Anubiksen portit 2

Kirjan toinen osa on selkeästi huonompi kuin edellinen, mutta on silti ihan luettavissa oleva. Juoni ja tyyli jatkuu samanlaisena kuin ensimmäisessäkin osassa. Egyptin seikkailut olivat tosin erittäin puuduttavia, niitä oli liikaa enkä oikein pysynyt perässä mitä tapahtui ja milloin. Henkilöt ovat tässäkin osassa aivan omia persooniaan. Olisin toivonut kirjaan enemmän mukaan Coleridgeä, sillä hän jäi persoonana erittäin pintapuoliseksi raapaisuksi. Kirjailijalta olisin odottanut enemmän mielikuvitusta Horrabinin kokeiden kanssa, sillä olisi ollut mielenkiintoista lukea, mitä kaikkea siellä kellareissa oikein asusti. Kirjan loppu oli mielestäni hyvä, vaikkakin Brendanin ja Jackyn elämästä olisi voinut kertoa hieman enemmän. Loppu oli kerrankin ennalta-arvaamaton, itse aivan hämmästyin tällaista loppuratkaisua. Kirjassa häiritsivät edelleen suomentajan virheet ja erittäin epäselvät lauserakenteet. Suosittelen silti kirjaa lämpimästi kaikille edellisen osan lukeneille.

Anubiksen porttien toinen osa (kirja on jaettu kahtia, en kylläkään käsitä miksi) ei yllä aivan ensimmäisen osan tasolle. Kaksiosainen teos siis kertoo amerikkalaisesta Brendan Doyle -nimisestä miehestä, joka joutuu sattumien kautta Napoleonin ajan Englantiin. Juoneen on sekoitettu mustalaisia, egyptiläinen tietäjä, maagisia otuksia, salaperäisiä veljeskuntia, ihmissusi, sadistinen klovni ja useita historiallisia henkilöitä. Sopassa on runsain määrin aineksia ja henkilöitä, mutta se pysyy kuitenkin hyvin kasassa muutamaa irrallista juonenpätkää lukuunottamatta. Powers on hyödyntänyt monia mytologisia aineksia ja ottaa kaiken irti nerokkaista keksinnöistään, esim. ka-olennoista ja Koirankuono-Joen ruumiinvaihtotekniikasta. Tarina etenee vääjäämättä kohti loppuaan, välillä ollaan 1800-luvun Lontoossa, välillä 1600-luvulla ja jopa Egyptissä. Jännitys säilyy loppuun asti. Kirjan keskivaiheilla olin kuitenkin hieman pitkästynyt - Egypti-osio tuntui jotenkin turhalta mutkalta juonen rikkumattomassa kaaressa, ja vaikutti siltä, että kirjailija oli halunnut ympätä sen mukaan vain päästäkseen loistamaan tiedoillaan. Joissakin kohdissa teksti oli hieman vaikeaselkoista. Loistava opus, vaikka ei aivan ykkösosan laatuinen. Jos kirjat olisi julkaistu yhdessä, ontuvat kohdat eivät olisi haitanneet niin paljon.