Kauhu
Kauhu on kirjallisuuden tyylilaji, jossa kuvaillaan järkyttäviä ja pelkoa herättäviä asioita. Kauhutarinoiden tunnelma on usein ahdistava ja henkilöhahmot joutuvat kohtaamaan enemmän tai vähemmän avuttomina kauhuja, jotka haastavat ihmismielen sietokyvyn. Tarinaa lukiessa voikin usein samaistua heidän kokemaansa ahdinkoon.Viihdyttävien kauhunväristysten lisäksi kauhutarina voi tarjota pohdintoja syvällisistä teemoista kuten kuolemasta ja mahdollisesta kuolemanjälkeisestä, yksinäisyydestä sekä syyllisyydestä.
Kauhutarina vetoaa usein ihmisen alkukantaisiin pelkoihin. Kauhua voivat herättää esimerkiksi pimeät ja ahtaat paikat, vaara jonkin taudin tarttumisesta, iholle mönkivät hyönteiset ja yössä vaanivat pedot. Yleistä kuvastoa ovat myös erilaiset yliluonnolliset hirviöt kuten ihmissudet, vampyyrit, zombit, aaveet ja demonit. Myös päähenkilö itse saattaa käydä läpi jonkin kauhistuttavan muodonmuutoksen.
Kauhun ei aina tarvitse sisältää yliluonnollisia elementtejä. Niin sanottu psykologinen kauhu ammentaa sisältönsä ihmismielen pimeistä puolista kuten julmuudesta, pakkomielteisyydestä tai mielenterveyden järkkymisestä. Tarinan henkilö saattaa esimerkiksi paeta sarjamurhaajaa tai itse ajautua mielentilaan, jossa on vaaraksi itselleen tai muille.
Joissain kauhutarinoissa lukijaa shokeerataan hyvinkin suoraviivaisesti väkivallalla ja iljettävillä yksityiskohdilla. Kauhuelementit voivat olla myös hienovaraisempia kuten uhkaava ilmapiiri ja hiipivä oivallus, ettei kaikki ole kohdallaan.
Välillä varsinaista uhkaa ei ole nähtävissä, mutta päähenkilö aistii jonkin pahan tai väärältä tuntuvan läsnäolon. Epävarmuus vaaran todellisesta luonteesta voi saada niin päähenkilön kuin lukijankin mielikuvituksen liikkeelle ja tehdä tapahtumista entistä kammottavampia.
Joskus henkilöhahmot onnistuvat pelastautumaan, mutta läheskään aina kauhutarinalla ei ole onnellista loppua. Taiten kirjoitettu tarina voi saada lukijansa olon säikyksi ja jäädä kummittelemaan mieleen vielä pitkään lukemisen jälkeenkin.
Kauhutarinoita ja niihin mahdollisesti kätkettyjä merkityksiä on aikojen saatossa analysoitu ja tulkittu runsaasti. Kauhukirjallisuudessa voidaan käsitellä esimerkiksi seksuaalisia mielihaluja tai muita ympäröivässä yhteisössä sopimattomina tai vastenmielisinä pidettyjä asioita suoraan tai vertauskuviin verhottuna.
Kauhukirjallisuudesta tutut hirviöt ja haamut ovat yleisiä myös lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Tällöin tarinan tarkoitus on olla vain sopivissa määrin puistattava. Kauhutarinoissa on perinteisesti korostunut tuntemattoman pelko, mutta nuoremmille lukijoille suunnatuissa teoksissa ystävällisiksi osoittautuvat kammotukset saattavatkin antaa opetuksen esimerkiksi pelkojensa voittamisesta ja erilaisuuden hyväksymisestä.