Kolkuttajat
Alkuteos ilmestynyt 1987. Suomentanut Ilkka Rekiaro. Päällys: Heikki Kalliomaa. Sidottu, kansipaperi. 2. painos 1994. Nidottu.
Kolkuttajat alkaa viattomasta lastenlorusta – mutta Stephen Kingin käsissä siitä kasvaa kertomus voittamattomasta kauhusta, käsittämättömän kosmisen pimeyden uhkasta, joka syöksee pienen uusenglantilaisen Havenin kaupungin asukkaat uskomattoman painajaisen syövereihin.
Tarina lähtee liikkeelle siitä kun Roberta Anderson eli Bobbi, suosittu villinlännenromaanien kirjoittaja, menee etsimään polttopuuta metsästä talonsa takaa. Hän kompastuu maasta törröttävään metallinkappaleeseen, jonka runsaat kevätsateet ovat huuhtoneet esiin. Ensin hän luulee sitä tyhjäksi oluttölkiksi, mutta huomaa pian, että metallinkappale istuu tiukassa kuin emäkallio.
Bobbi alkaa kaivaa esinettä esiin – ensin epäröiden, sitten kuin riivattu. Päivien mittaan maasta paljastuu jotain valtavaa, kuin jättimäinen avaruusalus. Se on piillyt maan uumenissa jo vuosimiljoonia, mutta yhä se humisee, väreilee hiljaa, kuin sykkisi elämää.
Aluksen tullessa näkyviin Havenin kaupungissa alkaa tapahtua. Sen asukkaat alkavat vuotaa verta, heiltä lähtee hampaat, he saavat yliluonnollisia kykyjä, muun muassa taidon rakentaa aivan uudenlaista tekniikkaa. Vähitellen heistä tulee avaruusolentojen kaltaisia tunteettomia ja muodottomia hirvitöitä, ”kolkuttajia”, jotka kommunikoivat suoraan ajatusten välityksellä. Ne jotka yrittävät puuttua paikkakunnan tapahtumiin, saavat kauhistuttavan lopun.
Mutta kaikkiin ei aluksen hirvittävä taika tehoa. Bobbin vanha ystävä, runoilija Jim Gardener, osoittautuu sille immuuniksi ja hän nousee taisteluun vääjämätöntä uhkaa vastaan. Taistelusta kehkeytyy samanlainen hyvän ja pahan välinen voimainmittely kuin romaanissa SE – mutta miten siinä käy, se on jokaisen luettava itse.
Käyttäjät lukeneet myös
Stephen King
Stephen King (Yhdysvallat, s. 1947) on tuottelias ja suosittu kauhukirjailija. Kingin monissa teoksissa on havaittavissa selvä sanoma: joskus kohteena on perheväkivalta, joskus vanhusten huono kohtelu, joskus yleinen suvaitsemattomuus ja heikompien sortaminen.
Kingin perhe asui eri paikkakunnilla, kunnes he muuttivat pysyvästi Mainen Durhamiin. Koululainen Stephen luki innokkaasti EC Comicsin kauhusarjakuvia ja alkoi kirjoittaa itse tarinoita. Stephen valmistui lukiosta vuonna 1966 ja opiskeli englantia Mainen yliopistossa, mistä valmistui vuonna 1970. Vuonna 1971 hän avioitui Tabitha Sprucen kanssa. King työskenteli englanninopettajana ja hankki lisätuloja kirjoittamalla lehtinovelleja.
Muita teoksia kirjailijalta Stephen King
Kirja-arviot ja kommentit
Sanoisin että ihan ok kirja Kingiltä kun ajattelee että ei olla hänen varsinaisella vahvuusalueella genren suhteen.
Mikäli haluatte kauhua/jännitystä niin tämä ei ole teille. Kirja on eräänlaista scifiä.
Teos ei ole ns. "Valveutunutta scifiä". Tieteispuolella ollaan mutta teknisiin yksityiskohtiin ei uppouduta, niitä vain hipaistaan, heitellään tieteistermejä avaamatta niitä enempää.
No niin, nyt on sitten kerrankin arvosteluvuorossa puhdasta scifiä. Niistä aineksista, joista tämän romaanin lähtökohta on koottu, on todettava.. Että jonkin asteinen pettymys on kyseessä. Kuten sanomastani voikin päätellä, vaikutti tämä romaani perus lähtökohdaltaan varsin mielenkiintoiselta. Mutta loppujen lopuksi tuli sellainen olo, että tässä ikään kuin kasvatettiin pikkuhiljaa jännitettä ja juonta loppua kohden ja sitten.. Sitä ei sitten oikein tullutkaan. Vai tuliko..? Jaa-a, nämä ovat puhtaasti tulkintakysymyksiä. En sitten tiedä, minkälaista eeppistä loppuratkaisua olin odottanut, mutta totuus on se, että laimeaksi jäi ja ottaen huomioon kirjan paksuuden (yli 700 sivua), en pysty olemaan täysin tyytyväinen. Ei tämä huono teos ole ollenkaan, mutta silti osoitus siitä, että runsas sivumäärä Kingin teoksissa ei todellakaan automaattisesti ole mikään mestariteoksen takuuleima. Tässä teoksessa on hyvät puolensa, mutta en pysty arvostamaan sitä Kingin katalogissa kovin korkealle. Juonen lähtökohdista ja aineksista (ja etenkin tuolla sivumäärällä) olisi pystynyt saamaan vaikuttavammankin tarinan aikaan.
Kun aikanaan luin Kolkuttajia ensimmäistä kertaa, koukutuin alusta alkaen valtavasti ja innostus kesti suunnilleen kirjan puoliväliin asti. King rakensi jännitteitä hitaasti ja asiat ehtivät nyrjähtää vähän kerrassaan. Hahmoihin kiintyi ja heistä välitti tai inhosi. Sitä paitsi rakastan telepatiaa trooppina, ja koska kirjassa oli mutkan kautta myös sitä, olin myyty. Kolkuttajien kohtaloksi koitui kuitenkin kirjan pituus. Vähän puolivälin jälkeen tapahtumat alkoivat junnata ja laahata, jännite laimeni ja mielenkiintokin hiipui. Kirja ei missään vaiheessa muuttunut huonoksi, mutta se olisi voinut olla yksi parhaita Kingejä - nyt se on vain aavistuksen keskitasoa parempi. Uusintalukukerralla ensimmäisen kerran tunnelmat pitivät edelleen paikkansa, joskin tällä kertaa kirja jäi myös kesken. Koska loppuratkaisu oli tiedossa, ei sinne asti jaksanut lukea toistamiseen.