Piin elämä
Alkuteos ilmestynyt 2002. Suomentanut Helene Bützow.
1. painos: Tammi, 2003. Keltainen kirjasto 350. Sidottu, kansipaperi.
2. painos: Loisto, 2007. Nidottu.
Booker-palkinto 2002.
Piin elämä liittyy Gulliverin tarinoiden, Robinson Crusoen, mutta myös maagisen realismin perinteeseen kertomalla vääjäämättä todellisuutta muokkaavan seikkailutarinan elämästä ja kuolemasta meren armoilla.
Piscine ”Pi” Patel, 16-vuotias intialaispoika, on ainoa eloonjäänyt ihminen rahtilaivan upotessa matkalla Intiasta Kanadan rannikolle. Pelastusveneeseen löytää tiensä myös muita matkustajia: oranki, seepra, hyeena ja bengalintiikeri nimeltään Richard Parker. Vain tiikeri ja Pi jäävät eloon, ja alkaa erikoinen rinnakkaiselo hupenevan ruoan, juoman ja pienen elintilan puristuksessa.
Fantastinen ja absurdi teos palkittiin anglosaksisen maailman parhaana romaanina 2003 Booker Man -palkinnolla ja se on käännetty yli 20 kielelle. Martel kertoo tarinan joka ei millään voi olla totta, ja kuitenkin lukija uskoo kaiken. Erilaisista uskon asioista onkin kyse, sillä huima tarina saa lukijan uskomaan Jumalaan...
”Piin elämä on suurenmoinen kirja. Se on tuore, omaperäinen, älykäs, monipolvinen ja täynnä lumoavaa rakkautta”. – Margaret Atwood
”Täsmälleen näin kirjoitetaan suurta proosaa.”. – Tommi Aitio, Salon Seudun Sanomat
Yann Martel
Kanadalainen Yann Martel on syntynyt diplomaattiperheessä Espanjassa vuonna 1963. Hän opiskeli filosofiaa Trentin yliopistossa Ontariossa. Martel on oleskellut muun muassa Iranissa, Turkissa ja Intiassa. Nykyisin hän asuu Montrealissa.
Martelin toinen romaani Piin elämä (2001) oli läpimurto. Teos sai Booker-palkinnon vuonna 2002.
Keltainen kirjasto
”Keltainen kirjasto syntyi vuonna 1954 Suomeen, jossa oli pulaa kaikesta – myös hyvästä käännöskirjallisuudesta. Niukkuuden ja epävarmuuden keskellä Keltainen kirjasto oli raikas tuuli, joka lennätti pölyä niin kirjahyllyistä kuin ajatuksista ja avasi ikkunoita ympäröivään maailmaan. Keltainen kirjasto on kasvanut yhdessä Suomen kanssa ja täyttänyt maailmankirjallisuuden ystävien hyllyt ja yöpöydät. Se on taistellut hyvän proosan, sanomisen vapauden ja ihmisyyden puolesta, naurattanut, itkettänyt, hämmentänyt, sivistänyt ja kansainvälistänyt ikäluokan toisensa jälkeen. Keltaisen kirjaston täyttäessä vuonna 2004 viisikymmentä vuotta, on se jo pitkään ollut Suomen kaikkien aikojen pitkäikäisin kirjasarja ja kansainvälisestikin ainutlaatuinen ilmiö. Maailma sarjan ympärillä on nyt tietenkin täysin toinen kuin sen syntyessä. Suomi on vauras ja kansainvälinen, vaikutteet ja viettelykset virtaavat vapaasti. Mutta Keltaisen kirjaston lupaus on se mikä ennenkin: tarjota suomalaisille valikoima parasta ajankohtaista maailmankirjallisuutta. Runsauden keskellä raikkaalta tuntuu, että parhaan tunnistaa helposti ja siihen on helppo tarttua.” (Tammi)
Sarja sisältää 365 pääteosta ja yhteensä teoksia 81 kpl.
Kirja-arvioita
"Tämä romaani saa lukijan uskomaan uskomattomaan." Näin luki takakannessa ja tottahan se oli. Kirjaa lukiessa tuntui siltä kuin lukisi oikeaa elämäkertaa Piin elämästä. Kirjassa on pitkäveteisiäkin kohtia, mutta lukijan kannattaa odottaa ja antaa kirjan lumota itsensä. Erityisesti kirjan alku lähti hitaasti liikkeelle ja pitkät selostukset uskonnosta saivat melkein laskemaan kirjan kädestä. Se että päähenkilö edustaa kolmea eri uskontoa on kuitenkin loppujen lopuksi mielenkiintoinen valinta kirjailijalta.
Katsoin elokuvan ennen kirjan lukemista ja se onkin yksi suosikkielokuvistani. Elokuvasta oli kuitenkin selvästi jätetty joitain mielenkiintoisia tapahtumia pois ja karsittu runsaasti päähenkilön ajatusmaailmaa, joka vie syvemmälle tähän tarinaan. Kirja ei siis ollut kertaus elokuvan tapahtumista vaan vei minut syvemmälle tarinaan. Esimerkiksi kirjan loppu antoi täysin erilaisen vaikutelman kuin elokuvan loppu. Loppujen lopuksi lukija ei tiedä, mikä kirjan tarinassa on totta ja mikä ei, mutta lukija tietää, mihin tarinaan hän haluaa uskoa.
