Maailman kauhea vihreys
Alkuteos ilmestynyt 2020. Suomentanut Antero Tiittula. Kansi Eevaliina Rusanen. Sidottu.
Häikäisevä romaani lipuu ennakkoluulottomasti faktan ja fiktion välillä W.G Sebaldin hengessä ja valottaa 1900-luvun keskeisten tiedemiesten vaiheita, läpimurtoja ja keskinäisiä suhteita. Labatut tutkii varmoin ottein, minkälaisia kauhuja täydellisen ymmärryksen tavoittelu voikaan synnyttää.
Erwin Schrödinger, Niels Bohr, Albert Einstein… Booker-ehdokkaaksi noussut teksti käy poikkeuksellisella tavallaan läpi merkittäviä tiedemiehiä, joiden läpimurrot ovat ruokkineet heidän tiedonjanoaan entisestään – ja aiheuttaneet niin piinallisia moraalisia kysymyksiä kuin suunnatonta inhimillistä kärsimystä. Maailman kauhea vihreys on fiktiivinen tutkielma ihmisyyden perustavanlaatuisimmista kysymyksistä W. G. Sebaldin hengessä: Missä menevät tietomme rajat? Mikä erottaa nerouden hulluudesta, pelastuksen tuhosta, kauheuden kauneudesta?
Benjamín Labatut syntyi 1980 Rotterdamissa, varttui Haagissa, Buenos Airesissa ja Limassa ja asuu nykyään Santiagossa Chilessä. 25-vuotiaana hän ei ollut kirjoittanut vielä sanaakaan proosaa ja arveli olevansa jo liian vanha kirjailijaksi, kunnes tapasi vanhan chileläisen runoilijan. Sen jälkeen hän on kirjoittanut useita kiitettyjä teoksia, joista Maailman kauhea vihreys on hänen kolmas romaaninsa. Se oli ehdolla esimerkiksi vuoden 2021 kansainvälisen Booker-palkinnon saajaksi.
Englanniksi: When We Cease to Understand the World
Käyttäjät lukeneet myös
Benjamín Labatut
Benjamín Labatut syntyi 1980 Rotterdamissa, varttui Haagissa, Buenos Airesissa ja Limassa ja asuu nykyään Santiagossa Chilessä. 25-vuotiaana hän ei ollut kirjoittanut vielä sanaakaan proosaa ja arveli olevansa jo liian vanha kirjailijaksi, kunnes tapasi vanhan chileläisen runoilijan. Sen jälkeen hän on kirjoittanut useita kiitettyjä teoksia, joista Maailman kauhea vihreys on hänen kolmas romaaninsa. Se oli ehdolla esimerkiksi vuoden 2021 kansainvälisen Booker-palkinnon saajaksi.
Keltainen kirjasto
”Keltainen kirjasto syntyi vuonna 1954 Suomeen, jossa oli pulaa kaikesta – myös hyvästä käännöskirjallisuudesta. Niukkuuden ja epävarmuuden keskellä Keltainen kirjasto oli raikas tuuli, joka lennätti pölyä niin kirjahyllyistä kuin ajatuksista ja avasi ikkunoita ympäröivään maailmaan. Keltainen kirjasto on kasvanut yhdessä Suomen kanssa ja täyttänyt maailmankirjallisuuden ystävien hyllyt ja yöpöydät. Se on taistellut hyvän proosan, sanomisen vapauden ja ihmisyyden puolesta, naurattanut, itkettänyt, hämmentänyt, sivistänyt ja kansainvälistänyt ikäluokan toisensa jälkeen. Keltaisen kirjaston täyttäessä vuonna 2004 viisikymmentä vuotta, on se jo pitkään ollut Suomen kaikkien aikojen pitkäikäisin kirjasarja ja kansainvälisestikin ainutlaatuinen ilmiö. Maailma sarjan ympärillä on nyt tietenkin täysin toinen kuin sen syntyessä. Suomi on vauras ja kansainvälinen, vaikutteet ja viettelykset virtaavat vapaasti. Mutta Keltaisen kirjaston lupaus on se mikä ennenkin: tarjota suomalaisille valikoima parasta ajankohtaista maailmankirjallisuutta. Runsauden keskellä raikkaalta tuntuu, että parhaan tunnistaa helposti ja siihen on helppo tarttua.” (Tammi)
Keltainen kirjasto sisältää tällä hetkellä 285 kirjaa, sekä 58 sarjaa täydentävää teosta.
Kirja-arviot ja kommentit
Kirjan alku oli lähes shokeeraava ihmiskunnan maanviljelyyn liittyvällä kemiallisella yksityiskohdalla sekä natsi-Saksan merkkihenkilöiden huumeriippuvuuksilla. Kemiallisen johdannun jälkeen siirrytään tunnettuihin fyysikoihin, kuten Einstein, Bohr, Heisenberg, Schrödinger ja de Broglie. Niin suuret kuin näiden henkilöiden saavutukset ovatkin kvanttimekaniikan kehittäjinä, henkilöinä he olivat jokseenkin pakkomielteisiä tutkimuksissaan. Maailmansotien aikaiset, maailman ja maailmankaikkeuden käsittämistä uudistavat ajatukset ja saavutukset aiheuttavat jopa piinaavia moraalisia pohdintoja, jotka voivat viedä äärimmäisiin tekoihin. Nerouden ja hulluuden raja hämärtyy.
Mieleen jäi myös eksentrinen yhä elossa oleva japanilainen matemaatikko Mochizuki, joka on tai ei ole ratkaissut ABC-konjektuuria eli A+B=C jollain niin uudella tavalla, että maailmassa on vain kourallinen sitä ymmärtäviä ihmisiä. Eikä sitä 500-sivuista ratkaisua ole pystytty varmistamaan.
Kirja on julkaistu uusiksi nimellä Kauhea vihreys, ja ajoittain se oli sen verran epämiellyttävä kuvauksissaan, että en pitänyt siitä yhtä paljon kuin kirjailijan Maniac-kirjasta. Mutta ajattelemaan se pisti.