Alkuteos ilmestynyt 2004. Suomentanut Erkki Kirjalainen.
1. painos: Tammi, 2007. Keltainen kirjasto 380. Kansi: Markko Taina. Sidottu, kansipaperi.
2. painos: Tammi, 2011. Keltainen pokkari. Nidottu.
Nobelistin satiirinen teos
José Saramago yllättää jälleen; yli 80-vuotiaan nobelistin mielikuvitus on yhä ehtymättömän virkeää ja uusiutuvaa. Satiirisessa romaanissaan kirjailija ampuu täyslaidallisen valtaa pitäviä poliitikkoja kohti, mutta osansa saa siinä sivussa myös enemmän kaupallisesta menestyksestä kuin asiallisesta tiedonvälityksestä huolehtiva lehdistö. Portugalissa teos herätti ilmestyttyään närkästystä.
Tarina alkaa vaaleista, joiden tulos on maan pääkaupungissa yllättävä: valtaosa äänestyslipuista on tyhjiä. Järkyttynyt hallitus järjestää uudet vaalit, mutta tyhjien äänien osuus vain lisääntyy. Demokratia on vakavasti uhattuna, ja kaupunkiin julistetaan poikkeustila. Hallinnolliset elimet siirretään pois pääkaupungista, ja ministerit maalailevat kauhukuvia sekasorrosta, joka oman onnensa nojaan jäävässä kaupungissa pian syntyy. Ironista kyllä elämä jatkuu siellä rauhallisempana ja järjestys moitteettomampana kuin ennen, aivan kuin asukkaat olisivat vain onnellisia kun konsensuspoliitikoista on päästy eroon. Tässä vaiheessa selviää, että olemme samassa kaupungissa, jossa viisi vuotta aikaisemmin kaikki sokeutuivat muutaman viikon ajaksi. Kyseessä on siis eräänlainen sisarteos Saramagon 1995 julkaistulle kirjalle Kertomus sokeudesta (suom. 1997).
Kertomus näkevistä on kiistatta Saramagon hauskin ja nenäkkäin teos. Teksti on paikoin tarkoituksellisen sekavaa ja monimutkaista poliittista parodiaa, kun vaikuttaa siltä etteivät puhujat itsekään aivan tarkkaan tiedä, mitä kliseillään tarkoittavat. Saramago korostaa haluavansa tuoda esiin sen, kuinka konsensusdemokratia on vieraantunut yhä kauemmas äänestäjistä. Länsimaisesta demokratiasta on siten tulossa eräänlainen poliittisen eliitin diktatuuri, jossa päättäjät ratkaisevat asiat niin kuin heille itselleen sopii. Tätä ajatusta Saramago valaisee kaunokirjallisin keinoin. Rohkeiden kärjistysten ja tunteisiin vetoamisen avulla hän esittää saman ravistelevan kysymyksen kuin Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa: Mihin te oikeastaan uskotte?
“surkuhupaisa mutta raastava poliittinen satiiri *****” – Anne Helttunen, Me Naiset 2008/3
“Kertomus näkevistä on herkullisen humoristisena alkava, vähitellen synkempiin sävyihin kietoutuva satiiri siiitä, miten herkästi ihmisten ja ihmisjoukkojen sosiaalinen ja yhteiskunnallinen näkökyky kaihiutuvat.” – Arto Virtanen, Parnasso 2007/5
“Kertomus näkevistä on yksi Saramagon hauskimmista teoksista. Tyyli on paikoin tarkoituksellisen sekavaa ja monimutkaista poliittista parodiaa, jota teoksen henkilöt eivät aina itsekään tahdo ymmärtää. Varsin uskottavalla tavalla Saramago nostaa esiin konsensusdemokratiaan liittyvät vieraantumisen ja välinpitämättömyyden teemat.” – Jouni Huhtanen, Lapin Kansa 15.10.2007
