Karhun morsian
Sidottu, kansipaperi.
Kuvastaja-palkintoehdokas 2019.
Kaksi naista miesten hallitsemassa viikinkimaailmassa.
Ennalta määrätty kohtalo.
Karhun kirous kaiken yllä.
Karhun morsian on tiivistunnelmainen fantasiaromaani Surmankylän Aslaugista ja Suolakarin Freydisistä. Toisilleen tuntemattomat naiset kulkevat kohti sukupolvia vanhaa kohtaloa, joka ratkaisee paitsi heidän myös kylien tulevaisuuden. Alistuvatko naiset kohtaloonsa, vai etsivätkö he oman tiensä huolimatta siitä, mihin muinaiset valat ja kunnia heitä velvoittavat?
Suomalaisesta ja skandinaavisesta mytologiasta ammentava romaani pureutuu sukupuolisen vallan kysymyksiin. Karhun morsian voitti Liken ja Tähtivaeltajan järjestämän spekulatiivisen fiktion kirjoituskilpailun.
”Karhun morsian erottui selvästi muista lukemistani käsikirjoituksista. Se oli ehyt ja intensiivinen, ammattimaisen kirjoittajan työtä. Tarina houkutteli tekemään tulkintoja mutta samaan aikaan pakeni yhtä ainoaa selitystä. Se on hyvän kirjan merkki.” – Tiina Raevaara
”Karhun morsian on kiehtova, monisyinen fantasiakertomus, joka ammentaa kauniisti suomalaisesta karhumytologiasta. Kirjoittaja onnistuu luomaan hienovaraisilla viittauksilla ja yksityiskohdilla henkilöhahmoja, jotka tuntuvat samaan aikaan aidosti suomalaiskansallisilta mutta myös iättömiltä arkkityypeiltä himoineen ja haluineen.” – Jukka Halme
Katja Törmänen
Katja Törmänen (s. 1971) on koulutukseltaan historian opettaja ja ammatiltaan kirjoittamisen sekatyöläinen. Hän asuu Oulussa. Törmänen on opiskellut luovaa kirjoittamista ja ohjannut kirjoituspiirejä.
Kirja-arvioita
Kirja pursuaa mielenkiintoisia ihmiskohtaloita viikinkiajan pohjolassa. Se on kirjoitettu niin, että tarina voisi periaatteessa olla tottakin. Jumaluudet ovat lähellä arkea ja ohjaavat sen kulkua. Pidin kirjassa erityisesti luonnonkasvien hyödyntämisestä. Kerronta taas ei ollut lemppariani, koska se oli usein epäselvää. Välillä oli vaikea erottaa mistä kylästä nyt kerrotaan.
Takakansi kehuu kirjaa tiivistunnelmaiseksi, mutta koin sen enemmän eteeriseksi. Teksti oli kaunista ja soljuvaa, mutta juonta oli aluksi hankala seurata, koska en erottanut kahta näkökulmatyttöä toisistaan. Nimet olivat ehkä liian samantyyliset, samoin kuin heidän tapansa katsoa maailmaa. Lopussa samankaltaisuus sai toki selityksensä. Odotin spefikirjalta myös enemmän fantasiaelementtejä. Minulle tämä meni melkein realistisesta historiallisesta romaanista.