Tyhjyys on M. John Harrisonin Kefahuchi Tract –avaruusooppera trilogian päätösosa. Edelliset osat Valo ja Nova Swing toimivat samaan maailmaan sijoittuvina erillisinä kertomuksina, mutta Tyhjyys ei ole itsenäinen kertomus vaan se on jatkoa molemmille kirjoille ja sitoo ne yhteen.
Edelliset osat olisi syytä olla luettuna ennen Tyhjyyden aloittamista, muuten kirjasta ei saane paljon tolkkua. Vaikea kirja on muutenkin, vaikka edeltävät tapahtumat ovat tiedossa - vaikeasti ymmärrettävä ja kummallinen. Välillä mennään tapahtumissa (unia ja mielikuvia) niin yli hilseen, että ajattelee onko lukemista järkeä edes jatkaa, mutta jokin kuitenkin saa porskuttamaan eteenpäin. Onneksi pääasiallisessa sisällössä pysyi kuitenkin mukana ja lopputulos on osaltaan palkitseva. Asioita selvisi lopussa, mutta kaikki jutut ei ihan auennut.
Sarjan aiemmissa osissa jälkimaku on ollut parempi kuin lukuhetkellä koettu fiilis. Ehkä tämänkin kirjan kohdalla ajatukset jäsentyvät aivokuoressa kohdilleen jälkikäteen. Uudelleenluku voisi auttaa sisäistämään kertomuksen paremmin, mutta koska tarina on raskaanpuoleinen, en heti perään ainakaan viitsi sitä uudelleen lukea. Joka tapauksessa sarjan maailmassa löytyy mieleenpainuvia yksityiskohtia ja asioita mm. tuikkutankit, uusmiehet, monat, räätälit, älytatuoinnit, pentujengit, erilaiset artefaktit sekä ihka mainiot kuiskivat ja kujertavat nurkissa piilottelevat varjo operaattorit.
