Vaikka kirjassa on merirosvoja, vampyyrejä, alkuasukkaiden uhrimenoja ja kaikenmoisia otuksia, tarina on iloista hassuttelua ja seikkailua paikasta ja ajasta toiseen… ja tärkeintä on aina pelastaa maitopurkki. Kiva yhdistelmä tekstiä ja kuvaa. Kirja on kohdistettu pienille lapsille, joten oma arvosana kirjasta ei kerro mitään sen laadusta.
Onneksi oli maitoa
Alkuteos ilmestynyt 2013. Kuvittanut Chris Riddell. Suomentanut Tuomas Nevanlinna. Sidottu.
Kun äiti lähtee työmatkalle, isälle jää loputtoman pitkä lista muistettavia asioita. Ja kaikkein tärkein asia on: MUISTA OSTAA MAITOA. Valitettavasti isä ei muista. Niinpä seuraavana aamuna ennen aamupalaa hänen täytyy kipaista lähikauppaan. Tämä on tarina siitä, miksi kestää ikuisuuden ennen kuin isä palaa.
Merkittävää roolia tarinassa näyttelevät muun muassa aikamatkustava dinosaurus, merirosvokuningatar, kallisarvoinen timantti, muutama vampyyri sekä – kaikeksi onneksi – aivan tavallinen maitotölkki.
Onneksi oli maitoa on Neil Gaimanin nokkela ja naurattava kertomus aikamatkoista, kummallisista otuksista, maidosta ja isistä. Kirjailija omistaa sen »edesmenneelle isälleen, joka olisi rakastanut kertoa tämän tarinan, sekä pojalleen, joka ei olisi uskonut siitä sanaakaan».
Lukijoiden keskustelut
Mitä ajatuksia tämä kirja herätti? Aloita ensimmäinen keskustelu.
Voit osallistua ilman käyttäjätiliä.
Aloita keskusteluMitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Lukijoiden arviot
2 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Jääkaappiin happaneva maitopurkki on tiettävästi lukemattomien omaelämäkerrallisten sarjakuvien vakioaihe, mutta entäpäs sitten, kun sitä maitoa ei ole lainkaan? No, ei siinä isän auta muuta kuin lähteä hakuretkelle, joka viivähtää hieman lentävien lautasten, ulkoavaruudesta tulevien vihertävien lölleröiden, merirosvojen, vampuurien ja muinaisten jumalien takia. Onneksi apuna on kuumailmapallolla liikkuva tiedemies-stegosaurus, joka taitaa myös aikamatkustuksen salat.
Neil Gaimanin "Onneksi oli maitoa" on humoristinen ja itsetarkoituksellisen älyttömiin sfääreihin menevä pienoisromaani, jossa merkittävää roolia näyttelee myös Chris Riddellin kuvitus. Vähän samoilla linjoilla liikutaan kuin Philip Reeven lastenromaanissa "Oliver ja meriperuukit", joka oli minusta kyllä parempi.
Lukijoita varmaan löytyy niin alakoululaisista kuin vanhemmista Gaiman-fanaatikoista.
