Anubiksen portit 2
Alkuteos ilmestynyt 1983. Suomentanut Jukka Jääskeläinen. Sidottu.
Philip K. Dick -palkinto 1984, toinen sija Locus-palkintoäänestyksessä (fantasiakirjat) 1984, BSFA-palkintoehdokas 1986.
Tim Powersin läpimurtoteos, josta hänelle myönnettiin Philip K. Dick Memorial -palkinto. Toinen osa.
Sankarimme Brendan Doyle jatkaa pyörryttävän hurjaa aikamatkaansa 1800-luvun Lontoossa ja muinaisessa Egyptissä. Kuinka hänen lopulta käykään?!
Mukana juonessa edelleen:
– iljettävä Horrabin-klovni
– ihmissusi Koirankuono-Joe
– pojaksi naamioitunut kaunis neito
– muinaisegyptiläinen noita
Teoksen ensimmäisestä osasta kirjoitettiin mm.:
"Tim Powers on laatinut melkoisen scifi-keitoksen... Ihmeellistä on se, että paketti kestää hyvin kasassa, Anubiksen portit I on varsinaista mielikuvituksen lentoa... Tämänkaltainen kirja on tehokas tapa irtaantua lama-arjesta edes muutamaksi tunniksi" – Antti Niskula, Savon Sanomat
"Kirjalliset lisämausteet eivät yksinään riitä tekemään kirjasta hyvää tai huonoa. Sen ratkaisee sisältö. Sitä Anubiksen porteissa on." – Erkki Widenius, Lapin Kansa
Tim Powers
Yhdysvaltalainen Tim Powers on syntynyt vuonna 1952 Buffalossa New Yorkin osavaltiossa. Hän muutti vanhempiensa kanssa seitsenvuotiaana Kaliforniaan, jossa hän nykyisinkin elää vaimonsa Serenan kanssa. Kirjailijan työnsä ohessa Powers on opettanut kirjoittamista. Anubiksen portit (1983) voitti ilmestyessään Philip K. Dick -palkinnon. Fantasiaa ja historiaa yhdistävä aikahyppy 1810-luvun Englantiin on monien mielestä Powersin parhaita teoksia. Nimityksen ”steampunk” keksi vuonna 1987 K. W. Jeter luonnehtimaan Anubiksen porttien tapaisia viktoriaaniseen aikaan sijoittuvia fantasia- ja tieteisromaaneja.
Kirjallisuutta
Ulkomaisia fantasiakirjailijoita. Toimittanut Vesa Sisättö. BTJ Kirjastopalvelu, 2003.
Kirjayhtymän science fiction -sarja
Sarjaan kuului myös yhteisnide H. G. Wellsin teoksista Aikakone ja Maailmojen sota sekä Isaac Asimovin kirjat Teräsluolat ja Alaston aurinko.
Sarja sisältää 47 teosta.
Alasarja Ransom-trilogia
Alasarja Helliconia-trilogia
Alasarja Xenogenesis-trilogia
Alasarja Taivaan valtiaat -trilogia
Kirja-arvioita
Kirjan toinen osa on selkeästi huonompi kuin edellinen, mutta on silti ihan luettavissa oleva. Juoni ja tyyli jatkuu samanlaisena kuin ensimmäisessäkin osassa. Egyptin seikkailut olivat tosin erittäin puuduttavia, niitä oli liikaa enkä oikein pysynyt perässä mitä tapahtui ja milloin. Henkilöt ovat tässäkin osassa aivan omia persooniaan. Olisin toivonut kirjaan enemmän mukaan Coleridgeä, sillä hän jäi persoonana erittäin pintapuoliseksi raapaisuksi. Kirjailijalta olisin odottanut enemmän mielikuvitusta Horrabinin kokeiden kanssa, sillä olisi ollut mielenkiintoista lukea, mitä kaikkea siellä kellareissa oikein asusti. Kirjan loppu oli mielestäni hyvä, vaikkakin Brendanin ja Jackyn elämästä olisi voinut kertoa hieman enemmän. Loppu oli kerrankin ennalta-arvaamaton, itse aivan hämmästyin tällaista loppuratkaisua. Kirjassa häiritsivät edelleen suomentajan virheet ja erittäin epäselvät lauserakenteet. Suosittelen silti kirjaa lämpimästi kaikille edellisen osan lukeneille.
Anubiksen porttien toinen osa (kirja on jaettu kahtia, en kylläkään käsitä miksi) ei yllä aivan ensimmäisen osan tasolle. Kaksiosainen teos siis kertoo amerikkalaisesta Brendan Doyle -nimisestä miehestä, joka joutuu sattumien kautta Napoleonin ajan Englantiin. Juoneen on sekoitettu mustalaisia, egyptiläinen tietäjä, maagisia otuksia, salaperäisiä veljeskuntia, ihmissusi, sadistinen klovni ja useita historiallisia henkilöitä. Sopassa on runsain määrin aineksia ja henkilöitä, mutta se pysyy kuitenkin hyvin kasassa muutamaa irrallista juonenpätkää lukuunottamatta. Powers on hyödyntänyt monia mytologisia aineksia ja ottaa kaiken irti nerokkaista keksinnöistään, esim. ka-olennoista ja Koirankuono-Joen ruumiinvaihtotekniikasta. Tarina etenee vääjäämättä kohti loppuaan, välillä ollaan 1800-luvun Lontoossa, välillä 1600-luvulla ja jopa Egyptissä. Jännitys säilyy loppuun asti. Kirjan keskivaiheilla olin kuitenkin hieman pitkästynyt - Egypti-osio tuntui jotenkin turhalta mutkalta juonen rikkumattomassa kaaressa, ja vaikutti siltä, että kirjailija oli halunnut ympätä sen mukaan vain päästäkseen loistamaan tiedoillaan. Joissakin kohdissa teksti oli hieman vaikeaselkoista. Loistava opus, vaikka ei aivan ykkösosan laatuinen. Jos kirjat olisi julkaistu yhdessä, ontuvat kohdat eivät olisi haitanneet niin paljon.