Kirjan alku oli lähes shokeeraava ihmiskunnan maanviljelyyn liittyvällä kemiallisella yksityiskohdalla sekä natsi-Saksan merkkihenkilöiden huumeriippuvuuksilla. Kemiallisen johdannun jälkeen siirrytään tunnettuihin fyysikoihin, kuten Einstein, Bohr, Heisenberg, Schrödinger ja de Broglie. Niin suuret kuin näiden henkilöiden saavutukset ovatkin kvanttimekaniikan kehittäjinä, henkilöinä he olivat jokseenkin pakkomielteisiä tutkimuksissaan. Maailmansotien aikaiset, maailman ja maailmankaikkeuden käsittämistä uudistavat ajatukset ja saavutukset aiheuttavat jopa piinaavia moraalisia pohdintoja, jotka voivat viedä äärimmäisiin tekoihin. Nerouden ja hulluuden raja hämärtyy.
Mieleen jäi myös eksentrinen yhä elossa oleva japanilainen matemaatikko Mochizuki, joka on tai ei ole ratkaissut ABC-konjektuuria eli A+B=C jollain niin uudella tavalla, että maailmassa on vain kourallinen sitä ymmärtäviä ihmisiä. Eikä sitä 500-sivuista ratkaisua ole pystytty varmistamaan.
Kirja on julkaistu uusiksi nimellä Kauhea vihreys, ja ajoittain se oli sen verran epämiellyttävä kuvauksissaan, että en pitänyt siitä yhtä paljon kuin kirjailijan Maniac-kirjasta. Mutta ajattelemaan se pisti.
