Matti Karjalainen - kirjahylly
Lukutrendit
Suosikki kirjani
Viimeisimmät tapahtumat
Bernard Cornwellin "Azincourt" (Bazam, 2013) kertoo jousimies Nicholas Hookin ja hänen sydämensä valitun vaiheista satavuotisen sodan runtelemassa Ranskassa. Kuten romaanin nimestä voi päätellä, se huipentuu Agincourtin taisteluun vuonna 1415, jossa Henrik V:n rähjääntymään päässyt sotajoukko kohtasi ylivoimaisen ranskalaisarmeijan.
Lue lisää ...
En tunne keskiajan historiaa riittävän hyvin sanoakseni pitävätkö faktat paikkaansa, mutta aidontuntuisen vaikutelman maallikkolukija saa 1400-luvun alkupuolesta. Sotatoimia kuvataan brutaalin yksityiskohtaisesti, ja sivut suorastaan vilisevät kuvauksia silmämuniin työnnetyistä tikareista, sotakirveellä murskatuista päistä ja naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta. Ei siis mitään ritariromantiikkaa, vaan ihan kunnon mättöä. Niih!
Cornwellin henkilökuvaus on sangen heikkoa - hahmot ovat lähes tyystin yhden ominaisuuden henkilöitä - ja toistoa esiintyy aavistuksen verran liikaa, mutta on kohtalaisen helppoa olla ajattelematta moista ja heittäytyä vain vetävän historiallisen tarinan vietäväksi. Ei romaanista suurempia ja syvällisempiä totuuksia kannata ryhtyä etsimään: "Azincourt" on viihdekirjallisuutta ja vieläpä oikein hyvää sellaista.
"Mikä saatanan paranormaali romanssi tämä on?" (s. 340)
Terhi Tarkiaisen esikoisromaani "Pure mua" (Tammi, 2018) on kai jokin sellainen, tai ainakin urbaani fantasiaromaani meidän tavallisten kuolevaisten ja vuosisatoja vanhojen verenimijöiden välisestä suhteesta, josta ei puutu väkivaltaa ja erotiikkaa.
Lue lisää ...
Kolmekymppinen Anna puurtaa kansalaissotaa käsittelevän gradunsa parissa, eikä ole liiemmin menestynyt elämässään tai ihmissuhteissaan. Poroporvarilliset vanhemmat päättävätkin puuttua peliin ja ostavat tyttärelleen syntymäpäivälahjaksi ihan oikean vampyyrin. Kyllä, sellaisiakin voi hankkia, jos ei supermarketista niin ainakin salaperäisestä Kennelistä.
Annan saama yksilö ei olekaan ihan mikä tahansa verenimijä, vaan komea ja seksikäs pakkaus, jota monet tykkäävät käyttää makuukammarin puolella leikkikaluna. Vampyyrin omistaminen saattaa kuitenkin olla vaarallista ja johtaa melkoiseen jännittäviin tilanteisiin, minkä saa Annakin pian huomata.
"Pure mua" alkaa lupaavasti, mutta sitten homma menee vähän liian överiksi ja epäuskottavaksi minun makuuni. En siis tästä nyt kamalasti innostunut, vaikka olihan tämä kirja nopealukuinen ja kaikessa hölmöydessään ihan viihdyttävä. Jos sinä kuitenkin tykkäsit kirjasta ja olet lukenut myös itsenäisen jatko-osan Peto irti, niin kokeile myös Charlaine Harrisin Veren voimaa, vaikka se todennäköisesti onkin sinulle jo tuttu. (less)
- Risingshadow
- Members
- Matti Karjalainen