Hohto

Kubrickin elokuva on parempi kuin tämä kirja, mikä on harvinaista sillä yleensä asia on päinvastoin.

Hohtoa on usein kuvailtu kaikkien aikojen parhaaksi kauhukirjaksi, mutta mielestäni se ei yllä Kingin parhaiden tasolle.

Uskoisin että kirja on parempi jos et ole nähnyt elokuvaa.

Aikana, jolloin en pahemmin välittänyt lukemisesta, haaveilin kuitenkin kahden kirjan lukemisesta ja Hohto oli niistä toinen. Kubrickin elokuvana tämä oli minulle tietysti tutumpi, ja sen takia kiinnostuin aikoinaan myös kirjasta. Elokuvan muistin vain pääpiirteittäin, joka olikin hyvä tätä kirjaa luettaessa. Kirjassa edettiin hyvin Kingin tapaan, rauhallisesti tunnelmaa luoden ja loppu olikin aika hurjaa menoa. Overlook ja sen ”herääminen eloon” oli kyllä selkäpiitä karmivaa ja se miten Jack ajautui siihen pisteeseen, että hotelli otti hänestä vallan, oli hieman surullista luettavaa. Loppu oli mielestäni huomattavasti parempi, kuin elokuvassa.

Mutta oliko tämä paras Kingin kirjoista? Noh, ei ehkä, legendaarinen kirja kyllä ja pääsee top5, mutta ei paras. (Se paikka on varattu jo kauan sitten eräälle tietylle kirjalle.)

Varsin tunnettu teos. Jos ei välttämättä romaanina, niin ainakin Stanley Kubrickin elokuvana. Leffa kerännyt paljon kiitosta ja kieltämättä se on mainio. Mutta tiedossa on myös Kingin vieroksuva suhtautuminen siihen (ja hänhän teetti sitten vuosia myöhemmin omanlaisensa version). Joka tapauksessa tätä elokuvaa on kiittäminen/syyttäminen siitä, että minä olen varmasti yksi niistä lukuisista lukijoista, jotka eivät kykene lukemaan sitä ilman, että näkevät jatkuvasti mielessään Jack Torrancen Jack Nicholsonina. Ja miljöön myös elokuvan miljöönä. Niimpä niin.. Mutta loppupeleissähän alkuperäinen romaani poikkeaa monellakin tapaa leffasta. Kirjan ehdottomia kantavia voimia on eräänlainen hiipivästi kasvava ahdistavuus asteittaisen mielensekoamisen ja hotellin heräämisen kautta. Tuntuu kuin King osaisi kasvattaa tunnelmaa juuri tarpeeksi sopivan verkkaasti, ei piinallisen hitaasti. Loppu (~viimeiset 150-100 sivua) onkin sitten kirjan ehdoton kohokohta. Lisäksi on ehdottomasti laskettava romaanin ansioiksi ihan peruslähtökohta, pieni perhe eristäytyneessä (ja kummittelevassa) hotellissa lähes puolivuotisen pitkän talven.. se on kutkuttava. Onhan tämä klassikkoasemansa ansainnut, ei sitä pysty kieltämään. Mutta esim. kirjan kannessa näkyvä "Kingin paras!"-slogan.. sitä en pysty allekirjoittamaan. Niin piinaavan hyvä kuin teos onkin, se ei sittenkään ole niiden aivan parhaimpien joukossa - seikka joka osaltaan jo kuvaa tämän miehen tuotannon laadun tasoa.

Tämä tarina oli mielettömän hyvä ja melkoisen pelottavakin. Juoni nappasi heti mukaansa, eikä kirjaa olisi malttanut laskea käsistään. Kauhuelokuvissa pelottavassa kohtauksessa kurkin leffaa sormien välistä, mutta koska kirjaa lukiessa ei oikein pysty toteuttamaan samaa, ajoittain luin tarinaa eteenpäin hyvin varovaisesti sydän hakaten, koko ajan peläten, että mitä seuraavaksi. Kun on viettänyt jokusen tunnin tuollaisessa olotilassa, niin fiilis on mahtava kun kirjan saa luettua loppuun. Ja tuota fiilistä paransi se, että juoni oli rakennettu hyvin ja se myös päättyi hyvin, ei tullut antiklimaattista lopetusta. Nyt hiukan huolettaa kirjan jatko-osan lukeminen, tulenko pettymään siihen?

Ensimmäinen lukemani Stephen Kingin kirja on minusta parempi kirjana, kuin elokuvana. En säiky helposti, joten tämä oli minulle mielyttävää jännitystä. 

Viime aikoina tielleni onkin sattunut harvinaisen paljon hyviä kirjoja, ketä lieneekään kiittäminen. Hohto oli minulle aluksi tuttu Kubrickin leffana ja sen kautta innostuin myös lukemaan kirjan. Kirja on kiinnostava, jännittävä ja tarina etenee hyvin. Hahmot on hyvin rakennettu ja Jackin hahmo saa jopa traagisia piirteitä. Suhtaudun usein kirjallisuuden henkilöihin hieman kyynisesti, mutta Torrancen perhe sai sympatiani. Kovinkaan pelottavaksi en silti Hohtoa sanoisi, vai olisikohan tätä sittenkin pitänyt lukea yksin? Tämä voi tosin johtua enemmän minusta kuin kirjasta, sillä kauhukirjallisuus ei oikein koskaan ole onnistunut pelottamaan. Siitä huolimatta Hohto oli erittäin nautinnollinen lukukemus ja kirjaa oli vaikea laskea kädestä. Siispä viisi tähteä. PS. Suomennoksessa oli muutama hassu valinta. Miksi apteekki oli drugstore, mutta holy shit oli käännetty "pyhä paska"?

kuulin puhuttavan että tämä kirja olisi kaikkien aikojen parasta ja karmivaa kauhua,,,,, nojuu.. oli ja ei. nainen huoneessa 217 oli kyllä pelottava, mutta muuten ei oikein ollut niin hyvä kuin odotin. kirja oli sekavaa ja päätä rastaavaa luettavaa kaikkine sulkuineen ja tienny oikein millon isä on oma ittensä ja millon se on hotelli, mutta ihan sekopää kirja jos näin voi sanoo. aino katsella elokuvankin joskus mutta kirjaa en lue enää toista kertaa.. ja tuskinpa luen jatko osaakaan.

Kirja oli yksinkertaisesti todella hyvä. Kauhistuttava, viihdyttävä, jännittävä- kaikkea sitä, mitä kauhukirjan täytyy mielestäni olla. En ennen ole lukenut Kingiä, mutta valitsin tämän kirjan ensimmäiseksi Kingin kirjaksi sen takia, että se ei vaikuttanut niin kauhealle kuin muut. Ainut asia mikä kiinnitti huomioni negatiivisesti, oli välillä tekstissä käytetty se-muoto, kun olisi pitänyt käyttää hän-muotoa. Mutta kuitenkin loistaa kirja, kerrassaan.

Kaikkihan tämän tietävät - jos eivät kirjana niin ainakin Kubrickin loistavana elokuvana. Mielestäni käännös olisi voinut olla parempi - erikoiset lausevalinnat ja MURDER sanan käännös AHRUMiksi tuntuivat lähes lukijan aliarvioimiselta. Mutta aina kun Kingiä lukee on kuin tapaisi vanhan tuttavan...