Iltaruskon maa
Alkuteos ilmestynyt 1950. Suomentanut Juhani Koskinen. Kansi: Marjukka Sahakangas. Sidottu.
Kaikkien aikojen 16. paras fantasiaromaani Locus-lehden äänestyksessä 1987. Ehdokkuus retro-Hugo-palkinnon saajaksi (paras romaani) vuonna 2001.
Sisällys:
- Turjan, Miirin valtias (Turjan of Miir, 1950)
- Mazirian Maagikko (Mazirian the Magician, 1950)
- T'sais (T'Sais, 1950)
- Liane Maankiertäjä (Liane the Wayfarer, 1950)
- Ulan Dhor (Ulan Dhor Ends a Dream, 1950)
- Guyal Sfereläinen (Guyal of Sfere, 1950)
Jack Vance on fantasiakirjallisuuden suuria nimiä, hän on Hugo-, Nebula-, Jupiter- ja Edgar-palkintojen voittaja, mysteerien mestari ja tunnelman takaaja.
Iltaruskon maa kertoo painajaisutopian kuolevalta planeetalta. Se tulvii aaveita ja demoneja, loitsuja ja magian mielivaltaa.
Iankaikkinen yö tekee tuloaan, ihmiskunta puolustautuu pahaa vastaan etsimällä viisasten kiveä menneitten kaupunkien raunioista. Tieteestä on tullut alkemiaa, elämästä tulinuolten ja veriuhrien rituaali, ansat ja tuonpuoleisen voimat vaanivat kaikkialla.
Mutta vain Jack Vance osaa kertoa mustan tarinansa seikkailun hengessä, tavalla jota sävyttää mielikuvituksen vapaus ja keksimisen ilo.
Käyttäjät lukeneet myös
Jack Vance
John Holbrook Vance (1916–2013) käytti kirjailijanimeä Jack Vance. Kuusi vuosikymmentä kestäneen uransa aikana Vance kirjoitti noin 60 kirjaa. Vance sai elämäntyöstään World Fantasy -palkinnon sekä Yhdysvaltain tieteis- ja fantasiakirjailijoiden yhdistyksen myöntämän suurmestarin arvonimen. Vancen on luettu yhdeksi merkittävimmistä tieteiskirjailijoista alan historiassa. Hän on yksi harvoista kirjailijoista, jota arvostetaan sekä fantasian että science fictionin mestarina.
Kirjayhtymän science fiction -sarja
Sarjaan kuului myös yhteisnide H. G. Wellsin teoksista Aikakone ja Maailmojen sota sekä Isaac Asimovin kirjat Teräsluolat ja Alaston aurinko.
Kirjayhtymän science fiction -sarja sisältää tällä hetkellä 46 kirjaa.
Alasarja Ransom-trilogia
Alasarja Helliconia-trilogia
Alasarja Xenogenesis-trilogia
Alasarja Taivaan valtiaat -trilogia
Kirja-arviot ja kommentit
Alkuteos The Dying Earth julkaistu 1950, käännös suomeksi 1988. Sisältää kuusi lyhyehköä miekka, magia ja neito -tarinaa, jotka ovat osin kytköksissä toisiinsa. Tolkieniin verrattuna humoristisempaa ja raadollisempaa tarinointia. Erinomainen suomennos, kieli on rikasta ja runsaasti kuvailevaa. Tarinat ovat ihan kelpoja, hieman huumoriakin. Paikoin tuli mieleen Edgar Rice Burroughsin Mars-kirjasarjan asetelmat. Tiettävästi Dungeon & Dragons -lautapelin pelimekaniikkaan Vancen taikuuden lainalaisuudet ovat vaikuttaneet merkittävästi. En ole Harry Pottereita lukenut, mutta voisin kuvitella, että Jack Vancen tarinoilla on ollut vaikutusta niihinkin.
Tämä teos ei tyylillisesti uponnut minuun millään tasolla. Kirja pyrkii olemaan jonkinlainen ristisiitos scifin ja fantasian välillä mutta lopputuloksena onkin vain irvokas ja vääristynyt mutantti, joka ei kykene olemaan kumpaakaan. Pahinta on kuitenkin väkipakolla parodiaan ja huumoriin pyrkivä tyyli, joka nauratti vasta siinä vaiheessa kun kirjan viimeisen sivun sai käännettyä.
Kirja ansaitsee ainoan pisteensä oivallisesta käännöksestä, jonka ansiosta opus tuntui välillä kuin lapsosten iltasadulta. Tämä satu jätti kuitenkin melko happaman jälkimaun suuhun.
"Iltaruskon maasta" jäi ristiriitainen maku ja arvosanan antaminenkin oli vaikeaa. Ei riitä, että tarinan fantasiamaailma on omaperäinen ja rikas. Myös juonen pitäisi olla taidokas, ja valitettavasti se ei Jack Vancen "Iltaruskon maassa" sitä ole.
Kirja koostuu kuudesta novellista, joista mielestäni kaksi viimeisintä olivat parhaat. Jokaisen novellin juonsessa on jotain samaa: päähenkilöllä on tehtävä ja hän matkustaa jonnekin täyttääkseen sen. Siinä sivussa paetaan ja taistellaan kohdaten toinen toistaan oudompia paikkoja ja olentoja. Lopulta kaikessa outoudessa alkaa miettiä, ovatko novellit jonkinlaista fantasiaparodiaa.
Iltaruskon maa on kuuden kertomuksen kokoelma kuolevasta Maasta, missä ikivanha aurinko on hiipunut rubiininpunaiseksi ja himmeäksi. Maailman täyttää ylitsepursuava taikuus ja on demonien, aaveiden ja hirviöiden majapaikka. Taikuutta harjoittavat niin maagikot, taikurit ja velhot kuin myös roistot, mielipuolet ja vallan pitäjät. Kauniit neidot kuuluvat kuvastoon ja heitä esiintyy jokaisessa tarinassa – on viekasta noitaa, häijyä velhoa, naapurin tyttöä sekä sammiossa valmistettua.
Vance on suosikkikirjailijani ja tämä on se kirja, joka teki minusta fanin, joten en voi muuta kuin kehua ja antaa täydet pisteet. Luin kirjan ensimmäisen kerran noin 15-vuotiaana ja pidin sitä hauskimpana absurdina fantasiakirjana, jonka olen koskaan lukenut - melkein Douglas Adamsin fantasiavastineena. Toisen kerran luin kirjan noin 20-vuotiaana ja ihastuin aina vain enemmän Vancen sädehtivän koukeroiseen, unenomaiseen kerrontatyyliin (suomennoskin on loistava). Kolmannen kerran luinkin kirjan englanniksi (sen itsenäisten jatko-osien kanssa, löytyvät koottuna teokseen Tales of the Dying Earth) ja huomasin olevani koukussa. Iltaruskon maa on yksi niistä kirjoista, joiden ei toivoisi loppuvan ollenkaan ja joiden maailmaan palaa kerta toisensa jälkeen.