Kertomus sokeudesta
Alkuteos ilmestynyt 1995. Suomentanut Erkki Kirjalainen. Kansi: Eero Heikkinen. 3. painos 2007. Sidottu, kansipaperi. 4. painos: Keltainen pokkari. Tammi, 2009. Nidottu.
Prémio Camões -palkinto 1995.
Kertomus sokeudesta kutsuu ajattelemaan maailmaa, jossa elämme.
Kaupungissa riehuu outo epidemia. Ihmiset menettävät yhtäkkiä näkönsä, alkavat nähdä pelkkää valkoista. Jotta sairauden leviäminen voitaisiin estää, sokeille perustetaan reservaatteja. Heiltä kielletään kaikki muu apu ruokahuoltoa lukuunottamatta. Näkevien pelko sokeutumisesta ajaa inhimillisyyden ohi.
Reservaateissa syntyy eloonjäämistaistelu. Tilannetta seurataan silmälääkärin vaimon kautta, joka on näkevänä seurannut sokeutunutta miestään eristykseen. Pariskunnan ympärille muodostuu pieni ystävien piiri, joka yrittää säilyttää ihmisyytensä kaaoksen keskellä. Vaimo on ainoa joka näkee reservaatin alennustilan. Ennen pitkää hän alkaa toivoa olevansa itsekin sokea, mutta halu auttaa muita pitää hänet vahvana.
Kun Kertomus sokeudesta ilmestyi alkukielellä vuonna 1995, José Saramago sai Prémio Camoes -palkinnon, joka on portugalilaisen kielialueen merkittävin kirjallisuuspalkinto. Saramagon romaanin merkitys on kuitenkin yleismaailmallinen. Se paljastaa kulttuurin haurauden, sen miten kenestä tahansa voi poikkeustilanteessa paljastua peto. Romaani on perustaltaan jännittävä katastrofikertomus, mutta se on myös allegoria todellisen maailman sokeudesta, jonka seurauksista lukemattomat ihmiset tälläkin hetkellä kärsivät.
“Kertomus sokeudesta vakuutti minut lopullisesti Saramagon neroudesta. Jos ylipäätään lukee kirjoja, on rikos jättää tämä kirja lukematta. Huolettomin mielin siihen ei kannata tarttua, sillä teksti tulee iholle: toista yhtä fyysistä, pelottavaa ja paikka paikoin kuvottavaa teosta en muista.” – Juha Itkonen, Image 8/2007
Käännetty englanniksi Blindness
José Saramago
José Saramago (1922–2010) oli Nobel-palkittu portugalilainen kirjailija. Hän syntyi maanviljelijäperheeseen pienessä Azinhagan kylässä Lissabonista pohjoiseen. Saramago vietti lapsuutensa pääasiassa lukutaidottomien äidinpuoleisten isovanhempiensa luona, kun vanhemmat kiersivät työnhaussa. Saramago on kertonut lukeneensa F. E. Sillanpään romaanin Hurskas kurjuus ollessaan nuori ja ihmetelleensä, kuinka tarkasti kirja kuvasi hänen omaa elämäänsä Portugalin maaseudulla ja myöhemmin Lissabonissa.
Keltainen kirjasto
”Keltainen kirjasto syntyi vuonna 1954 Suomeen, jossa oli pulaa kaikesta – myös hyvästä käännöskirjallisuudesta. Niukkuuden ja epävarmuuden keskellä Keltainen kirjasto oli raikas tuuli, joka lennätti pölyä niin kirjahyllyistä kuin ajatuksista ja avasi ikkunoita ympäröivään maailmaan. Keltainen kirjasto on kasvanut yhdessä Suomen kanssa ja täyttänyt maailmankirjallisuuden ystävien hyllyt ja yöpöydät. Se on taistellut hyvän proosan, sanomisen vapauden ja ihmisyyden puolesta, naurattanut, itkettänyt, hämmentänyt, sivistänyt ja kansainvälistänyt ikäluokan toisensa jälkeen. Keltaisen kirjaston täyttäessä vuonna 2004 viisikymmentä vuotta, on se jo pitkään ollut Suomen kaikkien aikojen pitkäikäisin kirjasarja ja kansainvälisestikin ainutlaatuinen ilmiö. Maailma sarjan ympärillä on nyt tietenkin täysin toinen kuin sen syntyessä. Suomi on vauras ja kansainvälinen, vaikutteet ja viettelykset virtaavat vapaasti. Mutta Keltaisen kirjaston lupaus on se mikä ennenkin: tarjota suomalaisille valikoima parasta ajankohtaista maailmankirjallisuutta. Runsauden keskellä raikkaalta tuntuu, että parhaan tunnistaa helposti ja siihen on helppo tarttua.” (Tammi)
Sarja sisältää 364 pääteosta ja yhteensä teoksia 81 kpl.
