Sielun synnit

Luin tämän kirjan melkein heti aiemman osan perään. Ja niin tässä kuin Sydämen synnissäkin olisi ollut ainesta niin paljon suurempaan tarinaan. Tapahtumia oli paljon ja sen myötä henkilöhahmojen suhteiden kehittymistä oli karsittu, mikä vaikutti epäsuosiollisesti tarinan laatuun. Kaiken tämän vuoksi petyin Sielun synnit teokseen, sillä siinä olisi ollut potentiaalia tasokkaammaksi kirjaksi. Ei kirja täydellinen pohjanoteeraus ollut, sillä alamaailma oli yhtä lumoava ja mielenkiintoinen, kuin aiemmassakin osassa. Silti kaikki Eve Silverin onnistuneesti luomat hahmot ja tarina eivät kyenneet mahtumaan lyhyen kirjan sivuille kärsimättä siitä laadultaan. Jos kirja olisi ollit pidempi, olisi tarina varmasti saanut kehittyä eteenpäin omalla painollaan ja lopputulos olisi ollut parempi kuin nykyinen pikakelaus leikkauksineen.

Jotenkin ihastuin tähän demonien ja sielunsyöjien maailmaan kun luin ensimmäisen osan. Minua vaan harmittaa suuresti se, että tämäkin kirja kuuluu Harlequinilla paranormaalin romantiikan osioon, mutta ei kyllä tässä mitään romantiikkaa pahemmin edes ollut. Tarina on mielestäni hyvä ja mielenkiintoinen, mutta siitä jää uupumaan juuri se olennainen eli räiskyvä rakkaus, jollaista vilahtaa aavistuksen kirjan puolivälin jälkeen ja jättää lukijan janoamaan lisää, mutta jatkoa ei tule. Kirja muutenkin loppuu vähän sellaiseen töksähtävään kohtaan ihan kuin kirjailijalla olisi ollut vain kiire päästä kirjoittamaan tarina loppuun. Petyin kyllä tähän vähän sillä ensimmäinen osa ainakin tarjosi minulle enemmän sitä mitä halusin. Mehukas pääjuoni kuitenkin saa vähän lisäpisteitä.