Sarvijumala
Kansikuva: Karin Niemi. Sidottu.
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinto 2023.
Kun kuolema koskettaa, kaikki muuttuu. Hiipivää kauhua nuorille.
Lauri herää sairaalasta kohtalokkaan auto-onnettomuuden jälkeen, eikä muista sitä edeltävistä tapahtumista paljoakaan. Äiti on kuitenkin kuollut ja koko elämä nuljahtanut uomistaan.
Kun Lauri aloittaa hitaan toipumisen pikkukylässä tätinsä luona, hänellä on epämiellyttävä tunne, ettei kaikki ole aivan kohdallaan. Kuolleet eivät pysy kuolleina eikä naapurin kaunis Vilja-Maaria halua elää. Kun ikkunan taakse ilmestyy jättimäinen sarvipäinen hahmo, Lauri alkaa nähdä kiihdyttäviä ja kammottavia unia, jotka tuntuvat aivan liian todellisilta.
Palkitun kirjailijan hyytävä kauhuromaani.
Käyttäjät lukeneet myös
Magdalena Hai
Magdalena Hai (kirjailijanimi, s. 1978) on kotoisin Keski-Suomesta. Hän on opiskellut Turun yliopistossa muun muassa kulttuurintutkimusta. Nykyisin Hai majailee Maskussa.
Hain Kerjäläisprinsessa (2012) on ensimmäinen suomalainen steampunk-romaani. Vuonna 2018 Haille myönnettiin Tulenkantaja-palkinto saturomaanista Kurnivamahainen kissa (2017). Vuonna 2020 Haille myönnettiin Kaarina Helakisa -palkinto. Hai oli vuoden 2022 Finnconin kunniavieras ja hänen romaaninsa Isetin solmu (2021) sai Kuvastaja-palkinnon.
Magdalena Hain kolme rakkainta kirjaa ovat Ylpeys ja ennakkoluulo (Jane Austen), Saatana saapuu Moskovaan (Mihail Bulgakov) ja Orlando (Virginia Woolf).
Muita teoksia kirjailijalta Magdalena Hai
Kirja-arvioita
Pääosin pojille suunnattu kertomus, jossa luovitaan raskaiden aiheiden meressä. Päähenkilö Lauri herää sairaalasta vakavan onnettomuuden jälkeen ja joutuu muuttamaan tätinsä luo pikkukylään toipumaan. Siellä hän alkaa nähdä outoja asioita, joista yksi on sarvipäinen hahmo, jota muut eivät tunnu huomaavan. Kertomus on mukavan yksinkertainen ja selkeä, eikä pituuttakaan ole liiaksi. Juuri sellainen kirja, jota suosittelisin lukemisesta ei niin paljon välittävälle nuorelle. Kauhuelementtejä kirjassa on runsaasti, mutta vasta lopussa minulla teki hieman fyysisesti pahaa lukiessa. Muuten ei lainkaan kamala kokemus tällaiselle nössölle kuin minä, joka ei lue kauhua.
Seitsemäätoista ikävuotta lähentelevä Lauri Williams on kohtalokkaan auto-onnettomuuden jälkeen lähetetty toipumaan maaseudulle tätinsä ja tämän perheen luokse. Äiti on menehtynyt, eikä sairaalassa makaavan isän selviäminen ole sekään varmaa. Nuorella miehellä on myös pahoja kipuja ja liikkuminen on vaikeaa, mutta kaikkein pahinta taitavat kuitenkin oudot harhanäyt oudosta sarvipäisestä olennosta, kaikesta muusta puhumattakaan...
Pieni tyttö, just ja just kouluikäinen. Sillä on selässä reppu, tennarin kärki piirtää maahan ympyrää.
"Moi", sanon. En halua pelästyttää tyttöä.
Se ei vastaa mitään.
Ei se mitään, olen tottunut siihen, että maalaiskakarat tuijottaa. Joko se johtuu mun naamasta tai koska sille on kerrottu kotona, että pitää varoa isoja poikia. Mulle tulee mieleen, että kello on jo lähempänä kaksitoista.
"Onko sulla kaikki ok? mä kysyn. "Pitäiskö sun olla koulussa?"
Tyttö puree huultaan pudistaa päätään.
Sitten se miettii hetken ja nyökkää.
Mä naurahdan. "No mee sitten, ettei sun ope huolestu."
Tyttö lähtee liikkeelle, astelee ensin varovasti mua kohti ja juoksee sitten ohi. Se pysähtyy muutaman metrin päässä ja kääntyy vielä katsomaan mua.
Sillä on silmien paikalla pelkät tyhjät kuopat. (s. 22-23).
Kirja olisi voinut olla tavallinen trilleri, eikä tuputtaa siihen tätä rasismia, joka on nykyajan muotisana. Lisäksi olisi mukava ollut tietää miten hahmot jatkoivat elämäänsä tapahtumien jälkeen.
Voisin suositella kirjaa nuorelle, joka lukee vain "pakon" sanelemana.
Okei, pakko sanoa. En pidä kauhusta, mutta pidin tästä kirjasta.