Koko sarjan seitsemine osineen oltua jo vuosia kirjoitettuna ja julkaistuna, King päätti kynäillä siihen vielä yhden lisänäytöksen. Tämä on teemaltaan hyvin pitkälti sarjan tapahtumien suhteen kronologisesti edellisosan (IV) kaltainen. Kyseessä on täysin erillinen, sarjan pääjuonesta riippumaton väliosa menneisyydestä, takaumaa Rolandin nuoruudesta, kuten Velhokin on. Mikä tästä tekee erilaisen kyseiseen opukseen verrattuna, on ensinnäkin kirjan paksuus, se on vain n. reilu kolmannes Velhosta. Toisekseen, tämän sisältämä tarina (tai oikeastaan kaksi tarinaa) ei tuo mitään niin merkittävää itse sarjan pääjuonikuvioon lisää. En siis toki tahtoisi sanoa, että kyseessä on turha teos, tokihan sen ilolla ottaa vastaan ja lukee, kun kerran herra King päätti tarjota vielä vähän lisää makeaa extraa sarjaan. Kirjan sisältämät, tavallaan sisäkkäiset pari tarinaa, ovat varsin mukavia luettavia sarjan faneille, mutta eivät yllä eeppisyydessään Velhon rinnalle. Joka tapauksessa, eihän tämäkään ole lainkaan hullumpi teos.
Alkuteos ilmestynyt 2012. Suomentanut Ilkka Rekiaro. Kannen kuva: Rhett Podersoo. Sidottu, kansipaperi.
Goodreads Choice Award (paras fantasiakirja) 2012.
Musta torni -sarjan uudessa osassa Roland Deschain johtaa ka-tetiaan – Eddietä, Susannahia, Jakea ja Oi-mäyriäistä – pelastamaan Mustaa tornia. Joukkio kuitenkin kohtaa kesken matkaansa myrskyn ja joutuu keskeyttämään kulkunsa. Ka-tetin pitäessä suojaa vihurilta Roland kertoo heille kaksi kummallista tarinaa.
Kun Roland oli vasta nuorukainen, hänen isänsä lähetti hänet tutkimaan lähistöllä sattuneita surmatöitä. Roland löytää verijälkiä, jotka osoittavat tappojen olevan verenhimoisen haljasmiehen, muotoaan muuttavan ihmispedon, tekosia. Haljasmiehen hyökkäyksestä on selvinnyt vain nuori Bill Streeter. Roland yrittää rauhoitella poikaa kertomalla tälle tarinan, jota hänen äitinsä oli aikoinaan kertonut iltasaduksi. Satu on nimeltään Tuulen avain. ”Ihminen ei ole koskaan liian vanha kuulemaan satuja. Mies tahi poika, tyttö tahi nainen, ei ole koskaan liian vanha. Me elämme niitä varten”, Roland sanoo Billille.
Revolverimies Rolandin matka kohti salaperäistä Mustaa tornia muodostaa ainutlaatuisen laajan yhtenäisen kokonaisuuden, jonka Tuulen avain itsenäisenä osana täydentää. Tapahtumat sijoittuvat osien 4 ja 5 väliin.
"Stephen Kingin Tuulen avain aukoo häikäiseviä ovia." – USA Today
Kirjasarja
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Lukijoiden arviot
4 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
ihan hyvä kirja. Tuulen avain tarina kerrottiin hyvin, mutta voudista olisin halunnut tietää enemmän. Jotenkin tuntui erilaiselta lukea kuin muut musta torni sarjan kirjat
Revolverimies Roland vaeltaa rappeutuvassa maailmassa, joka muistuttaa Yhdysvaltain vanhaa rajaseutua. Eräänä myrskyisenä yönä Roland kertoo matkakumppaneilleen kahta tarinaa. Ensimmäisessä kertomuksessa revolverimies muistelee nuoruuden tehtäväänsä, jossa hän jäljittää kaivosyhdyskuntaa terrorisoivaa muodonmuuttajapetoa. Toinen, pitempi kertomus on realistisesti kerrottu satu urheasta pojasta, velhosta, pahasta isäpuolesta sekä oudosta metsästä.
Tuulen avain on itsenäinen tarina Kingin Musta torni -sarjan maailmasta. Alkuperäinen seitsenosainen sarja sortuu loppupuoliskollaan hajanaisuuteen ja pitkittämiseen, mutta Tuulen avaimessa on samaa mukaansatempaavaa toiminnallisuutta kuin saagan ensimmäisissä jaksoissa. Kerronta on eloisan sujuvaa ja Kingin kirjoittamaksi tiivistä.
Kehyskertomus muistuttaa sarjan vanhoja lukijoita Kingin sarjan onnistuneista henkilöluomuksista, mukaan lukien sympaattinen Oi-mäyriäinen. Rolandin muistelus on onnistunut kauhuwestern, mutta nimikertomuksen 11-vuotias päähenkilö on aavistuksen verran valju. Taustatukea antaa kiehtova tuhonjälkeinen maailma, jossa on jäännöksiä Pohjoiskeskuksen Positroniikan tuotteista.
Tuulen avaimessa on tumman fantasian aineksia. Silti se on lännen raivaajahenkeen sopivasti pohjimmiltaan valoisa tarina vaikeuksien voittamisesta rohkeuden ja sinnikkyyden avulla. Aihe sopii sarjaan, jossa on käsitelty tarinoiden merkitystä: kukaan ei ole liian vanha kuulemaan satuja.
Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)
Tuulen avain kiinnosti ennakkoon kovasti. Mustan tornin fanina en pettynyt teokseen, ja toivon Kingin laativan lisää vastaavia kertomuksia. Kirja jakaantuu kolmeen eri osioon, joista ensimmäinen kuvaa Rolandin ryhmän vaiheita Velhon ja Callan susien välissä. Toisessa Roland palaa jälleen nuoruuteensa, ja kolmas on tarina, jonka nuori Roland kertoi vartioimalleen pikkupojalle. Tämä tarina, nimeltään "Tuulen avain", kattaa noin puolet 320-sivuisesta romaanista.
Osioista suosikkini oli Rolandin nuoruuteen sijoittuva, joka on kirjoitettu minä-muodossa ja tapahtuu Velhon nuoruusmuistelujen jälkeen. Roland lähetetään toisen uuden revolverimiehen Jamien kanssa ratkaisemaan murhamysteeriä syrjäseudulle Gileadin pohjoispuolelle. Joku saattaa pettyä siihen, että Alainia tai Cuthbertia ei nähdä ollenkaan. Kingin luoma maailma on minusta todella kiehtova, ja aika ennen Gileadin ja revolverimiesten tuhoa kiinnostaa erityisesti. Myös Rolandin kertoma tarina oli hyvä, siitä löytyi mukavia viittauksia sarjan tapahtumiin ja maailman historiaan.
