Suomalainen kansanperinne
Suomalainen kansanperinne on avainsana, joka viittaa Suomen kansan perinteisiin ja kulttuuriin, jotka ovat kehittyneet sukupolvien aikana ja siirtyneet suullisesti tai kirjallisesti eteenpäin. Se sisältää monenlaisia uskomuksia, tarinoita, tapoja, rituaaleja ja elämänviisauksia, jotka ovat olleet keskeisiä osia suomalaista elämäntapaa ja kulttuuria ennen modernia aikaa. Kansanperinteeseen kuuluvat muun muassa myytit, sadut, laulut, runot, kansanparannus ja juhla- ja vuodenaikaperinteet.
Suomalainen kansanperinne on voimakkaasti sidoksissa luontoon, maanviljelykseen, metsänkäyttöön ja vuodenkiertoon. Kansantarinoissa esiintyvät jumalat, myyttiset olennot ja hahmot, kuten Tapio (metsän jumala), Kullervo (traginen sankari) ja Lemminkäinen (sankari ja rakkauden hahmo), jotka kuvastavat syvää yhteyttä luontoon ja ihmisten elämään. Erityisesti runous, kuten Kalevala ja Kanteletar, ovat suomalaisen kansanperinteen kulmakiviä, sillä ne kokoavat yhteen muinaisia runoja ja kertomuksia, jotka ovat peräisin suullisesta perinteestä.
Suomalainen kansanperinne on myös täynnä vuodenaikajuhlia ja rituaaleja, kuten juhannus, kekri ja tapaninpäivän juhla, jotka liittyvät maanviljelyyn, sadonkorjuuseen ja luonnon kiertokulkuun. Kansanparannus ja perinteiset lääkintämenetelmät, kuten yrtit ja loitsut, ovat olleet myös tärkeä osa kansanperinnettä, samoin kuin kansan uskomukset ja taikausko, kuten suojelusta tarjoavat amuletit tai pelot, jotka liittyivät erityisesti noituuteen ja taikuuteen.
Suomalainen kansanperinne on ollut ja on yhä tärkeä osa suomalaista identiteettiä ja kulttuuriperintöä, ja monet perinteet elävät edelleen monilla alueilla tai ovat elpyneet kansanrunouden ja muiden kulttuuristen ilmiöiden muodossa. Se tarjoaa rikkaan näkökulman Suomen historiaan ja tapakulttuuriin ja on ollut tärkeä osa suomalaisen kulttuurin säilyttämistä ja kehittämistä.