Callan sudet
Alkuteos ilmestynyt 2003. Suomentanut Kari Salminen. Kuvitus ja kannen kuva: Bernie Wrightson. Kannen suunnittelu: Laura Lyytinen. Sidottu.
Stephen Kingin Musta torni -sarja on ainutlaatuisen laaja yhtenäinen kokonaisuus, jossa on aineksia niin fantasiasta, kauhusta kuin scifistäkin. King on luonut sarjaan taianomaisen tunnelman, joka imaisee lukijan mukaansa ja saa haluamaan jatkoa.
Revolverimies Roland ja hänen seuralaisensa jatkavat edelleen matkaansa kohti Mustaa tornia. He siirtyvät Keski-Maailman metsistä tielle, joka vie heidät rauhalliselle maanviljelijöiden asuttamalle rajaseudulle. Rauha on kuitenkin tilapäistä, sillä yhteisöä uhkaa suuri vaara: Callan sudet ovat kokoontumassa jälleen. Maanviljelijäyhteisö ei voi selviytyä ilman apuvoimia.
Roland ja kumppanit ovat kahden vaiheilla: toisaalta pitäisi jatkaa matkaa, toisaalta jäädä auttamaan pulassa olevia. He panevat kaikkensa peliin ja valmistautuvat kohtaamaan tuntemattoman vihollisen. Vaarat ovat moninaiset, sillä vastustaja on arvaamattoman viekas, mutta taistelu on käytävä Keski-Maailman tulevaisuuden vuoksi.
Stephen King on ollut kauhun kuningas jo parikymmentä vuotta. Hän on myös lahjakas ja työhönsä vakavasti suhtautuva kirjailija, meidän aikamme Mark Twain tai Charles Dickens, väittää Publishers Weeklyn kriitikko. Musta torni -sarjan neljä ensimmäistä kirjaa – Revolverimies, Kolme korttia pakasta, Joutomaa, Velho – ilmestyivät uusintapainoksina keväällä 2005. Callan sudet ilmestyy nyt ensimmäistä kertaa suomeksi.
Stephen King
Stephen King (Yhdysvallat, s. 1947) on tuottelias ja suosittu kauhukirjailija. Kingin monissa teoksissa on havaittavissa selvä sanoma: joskus kohteena on perheväkivalta, joskus vanhusten huono kohtelu, joskus yleinen suvaitsemattomuus ja heikompien sortaminen.
Kingin perhe asui eri paikkakunnilla, kunnes he muuttivat pysyvästi Mainen Durhamiin. Koululainen Stephen luki innokkaasti EC Comicsin kauhusarjakuvia ja alkoi kirjoittaa itse tarinoita. Stephen valmistui lukiosta vuonna 1966 ja opiskeli englantia Mainen yliopistossa, mistä valmistui vuonna 1970. Vuonna 1971 hän avioitui Tabitha Sprucen kanssa. King työskenteli englanninopettajana ja hankki lisätuloja kirjoittamalla lehtinovelleja.
Musta torni
Book Studio julkaisi sarjan neljä ensimmäistä osaa vuosina 1992–98. Tammi julkaisi koko sarjan uudessa asussa vuosina 2005–2006. Ensimmäinen osa, Revolverimies, on kirjailijan uudelleen muokkaama versio. Tammen sarjan kussakin osassa on 5–15 värikuvaa, eri taiteilijoiden käsialaa.
"Stephen Kingin Musta torni -sarja tarjoaa unohtumattoman lukuelämyksen niin fantasian, kauhun kuin scifinkin ystäville. Revolverimies Rolandin matka kohti salaperäistä Mustaa tornia muodostaa ainutlaatuisen laajan yhtenäisen kokonaisuuden."
Sarja sisältää 7 pääteosta ja yhteensä teoksia 9 kpl.
