Pate64

Lue lisää ...

Tragediat syventävät tarinaa ja luovat hienon kehyksen päähahmon kehityksen kulkuun. 

Suosittelen lämpimästi. 

Lue lisää ...

Tukikohdassa on mielenkiintoisia aspekteja: uskonnollisuus, armeijan kehittämän taudin raadollisuus, eräiden henkilöhahmojen värikkyys ja itse pahiksen, Tumman miehen tarkoituksella epämääräinen kuvaus. Myös Kingin tyyli vaihtelee hieman luvusta toiseen; hänelle tyypillinen musta huumori kukkii etenkin rikollisten pakomatkan ja sen verisen lopun kuvauksessa. Sitten taas palataan sankareista kertovaan, perinteisempään tyyliin.

Tarina on ehyt ja mukaansatempaava. Joissakin kohdissa se on hieman leviämässä käsiin, mutta ote palautuu kyllä ja sitkeä lukija palkitaan. Ihmisten jakautuminen hyviin ja pahoihin, ja tämän vastakkaisasetelman sekoittaminen toimii erinomaisen hyvin. Superflunssan jälkeinen maailma romahtaneine yhteiskuntarakenteineen ja yhteenhakeutuvine ihmisryhmineen on erittäin todellinen ja Kingin mestarillnen kertojantaito pääsee oikeuksiinsa.

Kannattaa lukea, jos on aikaa muutama viikko :)

Tämä on ehdoton suosikkini Torni-kirjoista ja tavallaan asetti riman ja odotukset jopa hieman liian korkealle jatkoa ajatellen.

Kaikki toimii, revolverimiesoppilaiden koulutus, Shardik-karhun tapaus, Jaken vetäminen meidän todellisuudestamme Rolandin maailmaan, Joenylityspaikka, Ludin kauhut ja tietenkin Blaine.

Juna, joka osaa ajatella, rakastaa arvoituksia ja on täysi psykopaatti. Vain King voi saada tällaisen absurdiuden toimimaan. Kirjaa ei malta laskea käsistään, King on elämänsä vedossa ja esimerkiksi se hetki kun sankarimme saapuvat Keski-Maailman rajalle, on kuvattu niin elävästi, että voin mielessäni nähdä kaukaisuuteen ulottuvan maiseman kiemurtelevine jokineen ja horisontissa häämöttävine kaupungin tornineen.

Aikoinaan, kun luin tämän kirjan, jatko-osista ei ollut vielä tietoakaan. Olikin tuskallista odottaa seuraavaa osaa vuosikausia. 

Kolme korttia pakasta aloitti Torni-tarinan huippuvaihteen ja Joutomaa täydensi sen. Siksi valitettavasti jatko-osat ei ihan yltäneetkään samalle mielikuvituksen ja tarinankerronnan tasolle. 

Tämä kirja lukeutuu yhdeksi suosikeistani Torni-tarustossa. Western-henkisyys on huipussaan ja Callan miljöö avautuu lukijalle erittäin todellisena.

Huippuhetkiä ovat Jaken seikkailu Ukkosjylyn puolella Doganissa, Andyn kohtalonhetket, sekä tietenkin itse susien kohtaaminen. Myös Susannah-Mian hetket ovat mielenkiintoisia.