Tähtisumua

Luin Tähtisumua englanninkielisenä, Charles Vessin kuvittamana versiona. Lähes jokaisella sivulla olikin kuva, mikä korosti teoksen satumaisuutta. Kyseessä on kuitenkin satu aikuisille, ei perheen pienimmille. Suomennoksesta kuulemani negatiivisen palautteen vuoksi englanninkielinen versio tuntui siksikin paremmalta vaihtoehdolta. 

Gaimanin erikoinen tyyli ja mielikuvituksensa rikkaus on tullut tutuksi aiemmin lukemastani teoksesta Coraline varjojen talossa. Olin kuullut ennakkoon, että Tähtisumusta tehty elokuva (yksi kestosuosikeistani) ja kirja eroavat paikoin suurestikin. Eroavaisuuksia tosiaan löytyi ja tällä kertaa paremmuuden vaakakuppi kallistuu elokuvan puoleen. Romaaniversion seksi- ja väkivaltakohtaukset pääsivät yllättämään, sillä Vess oli siirtänyt osan niistä kuvituksiinsa.

Hyvä kirja, pitäis lukee uudestaan!

Katsoin ensin tästä tehdyn elokuva, ja mielestäni se oli aivan loistava. Myöhemmin sain käsiini myös kirjan, johon tämä elokuva perustuu, ja täytyy sanoa, että pidin elokuvasta enemmän. Yleensä se on aina toisin päin... Kirja oli ihan hyvä ja mukavaa luettavaa, muttei silti mitenkään erityinen tai säväyttävä. Ihan kiva, muttei suosikkikirjojani.

Muistan nähneeni ensiksi elokuvan, josta pidin aivan mielettömästi, ja josta pidän edelleenkin. Kun luin kirjan, tarina tuntui kuihtuvan kasaan. Niissä kohdissa, missä kirja aina toimii paremmin kun elokuva, Tähtisumua oli oikein loistava, mutta loppuratkaisu oli mielestäni todella laimea. Kirja alkaa tosi hyvin ja maailman on kiinnostava, joten lopetus jäi häiritsemään.

Symppis kirja, mutta ei silti iskenyt minuun. Joko suomennos on tehty turhan lapsenomaiseksi tai sitten varsinainen kerronta sortuu lässyttelyyn, mutta plörinäksi meni. Uskottavuus puuttuu.

Kirja oli suoraan sanottuna aika vaisu verrattuna elokuvaan. Tristanin rakastettu Victoria jäi vähän etäiseksi, ja Myrskynpesän prinssit kuvattiin vain pervoina, jotka juoksivat kuninkaallisen rubiinin perässä. Tristan itse oli ihan ok, mutta Yvaine oli kirjassa ihan loistava, samoin elokuvassa. MUTTA elokuva vasta olikin elämys. Miksi hitossa sitä ei ole mainostettu enemmän Suomessa? Kapteeni Shakespeare (Robert De Niro) oli mainio, ja leffa naurattaa vieläkin. Myös noitasiskokset oli toteutettu paljon paremmin kuin kirjassa - Michelle Pfeifferille kiitos ja kumarrus. Kertoja Ian McKellen oli myös ihanista ihanin. Elokuvan nopeatempoinen juoni oli toista kuin kirjan lattea tarpominen siirapissa.

Tämän teoksen arvostelua haittaa teoksen huono suomenkielinen toteutus. Kuvitus on jätetty pois, kansikuva sopisi johonkin nuortenkirjaan eikä suomennos täysin vakuuta. Kunpa voisimme palata asiaan, kun teos on ilmestynyt Charles Vessin kuvittamana ja Johanna Vainikainen-Uusitalon suomentamana. Satufantasiana kirja on hyvä, mutta tarinassa voisi olla enemmänkin särmää.

Satuin näkemään kirjasta tehdyn leffaversion, ja nähdessäni kirjaston hyllyllä opuksen, jokin kloksahti sisälläni. Pidin leffasta ylimääräisestä huumorista huolimatta hyvin paljon, niinpä kirja jäi hieman latteaksi pettymykseksi. Vertaan väkisinkin kirjaa ja elokuvaa, ja lopputulokseni mukaan filmissä tapahtui enemmän ja nekin tapahtumat oli kuvattu mielenkiintoisesti. Ei niin, kirja oli hyvä. Oikein hyvä. Nopeasti luettava ja herkullinen, sadunomainen ja kauniin romanttinen. Olisin kaivannut kirjan juonelta jotain samaa kuin elokuvassa oli: niin yllätyksellisiä tapahtumia, että alkoi nauraa ääneen. Idea on kuitenkin sievä ja tarina tunteellinen! Uli jäi kovin kummalliseksi henkilöksi paljastuttuaan aikamoiseksi diivaksi, jos niin voi sanoa. Noidat olivat ihanan juonittelevia, periaatteessa kaikki oli kohdallaan. Kirjan loppu oli kuitenkin parempi kuin elokuvan, joskin muun kirjan tapaan sadulle ominainen. Miellyttävä lukukokemus, jonka ei voi kuvitella jättävän ketään kylmäksi.

Tähtisumua on romanttinen, sadunomainen tarina, joka kertoo nuoresta pojasta, joka lähtee hakemaan rakastetulleen haltiamaahan pudonnutta tähteä. Verrattuna mutkikkaisiin teorioihin rinnakkaistodellisuuksista Gaiman on toiminut sangen mutkattomasti; Haltiamaata ja Englantia erottaa toisistaan vain muuri. Jotenkin ainakin minulle jäi kuitenkin sellainen maku kielenpäähän, että maagisesta miljööstä olisi saanut paljon enemmän irti. Henkilöt olivat monipuolisia ja kummallisia. Etenkin tähden, Yvainen, käytös oli hyvin eläväistä. Ehkä ontuvin osa muutoin loistavasta ja inspiroivasta tarinasta oli juoni. Se oli nimittäin jokseenkin hajanainen ja muutamaa jännityksen keräävää polttopistettä lukuunottamatta sangen yksinkertainen. Siis tiivistettynä: kaunis, mystinen satu. Satu sanan hyvässä ja huonossa merkityksessä.

Gaiman on aikamme parhaita tarinankertojia ja juuri "Tähtisumussa" hänen satusedän taitonsa loistavat kirkkaimmillaan. Yksinkertaisen maalaispojan universaali rakkaustarina on helppo ottaa sydämeensä ja kantaa ikuisesti mukanaan. Se on sekä pientä että suurta, sekä kylmää että lämmintä - ristiriitaista kuin elämä.