Alasarja Musta torni (sarjakuvaversio)
Kirja-arvioita
Ihan kirjan alussa ei vielä tajua että Callan Sudet on melkeimpä yksi yksittäinen oma tarinansa keskellä varsinaista pääjuonta, mikä se Musta torni sitten onkaan. Vasta tarinan loppu sitoo kirjan kunnolla pääjuoneen. Piristävä tarina matkalla tornia kohti
Kahden edellisen osan ollessa lähes yksinomaan pelkkää takaumaa, - eeppinen ja intensiivinen Velho, järkälemäinen eepos, sekä Kingin myöhemmin kirjoittama pienehkö lisäosa tarinalle, eräänlainen ylimääräinen välipala faneille - niin tässä viidennessä osassa palataan takaisin Säteen polulle ja tuolle Rolandin ja kumppanien muodostaman ka-tet:in yhä mahtipontisempiin mittasuhteisiin kasvavalle ja kaikkien kannalta jollain tapaa kohtalokkaalle matkalle kohti mystistä Mustaa tornia. Mutta kuten takakansitekstistäkin käy ilmi, tällä kertaa joukkiomme päätyy matkallaan pieneen rajaseudun kylään, Calla Bryn Sturgisiin, jonka asukkaat ovat pahassa pulassa ja joita auttamaan revolverimiehemme (ja tietenkin Oi-mäyriäinen) päätyvät matkallaan auttamaan. He siis keskeyttävät matkanteon joksikin aikaa ja asettuvat aloilleen, mikä saattaisi helposti kuulostaa siltä, että tällä episodilla nyt ei ole paljoakaan tekemistä itse pääjuonen ja Tornin etsinnän kanssa, vaan King on ideoiden puutteessa päätynyt pitkittämään tarinaa yhdellä keksimällä keksityllä "väliosalla", jolla ei juuri ole tekemistä Mustan tornin kanssa. Mutta mitä vielä. Melko nopeasti käy harvinaisen selväksi, että myös tämän osan tapahtumilla ja henkilöillä (ja esineillä!) on oma merkittävä roolinsa koko kirjasarjan juonikuviossa. Myös aiempia tapahtumia kuvataan uusista näkökulmista, joka luo ennennäkemätöntä syvyyttä koko tarinaan. Mitä edemmäs kirjasarja etenee ja mitä lähemmäs huipennusta päästään, sitä tiiviimmäksi tunnelma käy, eikä tätäkään järkälettä kovinkaan helposti halua laskea käsistään, kun sen on kerran aloittanut. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka kiehtovasti King on saanut kiedottua erinäisiä tapahtumia, paikkoja ja henkilöitä omalla, persoonallisella tavallaan yhteen ja paketti pysyy silti hallitusti kasassa. Tornin lähestymisen saattaa melkein aistia, eikä matka suinkaan käy tästä helpommaksi saati yksinkertaisemmaksi - päinvastoin.
Callan sudet oli ihan kelvollista luettavaa, kyllä sille uskaltaa kolme tähteä antaa. Suurin ongelma minulla oli siinä, etten enää muistanut edellisten osien tapahtumia. Luin neljä ensimmäistä Musta torni -kirjaa putkeen noin viisi vuotta aiemmin, enkä ollut edes selaillut niitä uudestaan. Onneksi King laittoi kirjan alkuun lyhyen kertauksen aiemmista tapahtumista. Suosittelen romaanin Painajainen lukemista ennen Callan susia, sillä yksi sen päähenkilöistä saa suuren roolin tarinassa. Callassa häiritsi aivan liian suuri pituus tapahtumien määrään nähden: yli 800 sivua kovakantisena. Kirjaa olisi voinut tiivistää huomattavasti. Oli tämä sentään lyhyempi kuin neljäs osa, eikä aikaa käytetty ainoastaan menneiden tapahtumien kertomiseen. Juoni jopa eteni. Kirjan päätös oli myös onnistunut ja toi mieleen Sofian maailman. Lopetus antoi hyvät lähtökohdat viidenteen osaan, joka on onneksi selvästi lyhyempi.
Yllättävän hyvä ollakseen melkein pelkkää odottelua. Siinä odotellessa kyllä ehti tapahtumaan yhtä sun toista. Torni lähenee ja koko tarina menee entistä hullummaksi. Minä kuitenkin tykkäsin. Kingiä on joskus kiva lukea senkin tähden, että sitä tuntee itsensä huomattavasti vähemmän hulluksi kuin noiden kirjojen kirjoittajan täytyy olla.
