Yön äänet
Alkuteos ilmestynyt 1978. Suomentanut Reijo Kalvas. Kannen kuva: Antero Kröger. Nidottu. 3. painos 1992.
Teoksesta puuttuu neljä alkuperäisen kokoelman tarinaa, joista ”Ruohonleikkaaja” (The Lawnmower Man) ja ”Mies joka rakasti kukkia” (The Man who Loved Flowers), on myöhemmin julkaistu Amok-sarjakuvalehdissä. Kaksi muuta pois jätettyä tarinaa ovat "One for the Road" ja "The Woman in the Room".
World Fantasy -palkintoehdokas 1979.
- Jerusalemin osa (Jerusalem's Lot, 1978)
- Yövuoro (Graveyard Shift, 1970)
- Maininki (Night Surf, 1974)
- Portti (I Am the Doorway, 1971)
- Mörkö (The Boogeyman, 1973)
- Harmaa lima (Gray Matter, 1973)
- Taistelukenttä (Battleground, 1972)
- Rekat (Trucks, 1973)
- Joskus he tulevat takaisin (Sometimes They Come Back, 1974)
- Mansikkakevät (Strawberry Spring, 1975)
- Lopettajat Oy (Quitters, Inc., 1978)
- Peluri (The Ledge, 1976)
- Tiedän mitä haluat (I Know What You Need, 1976)
- Maissilapset (Children of the Corn, 1977)
- Viimeinen puola (The Last Rung on the Ladder, 1978)
- Mankeli (The Mangler, 1972)
Kauhun mestarin kylmiä väristyksiä herättävä 16 kertomuksen kokoelma, jonka jokainen tarina on pieni mestariteos. Tarinoiden tapahtumapaikat ovat arkisia – korkeakoulu, tehdas, pesula... mutta Kingin maailmassa kaikki paikat voivat muuttua paholaisen leikkikentäksi ja viattomat varjotkin tihkuvat salattua uhkaa...
Käyttäjät lukeneet myös
Stephen King
Stephen King (Yhdysvallat, s. 1947) on tuottelias ja suosittu kauhukirjailija. Kingin monissa teoksissa on havaittavissa selvä sanoma: joskus kohteena on perheväkivalta, joskus vanhusten huono kohtelu, joskus yleinen suvaitsemattomuus ja heikompien sortaminen.
Kingin perhe asui eri paikkakunnilla, kunnes he muuttivat pysyvästi Mainen Durhamiin. Koululainen Stephen luki innokkaasti EC Comicsin kauhusarjakuvia ja alkoi kirjoittaa itse tarinoita. Stephen valmistui lukiosta vuonna 1966 ja opiskeli englantia Mainen yliopistossa, mistä valmistui vuonna 1970. Vuonna 1971 hän avioitui Tabitha Sprucen kanssa. King työskenteli englanninopettajana ja hankki lisätuloja kirjoittamalla lehtinovelleja.
Muita teoksia kirjailijalta Stephen King
Kirja-arviot ja kommentit
Kingin varhaiset novellit 70-luvulta ovat pääsääntöisesti onnistuneita. Jerusalemin osa ja Yövuoro herättivät epämiellyttäviä puistatuksia eniten, mutta erityismaininnan ansaitsee myös Lopettajat Oy. Paras novelli oli mielestäni kuitenkin Viimeinen puola, jossa oli samaa herkkyyttä ihmisuhdekuvauksessa, mitä hänen myöhemmissä teoksissaankin. Kauhun sijaan siinä kuvattiin lopun elämän peruuttamatonta ahdistusta. Luin myös alkuperäisen teoksen, Night Shiftin, neljä novellia, jotka jostain syystä on jätetty pois suomennetusta kokoelmasta. Niistä One for the Road linkittyy Jerusalemin osaan ja Kingin Painajainen-kirjaan. The Woman in the Room menee samaan kategoriaan kuin Viimeinen puola.
Hienoja pieniä tarinoita täynnä tämä Kingin ensimmäinen novellikokoelma. Parhaiksi tarinoiksi itselleni valikoitui Mörkö, Lopettajat Oy sekä Peluri. Heikompiakin toki löytyi noin monesta (Maininki, Mansikkakevät), mutta kokonaisuudessa todella antoisa.
King osoittaa vahvuutensa myös pienien novellien kynäilijänä heti uransa alkutaipaleella. Yhtään varsinaista notkahdusta ei mahdu tämän kokoelman joukkoon. Kohokohta lienee varmaankin "Maissilapset". Nostaisin henkilökohtaisesti jalustalle myös "Yövuoron" ja "Taistelukentän". Myös "Joskus he tulevat takaisin" sekä "Peluri" ansaitsee tulla mainituksi. Niin ja vielä.. eh. Kohtahan luettelen tässä kaikki. Vaikea näitä olisikin mihinkään järjestykseen pistää, kun ovat niin tasaisen vahvoja, mutta myös siksi että monin paikoin keskenään hyvin erilaisia sisältäen erilaisia teemoja ja tyylillisiä ratkaisuja sekä tarjoten laajaa tunnekirjoa. Varsin laadukasta jälkeä.
"Yön äänet" on erinomainen kokoelma Kingin varhaistuotantoa. "Maissilapsia" sai lukea hengittämättä. Siinä miljöö – maissipeltojen ympäröimä autioitunut kaupunki – oli jo kauhua herättävä. Sisarusten kiintymystä kuvaava tarina "Viimeinen puola" ei ollut kauhutarina, mutta se oli kokoelman parhaimmistoa. Mustan huumorin sävyttämä "Harmaa lima" ja robertblochmaisen lopetuksen omaava "Mörkö" sekä scifistinen tarina "Portti" olivat myös erittäin onnistuneita ja Lovecraft henkinen "Jerusalemin osakin" on mainitsemisen arvoinen. Alle neljän tähden kertomuksia kokoelmassa ei ollut yhtään. Kokoelmasta on jätetty pois neljä alkuperäisen kokoleman tarinoista. Kaksi niistä, "Ruohonleikkaaja" ja "Mies joka rakasti kukkia", on julkaistu myöhemmin Amok sarjakuva albumeissa. Molemmat ovat erinomaisia tarinoita niin kuin myös suomentamaton vampyyritarina "One for the Road". Jäljelle jäävä "The Woman in the Room" on puolestaan "Night shift" kokoelman vaatimattomin. Arvosana 4½
1970-luvulla ilmestynyt Yön äänet on Kingin ensimmäinen novellikokoelma. Suomennos julkaistiin selvästi myöhemmin, ja vielä lyhennetyssä muodossa, sillä neljä alkuteoksen tarinaa on karsittu pois. Tästä huolimatta kokoelmaan kannattaa ehdottomasti tarttua. Yön äänet on yllättävän hyvä, harkitsin täyden viiden tähden antamista. Kertomukset ovat korkeatasoisia, häiritseviä ja oikeasti pelottavia. Pidin eniten teoksen avaavasta lovecraftilaisesta "Jerusalemin osasta", se saattaa olla parasta, mitä King on kirjoittanut. Muita suosikkejani ovat "Mörkö", "Joskus he tulevat takaisin" ja "Maissilapset". Novellien aiheet vaihtelevat, esimerkiksi "Portti" on scifitarina, eikä "Viimeisestä puolasta" löydy varsinaisia kauhuelementtejä. Jos Kingit paksut romaanit tuntuvat paisutetuilta, niin suosittelen Yön äänien lukemista.