Jos talviyönä matkamies
Alkuteos ilmestynyt 1979. Suomentanut Jorma Kapari.
1. painos: Tammi 1983. Keltainen kirjasto 178. Sidottu, kansipaperi.
2. painos: Tammi, 2000. Klassikkopokkarit. Päällys (valokuva): Elizabeth Catalano. Nidottu.
2. painos: Tammi, 2009. Nidottu.
Jollei Italo Calvinon uusin kirja olisi verrattoman hauska, se soveltuisi tiedotusopin oppikirjaksi. Jos talviyönä matkamies on kirja kirjasta, sen kirjoittamiseen, tuottamiseen ja vastaanottamiseen liittyvistä ilmiöistä.
Teos alkaa siitä kun päähenkilö, Lukija, avaa Italo Calvinon uuden romaanin Jos talviyönä matkamies. Päästyään sivulle 17 hän huomaa, että ensimmäinen painoarkki toistuu kirjassa yhä uudestaan. Hän vaihtaa viallisen kappaleen kirjakaupassa toiseen, mutta osoittautuu, että se sisältää kokonaan toisen kertomuksen joka sekin katkeaa jännittävässä kohdassa. Sinnikkäästi Lukija jatkaa yrityksiään oikean jatkon löytämiseksi eksyen yhä syvemmälle sekaannusten viidakkoon.
Kaikkiaan hän – ja hänen myötään myös tämän kirjan lukija – tulee tutustuneeksi kymmeneen romaaninkatkelmaan. Ne ovat parodioita erilaisista kirjallisista lajeista: poliittisesta tendenssiromaanista, rikoskertomuksesta, eroottisesta japanilaisesta perhedraamasta, onpa mukana näyte lähes kuolleella kimmerian kielellä kirjoittavan Ahti Ukon tuotannosta.
Vaelluksella sepitteiden peilimaailmassa lukija tutustuu Lukijatar Ludmillaan ja hänen sisareensa, feministi ja strukturalisti Rosaliaan. Hän kohtaa erilaisia kirjallisen osakulttuurin edustajia. Heitä ovat yliopiston botno-ugrilaisella laitoksella intrigien keskellä elävä kirjallisuudenprofessori Uzzi-Tuzzi, huijarikääntäjä Hermes Marana joka on ilmeisesti sepittänyt suomentamansa romaanit itse, irlantilainen bestsellerkirjailija Silas Flannery jota agentit, mainosmiehet ja palveluksiaan tyrkyttävät tietokone-ekspertit ajavat takaa ympäri maailmaa, yhä kiihtyvän kirjatuotannon uuvuttama kustannusvirkailija Cavedagna.
Calvinon teoksesta sukeutuu ilkikurinen ja henkevä essee, jonka sankariksi nousee kirjallisen kulttuurin unohdetuin osapuoli, pyyteetön Lukija, outo ilmiö maailmassa jossa ”niiden määrä jotka käyttävät kirjoja tuottaakseen toisia kirjoja kasvaa enemmän kuin niiden määrä jotka vain haluavat lukea kirjoja...” Kustannusvirkailija huokaa: ”Monta vuotta olen työskennellyt kustantamossa... käsieni kautta kulkee niin paljon kirjoja... mutta voinko sanoa että luen? – – Tiedättekö, lapsena piilouduin kanalaan lukemaan...”
Ja Calvino palkitsee sankarinsa. Teoksen lopussa Lukija, jo aviovuoteessa Lukijattaren kanssa, saa ennen lampun sammuttamista lukea viimeiset rivit Italo Calvinon romaanista Jos talviyönä matkamies.
Käyttäjät lukeneet myös
Italo Calvino
Italo Calvino (1923–1985) on 1900-luvun loppupuoliskon tunnetuin italialainen kirjailija. Hän sai lukuisia kirjallisuuspalkintoja ja esiintyi usein Nobel-pohdinnoissa, mutta ei ehtinyt saada palkintoa.
