Alkuteos ilmestynyt 1961. Ranskankielisestä laitoksesta suomentanut Matti Kannosto.
1. painos: Kirjayhtymä, 1973. Sidottu ja nidottu laitos.
2. laitos: Uusi Kirjakerho, 1974. Sidottu, kansipaperi.
3. painos: Kirjayhtymä, 1981. Päällys: Piotr Tomaszewski. Sidottu.
4. painos: Tammi, 1999. Klassikkopokkarit. Kansi: valokuva kirjailijasta. Nidottu.
Valittu Tähtivaeltaja-lehden 1900-luvun tieteiskirjallisuuden Top 50 -listalle 2000.
Kris Kelvin lähetetään maasta kohti arvoituksellista, kahta aurinkoa kiertävää Solaris-planeettaa, jota on tutkittu vuosikymmeniä ilman että olisi saatu mitään yhteyttä taivaankappaleen ainoaan olioon – kilometrien syvyiseen, ajattelevaan ja muotoamuuttavaan valtamereen.
Heti tutkimusasemalle saavuttuaan Kelvin huomaa jotakin salaperäistä olevan tekeillä: yksi tiedemiehistä on kuollut ja tutkijat Snaut ja Sartorius ovat eristäytyneet omiin huoneisiinsa, joista Kelvin kuulee kummallisia ääniä. Mutta pian hänenkin luokseen ilmestyy hätkähdyttävä vieras, hänen rakastettunsa Harey, joka näyttää heränneen kuolleista eloon. Pystyykö kammottava elävä meri loihtimaan ihmisten kopioita kuten se on kopioinut esineitäkin? Mikä on elävän meren päämäärä? Pystyvätkö tiedemiehet vihdoinkin ratkaisemaan sen arvoituksen?
Näe yhdellä silmäyksellä, mitä Risingshadow-lukijat ajattelevat tästä kirjasta.
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Solaris on varsin raskaslukuinen ja tunnelmaltaan ahdistava. Jokin sen synkkyydessä kuitenkin vetosi minuun niin, että siitä tuli yksi niistä harvoista kirjoista, jotka olen lukenut useaan kertaan. Steven Soderberghin elokuva ei välitä katsojalle samaa tunnelmaa.
Kirjan teema on ihmisen ja ihmiselle täysin käsittämättömän kohtaaminen. Kirjassa päähenkilöt ovat avaruusasemalla, joka kiertää Solaris-planeettaa, joka vaikuttaa olevan elollinen olio. Kenties ajattelevakin, mutta asiasta ei saada varmuutta. Ehkä jaottelua ajatteleva - ei-ajatteleva ei voi soveltaa Solaris-planeettaan.
Kirja kuvailee yrityksiä ottaa selkoa planeetasta ja kommunikoida sen kanssa -tuloksetta. Paras pätkä kirjassa kuvaileekin niitä humanistisista tieteistä kumpuavia teorioita, joilla Solaris-planeettaa on yritetty jäsentää. Kirjan sanoma tuntuukin olevan se, että inhimillinen tietokyky toimii vain meille tutussa ympäristössä, ja rajoittuneen käsitteistömme takia emme pysty hahmottamaan meille vierasta.
