Oikukas kuolema

Alkuteos ilmestynyt 2005. Suomentanut Erkki Kirjalainen. Kansi: Timo Mänttäri. Sidottu, kansipaperi.

Tähtifantasia-palkintoehdokas 2009.

Oikukas kuolema alkaa uudenvuodenpäivästä, josta lähtien eräässä kuningaskunnassa yksikään ihminen ei kuole. Ilmiö jatkuu viikosta ja kuukaudesta toiseen, ja saamme nähdä miten tilanteeseen reagoidaan eri tahoilla. Kuolemaisillaan olevia ryhdytään salakuljettamaan rajan yli, jotta he pääsisivät rauhaan, vanhainkodit alkavat uhkaavasti täyttyä, hallinnon ja politiikan piirissä joudutaan paniikkiin...

Sitten yhtäkkiä naishahmoinen kuolema lopettaa pitämänsä tauon ja omaksuu uudenlaisen menettelyn. Tästedes jokainen kuoleva saa viikkoa aikaisemmin kirjeitse tiedon tulevasta kuolemastaan, jotta osaa valmistautua lähtöönsä. Yksi kirje ei kuitenkaan tavoita määränpäätään vaan palaa jatkuvasti kuolemalle takaisin. Kuoleman ei auta muu kuin lähteä ottamaan selvää, kuka oikein on tämä hänen voimaansa vastustava olento. Kyseessä on orkesterissa soittava sellisti, joka asuu yksikseen koiransa kanssa ja harjoittelee omaksi ilokseen Bachin soolosellosarjoja.

Saramago on itse luonnehtinut uusinta romaaniaan jatkoksi edelliselle (Kertomus näkevistä, suom. 2007) ja täsmentänyt, että lukijan on tarkoitus nauraa katketakseen. Teoksen alkuosa onkin hersyvää yhteiskunnallista satiiria tuttuun saramagolaiseen tapaan, mutta loppua kohti sävy muuttuu. Kertomuksesta kasvaa mielikuvituksellinen mutta aidontuntuinen rakkaustarina, jossa Bachin musiikilla on oma erityinen sijansa.

”Kirja on riemukas, pulppuileva ja lämmin satiiri inhimillisistä heikkouksista, ja se on täynnä mustaa huumoria... ihmeellinen ja kaunis teos, joka pitää hauskaa kielen ja ihmisluonnon epävakaisuuden kustannuksella.” – Philip Womack, New Humanist

”Paitsi elegantti nykyaikainen satu, poliittista elämää suomiva satiiri ja filosofinen tutkielma, kirja on herkkä rakkaustarina.” – Ben Bollig, The Guardian

”Saramagolla on taito kuvata ihmiselämän mielivaltaisuutta ja hetkellisyyttä, ihmisten inhimillisiä heikkouksia, rakkauden parantavaa voimaa. Oikukas kuolema sisältää syvästi inhimillisen elämänkatsomuksen ja pitää hauskaa kielen ja ihmisluonnon epävakaisuuden kustannuksella.” – Jouni Huhtanen, Lapin Kansa

”Saramago näyttää, että kirjoittaa voi mitä haluaa, ja omalla pistämättömällä tyylillä. Että leikistähän loppujen lopuksi on kyse. Ja että vakavuus on typerä kuningas.” – Pirjo Suvilehto, Kaleva

”Satiirisen huumorin sävyttämä kertomus elämästä, kuolemasta ja ihmisen perusluonteesta.” – Tähtifantasia-palkintoraati