Italo Calvino syntyi Kuubassa 1923. Hänen vanhempansa olivat italialaisia, ja perhe muutti pian Italiaan. Nuoruutensa Calvino vietti San Remossa. Hän opiskeli Torinon yliopistossa 1941–47. Valmistuttuaan Calvino työskenteli kustannustoimittajana ja kirjallisuusarvostelijana. Calvino meni naimisiin Ester Judith Singerin kanssa 1964. Vuosina 1964–80 hän asui Pariisissa ja sittemmin Roomassa. Calvino kuoli vuonna 1985.
Keltainen kirjasto
”Keltainen kirjasto syntyi vuonna 1954 Suomeen, jossa oli pulaa kaikesta – myös hyvästä käännöskirjallisuudesta. Niukkuuden ja epävarmuuden keskellä Keltainen kirjasto oli raikas tuuli, joka lennätti pölyä niin kirjahyllyistä kuin ajatuksista ja avasi ikkunoita ympäröivään maailmaan. Keltainen kirjasto on kasvanut yhdessä Suomen kanssa ja täyttänyt maailmankirjallisuuden ystävien hyllyt ja yöpöydät. Se on taistellut hyvän proosan, sanomisen vapauden ja ihmisyyden puolesta, naurattanut, itkettänyt, hämmentänyt, sivistänyt ja kansainvälistänyt ikäluokan toisensa jälkeen. Keltaisen kirjaston täyttäessä vuonna 2004 viisikymmentä vuotta, on se jo pitkään ollut Suomen kaikkien aikojen pitkäikäisin kirjasarja ja kansainvälisestikin ainutlaatuinen ilmiö. Maailma sarjan ympärillä on nyt tietenkin täysin toinen kuin sen syntyessä. Suomi on vauras ja kansainvälinen, vaikutteet ja viettelykset virtaavat vapaasti. Mutta Keltaisen kirjaston lupaus on se mikä ennenkin: tarjota suomalaisille valikoima parasta ajankohtaista maailmankirjallisuutta. Runsauden keskellä raikkaalta tuntuu, että parhaan tunnistaa helposti ja siihen on helppo tarttua.” (Tammi)
Keltainen kirjasto sisältää 365 kirjaa, sekä 49 sarjaa täydentävää teosta.
Kirja-arvioita
Hankin tämän omaksi joskus kymmenen vuotta sitten sillä suosituksella, että tämä on kirja kirjoista jokaiselle tosilukijalle. Ei olisi kannattanut hankkia eikä lukea, vaan käyttää tämäkin aika johonkin toiseen kirjaan.
Kirjat on kyllä teemana osassa kirjaa, mutta väleihin on ängetty pätkiä jotain ihan muuta fiktiivistä tarinaa, joka alkaa aina yllättäen ja päättyy yhtä yllättäen eikä sama tarina jatku enää myöhemmin. Tipahtelin kärryiltä siis koko ajan eikä tässä alun jälkeen olleista mikään sivujuonne ollut sellainen, että olisi kiinnostanut seurata.
Erittäin sekavaa settiä useamman metatason kanssa.
Jos talviyönä matkamies on moneen eri suuntaan laskostuva filosofinen ja semanttinen pohdinta lukemisen ja kirjoittamisen olemuksesta. Sen rakenne on kiinnostava ja tunnelma mainion unenomainen ja absurdi. Hieman harmillisesti tosin kaiken aikaa pidetään huoli, ettei rakenne pääse hämmentämään lukijaa osoittamalla kädestä pitäen mistä milloinkin on kysymys. Jos talviyönä matkamies on haastava romaani, joka toimitetaan kirjallisten apupyörien kanssa. Teos oli ihan kutkuttava luettava, mutta mukaansa se ei suoranaisesti koskaan tempaissut ja viimeinenkin pohdinnan ilo lannistettiin tarjoamalla kysymyksiin vastaukset viimeistään lopussa.
Erittäin hämmentävä, mutta hauska lukukokemus. Jos talviyöntä matkamies on niitä kirjoja, joista ei voi arvata, mitä seuraavaksi tapahtuu. Teoksesta saisi varmasti vielä enemmän irti useammalla lukukerralla. Miinuspuolena tekstin paikoittainen vaikeaselkoisuus.