Luin tämän jo jokin aika sitten, mutta ajattelin nyt lukea uudelleen. Tykkään. Tykkään paljon. Tässä on jotain niin epätodellista mutta silti uskomatonta todenmukaisuutta, että se saa kaikki lumoutumaan. Ihanan omaperäinen ja monipuolinen.
Luin kirjan vosia sitten enkä ole elokuvaa nähnyt. Sadan vuoden yksinäisyys ja Murakamit ovat suosikkejani. Tämän kirjan laittaminen samaan kategoriaan noiden mestareiden kanssa on häiväistys. Kirja on hyvä viimeiseen lukuun saakka ja viimeinen luku pilaa kokonaan lukunautinnon. Heti saatuani kirjan luettua vein sen paperinkeräykseen, ettei muden tarvitse kärsiä helvetin tuskia kuten minun. Kirja on kuin hieno paketti jonka avaaminen paljastaa pelkkää tyhjää silkkoa: moni kakku päältä kaunis mutta silkkoa sisältä. Onko kirja siis hyvä jos 5/6 -osaa on hyvää, jopa erinomaista? Ei ole, kuten hienolta näyttävästä mädästä omenasta tästäkin jää mädän maku suuhun.
Piin elämä on mahdollisesti vuoden paras kirja tähän mennessä. Alun rönsyilevät pohdinnat eläimistä ja uskonnosta eivät tylsistytä ollenkaan, vaan niistä välittyy todellisen elämän tuntu. Pidän Martelin tyylistä todella paljon. Tyynimeri-osio oli aluksi tylsä, mutta pian sekin alkoi kiinnostaa. Yksi parhaista kohtauksista on se, kun Pii etsii juotavaa ja saa voitokkaana tölkin auki. Tässä on niin paljon tunnetta. Kirjassa on inhorealistisia piirteitä, kuten kuvaus tiikerin ulostamisesta ja kakansyöntiyrityksestä. Välillä tulee ajateltua, onko aivan tarpeellista lisätä tällaista, mutta enimmäkseen se ei häiritse. Lopun käänne ei tullut yllätyksenä, koska olen nähnyt elokuvan. Eniten minua jäi mietityttämään sokea ranskalainen mies toisessa soutuveneessä. Oliko hän laivan kokki vai ei?
Tähän kirjaan on ovelasti piilotettu sen todellinen idea. Lukija saa kirjasta irti hienon tarinan vain lukemalla kirjan sellaisena kuin se on ja uskomalla kaiken (kuten minä hölmö uskoin), mutta se onnistuu säväyttämään vielä tehokkaammin, jos lukija ymmärtää etsiä sen todellista sanomaa ja tulkita rohkeasti. Minulle kirja avautui vasta elokuvan myötä, mutta sitäkin voimakkaammin puistatuksen kanssa. Niin hienolta tuntui kokea sellainen oivallus. Miksei tällainen hyvin kirjoitettu tarina voisi olla jonain päivänä klassikko?
Piin elämä loikkasi suoraan suosikkitarinoiden kastiin luettuani sen ensimmäisen kerran tänä vuonna. Pii on uskottava ja inhimillinen päähenkilö, joka avaa lukijalle uusia näkökulmia uskontoa ja eläinkuntaa kohtaan, ja opettaa selviytymisvietin olevan se vieteistä lujin. Pelastusveneessä asuessaan Pii käy läpi menetettyä elämäänsä, ikävöi perhettään, mutta saa lopulta huomata, kuinka ystävyys ja rakkaus voi syntyä mitä omituisimpien tahojen välille. Ehkä juuri tämä ystävyys pitää pojan järjissään ja kannustaa jatkamaan päivästä päivään, viikosta viikkoon taistelua tulevaisuudesta. Martel on luonut sydämellisen ja kauniin tarinan ja häikäisee miljöö- ja tilannekuvauksillaan. Kirja on noussut nykyklassikon asemaan, ja paikkansa sillä listalla se totisesti ansaitsee.
Alussa tulet ihmettelemään, tälläinenkö tämä on. Ei kuitenkaan niin tyypillinen robinsonadi. Etenkin loppu saa sinut kyseenalaistamaan koko kirjan, ei sen paremmuutta, vaan juonen. Mikä on lopullinen totuus.
Tämä on tarina selviämiskamppailusta. Se saa miettimään mikä ajaa ihmisen pysymään elossa, ja mistä löytyy se tahdonvoima olla luovuttamatta silloinkin, kun kaikki toivo tuntuu menetetyltä ja inhimillisyys on kadoksissa. Tarina on hyvin kerrottu, vaikka johdanto itse asian ytimeen on pitkä... vielä yli sadan sivun paikkeilla ihmettelin mistä kirjassa oikein on kysymys. Pohdinnat uskosta, eri uskonnoista sekä kuvaukset eläintarhan eläimistä ovat tarkkoja. Kirjassa tuntui olevan tärkeä sanoma myös eläinten ja ihmisten välisestä suhteesta. Teksti on korutonta ja konstailematonta kertomusta Piin todellisuudesta. Mutta lopulta todellisuus on kuitenkin lukijan tulkittavissa. Selviytymisen ratkaisut ovat joskus raakoja. Kirja piti otteessaan, ja kun se päättyi, tuli tunne, että tämä kirja oli lukemisen arvoinen. Sitä tunnetta ei hetkessä unohda. Kevyttä lukemista Piin elämä ei ole, mutta suosittelen joka tapauksessa erityisesti niille, joilla riittää kärsivällisyyttä hitaaseen alkuvauhtiin ja jotka eivät pyristele moraalisten tarinoiden antia vastaan.