koska oletin sen olevan jotain hieman Stenien Synkät vedet -trilogian kaltaista. Kirjassa olikin samanlaisia piirteitä (esim. kauhuelementit ja muinaiset uskomukset) kuin siinä, mutta oli muutakin. Hahmot tuntuivat vanhanaikaisilta ja citysaamelaisuus hieman turhalta. Kirja olisi ollut mielestäni parempi ilman näitä lillukanvarsia.
Kansi: Ea Söderberg. Sidottu.
Topelius-palkintoehdokas 2012.
Miksi outo, puita halaava nainen ilmestyy hänen tielleen niin Lapin tuntureilla kuin kotikaupungissa?
– Luulenpa, että on käynyt sillä tavalla, että sinä olet saanut perääsi hengen, sanoo Romppainen, kun Jouni uskoutuu entiselle opettajalleen. – Sitä en osaa selittää, miksi niin on käynyt ja mitä se sinusta haluaa.
Jounin äiti on kolttasaamelainen ja hän on kadonnut kun Jouni oli pieni. Liittyvätkö salaperäiset tapahtumat jotenkin äitiin, onko hän joutunut metsänpeittoon vai mitä hänelle on tapahtunut? Jounin kotipihaan asettuva huuhkaja osaisi varmasti vastata, kun sitä vain ymmärtäisi.
Jouni alkaa selvittää arvoitusta yhdessä ystävänsä Mikon kanssa. Apuna hänellä on Siisjoen Siidan jäsenluettelo ja Romppainen, josta paljastuu yllättäviä samaanin taitoja.
Yliluonnollisten tapahtumien lisäksi Jounin pää joutuu pyörälle myös luonnollisten tapahtumien takia. Romppaisen tytär Matleena on Jounin rinnakkaisluokalla ja ensirakkaus iskee Jouniin moukarin lailla. Pelko ja rakkaus, salaisuudet ja tosi muuttavat Jounin elämän.
Huima tarina joka vie mukanaan kuin myrskytuuli.
Adlibris: Katso Adlibriksestä
Mistä löydät tämän kirjan
Ulkoiset linkit avaavat kirjan haun valitussa kaupassa. Saatavuus voi vaihdella. Jouni
Kaikki sarjatiedot →Kirjasarja
Risingshadow
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Risingshadow
Lukijoiden arviot
5 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Huono. minusta molemmat kirjat olivat huonoja. En vain päässyt mukaan kirjaan. Ei ole minun kirjoja kumpikaan.
Kirja oli nopeatempoinen. Itse yllätyin sillä harvoin luen tälläistä kirjaa pojan näkökulmasta mutta ehkäpä se toikin siihen jotain kun yleensä tyttö olisi aivan hädissään tälläisessä. Sitten tää kirja käsittelee hyvin nykymaailmankin nuoria toi yrittää esittää kovaa on tosi yleistä ja kiva kun kirjailija toi sne esille.:) Olisin kaivannut äitiä tähän kirjaan konkreettisesti sillä se ois käynnistäny sitä sukulaisdraamaa mistä mä tykkään mutta hyvä näinkin.
Sari Peltoniemen "Kuulen kutsun metsänpeittoon" (Tammi, 2011) on mainionpuoleinen kauhua ja fantasiaa yhdistelevä nuortenromaani, joka hakee aineksensa harvemmin käsitellystä aiheesta, nimittäin kolttasaamelaisten myyteistä. Lähimpänä vertailukohteina voisivat kai toimia Mikael Niemen nuorille suunnatut kauhuromaanit.
Lukija koukutetaan nopeasti, sen verran vauhdilla tapahtumat polkaistaan käyntiin, eikä tahti ehdi hyytyä missään vaiheessa. Kiinnostavaa kyllä, aivan kaikkiin fantastisiin ja kauhistuttaviinkin tapahtumiin ei tarjota suoraa vastausta, mikä on ehkä kirjailijan muullekin tuotannolle tyypillistä. Sivujuonena kirjassa kuljetetaan aika mukavalla tavalla ensirakkautta ja seurustelua, joka askarruttaa, hämmentää ja huolettaakin nuorta päähenkilöä.
Nopealukuisen romaanin suurin ainoa miinus tulee siitä, että osa henkilöhahmoista jäi vähän etäisiksi, mutta kaiken kaikkiaan kirja oli oikein positiivinen lukukokemus!
Kiinnostava ja sympaattinen nuorten seikkailutarina, jossa kolttasaamelaisten luonnonmagia tulee yllättäen osaksi nuorukaisen elämää. Kirjan ohessa huomaa sivistyvänsä myös kolttasaamelaisista.
Arjen ja koulumaailman tasolla kerrotaan mielenkiintoisella tavalla pojasta, jolla on ilahduttavan hyvä itsetunto, älykkyyttä ja käytöstapoja ja rohkeutta näyttää ja tunnustaa myös tunteensa - myös epävarmuutensa.
Nopealukuinen ja hyvin sujuvasti kirjoitettu kirja, jossa myös vilahtelee hauskoja viittauksia muihin tarinoihin - ovathan ne meille kaikille aika tuttuja.
Risingshadow
