Tukikohta

Palaanpa tähän eeppiseen, yli 1300-sivuiseen tarinaan nyt koronaviruksen levitessä ympäri maailman. King itse ei pidä vertailusta, mutta tiettyä samankaltaisuutta toki on tämän fantasian ja nykyhetken välillä.

Tukikohdasta suomennettiin se lyhentämätön laitos, olemassa oli myös typistetty versio, jota en ole lukenut. Ensituttavuuteni oli siis nimenomaan tämä alkuperäinen, kirjoittajan oma "leikkaamaton" versio.

Tukikohdassa on mielenkiintoisia aspekteja: uskonnollisuus, armeijan kehittämän taudin raadollisuus, eräiden henkilöhahmojen värikkyys ja itse pahiksen, Tumman miehen tarkoituksella epämääräinen kuvaus. Myös Kingin tyyli vaihtelee hieman luvusta toiseen; hänelle tyypillinen musta huumori kukkii etenkin rikollisten pakomatkan ja sen verisen lopun kuvauksessa. Sitten taas palataan sankareista kertovaan, perinteisempään tyyliin.

Tarina on ehyt ja mukaansatempaava. Joissakin kohdissa se on hieman leviämässä käsiin, mutta ote palautuu kyllä ja sitkeä lukija palkitaan. Ihmisten jakautuminen hyviin ja pahoihin, ja tämän vastakkaisasetelman sekoittaminen toimii erinomaisen hyvin. Superflunssan jälkeinen maailma romahtaneine yhteiskuntarakenteineen ja yhteenhakeutuvine ihmisryhmineen on erittäin todellinen ja Kingin mestarillnen kertojantaito pääsee oikeuksiinsa.

Kannattaa lukea, jos on aikaa muutama viikko :)

Noniin, tulipahan luettua. Huh. Melkoinen eepos. Ei siinä, ettenkö lukuihmisenä olisi tottunut pitkiin romaaneihin.. mutta kyllähän tämä silti pienet "päivittelyt" ansaitsee. Tuli mieleeni eräs arvostelu kyseisestä teoksesta, jonka olen lukenut.. "Olisi suotavaa, ettei kukaan tutustuisi Stephen Kingiin ensimmäistä kertaa Tukikohtaa lukemalla, koska kirjaa ei voi suositella kuin kaikkein sitkeänahkaisimmille King-faneille." Voin allekirjoittaa tuon puoliksi, mutta haluan silti tarkentaa. Tämä ei missään nimessä ole tyypillisintä Stephen Kingiä, tuota kauhun kuningasta. Kukaan ei varmastikaan suosittelisi tätä teosta ensimmäiseksi sellaiselle, joka haluaa tutustua Kingin tuotantoon. Ja niin, se "puoliksi".. tarkoittaa, että King-fanaatikoille tämä on tietysti pakkoluettavaa, mutta muuten pystyvät tätä toisetkin lähestymään, sellaiset joilla ei välttämättä ole muuten intressejä kyseisen herran tuotantoon.. Tämä on loppujen lopuksi kuitenkin melkoisen poikkeava tarina kyseisessä katalogissa. Dystopia käsitteenä on hyvä ottaa haltuun ennen kuin tähän kirjaan tarttuu. Ja vahva apokalyptinen pohjavire tässä on myös.. Olkoon sitten omien uskonasioidensa kanssa mitä mieltä tahansa. Mutta onhan tämä mestariteos. Ei jumaliste mikä eepos. Kuten takakansitekstissä luvattiin, tämä todellakin valvottaa. Reilu 1300 sivua saattaa tuntua arveluttavalta ja kyseenalaiselta, kantaako juoni ja mihin kaikkeen tyhjänpäiväiseen se King ne sivut on tuhlannut.. Mutta ei. En poistaisi sivuakaan. En tiedä onko tämä paras Stephen Kingin kirjoittama teos, mutta kärkipäätä se on silti aivan ehdottomasti.