Kafka rannalla

Kafka rannalla oli paksuksi kirjaksi yllättävän nopealukuinen. Välillä tarinaa ahmi malttamattomana ja sitten taas välillä tuli olo, että kirja piti jättää hautumaan, piti pohtia asioita ennen kuin jatkoi. Kirjan päähenkilöpoika ei jaksanut kiinnostaa, mutta vanha mies Nakata oli aivan mahtava hahmo, samoin pidin myös valtavasti Oshimasta. Tarinan ajoittainen unenomaisuus oli miellyttävää tietyissä määrin, mutta lopussa se alkoi hiukan puuduttaa. Tarina olikin parhaimmillaan noin 100 sivua ennen loppua, ja harmillisesti ihan loppu tuntui hiukan lässähtävän. Ehkä odotin jotain isompaa kliimaksia (ehkä olen tottunut liiaksi länsimaiseen kirjallisuuteen; odotin vääriä asioita), jolloin sen puuttuminen jätti hiukan tyhjän olon. Siksi vain neljä tähteä. Mutta kaikesta huolimatta tämä oli hyvä kirja, joka jää mieleen pitkäksi aikaa.

Kafka on 15-vuotias poika, joka karkaa kotoaan. Kafka ei oikeastaan ole hänen oikea nimensä, vaan hän itse on sen valinnut, koska halusi jättää taakseen vanhan nimensä hän lähtiessään kotoaan ja jättäessään taakseen vanhan elämänsä jonka haluaa unohtaa. Hänen isänsä on aina ollut etäinen, eikä ole oikeastaan ollut pojan elämässä läsnä koskaan. Kafka epäilee, että isältä tulee kestämään päiviä ennen kuin tämä edes huomaa pojan kadonneen. Kafkan äiti on lähtenyt kotoa jo vuosia sitten vieden adoptoidun isosiskon mukanaan. Kafkan yhtenä haaveena ja tavoitteena karkumatkallaan on löytää perheensä, tosin tavoite on vaikea kun hänellä ei äidistä ja isosiskosta ole kuin muutama hämärä muistikuva. Kafkan karkumatkan kanssa vuoroluvuin seurataan vanhaa miestä, joka on lapsena kummallisissa oloissa sairastunut ja parannuttuaan on menettänyt muistinsa. Hän on jäänyt heikkolahjaiseksi eikä enää koskaan oppinut uudelleen lukemaan, mutta sitä vastoin osaa puhua kissojen kanssa, tienaa vähän ylimääräistä etsimällä karanneita kissoja. Näissä kahdessa tarinassa ei aluksi tunnu olevan mitään yhteistä, lukuun ottamatta pieniä aivan sattumankaltaisia yksittäiseen sanaan tai sattumaan pohjautuvia viittauksia. Vähitellen tarinat lähestyvät toisiaan enemmän ja enemmän ja tapahtumat muuttuvat unenkaltaisemmiksi.
Kirjan tunnelma on koko ajan selittämätön, unen kaltainen, mutta se on kuitenkin selkeällä ja luettavalla kielellä kirjoitettu. Kaikki henkilöhahmot ovat koskettavasti ja persoonallisesti kuvattuja ja mieleen pitkäksi aikaa jääviä.
Kirjan voi luonnehtia olevan surrealistista realismia – ainakin jos sellaista näennäisesti mahdotonta kirjallisuuslajia ylipäätään voi olla olemassa, niin tämä kirja on sellaista. Kirja on täynnä viitteitä, joita kaikkia ei varmastikaan edes huomannut, mutta kirjallisuus, taide ja musiikki ovat antavat vahvan leimansa kaikkeen mitä tapahtuu. Myyteillä, sekä vanhoilla Kreikkalaisilla tarinoilla – etenkin Oidipus myytillä - sekä japanilaisella kansanperinteellä kaikilla on oma tärkeä osa kertomuksesta.
Kirjassa kaikki ei saanut selitystään, mutta kaikkea ei tarvitse selittää. Kirjailija on haastattelussa sanonut, että kirjan sisältää arvoituksia arvoituksien sisällä ja sen ymmärtäminen vaatisi useamman lukukerran. Harvoin luen kirjoja uudelleen nopealla aikataululla, mutta tämä voisi olla poikkeus. Loistava teos, kuuluu parhaimmistoon mitä olen koskaan lukenut. Menee helposti top 10 ikinä listalle.

Minulla ei ollut tästä kirjasta juuri mitään ennakkotietoa eikä sen juonta pysty oikein kuvailemaankaan paljastamatta liikaa. Tykkäsin Kafka rannalla- kirjasta todella paljon. Se oli virkistävän yllättävä, veikeä, outo ja tabuja rikkova. Erittäin mieleenpainuva lukukokemus siis.

Vaikka Kafka rannalla on paksu opus, sen lukee hetkessä. Kirja on viihdyttävä, mutta siinä pystytään käsittelemään samalla myös syvällisiäkin aiheita. Kirjan toinen päähenkilö, kissoille puhuva Nakata, sai erityisesti sympatiani, mutta kirjan ihailtavin henkilö oli ehdottomasti mielestäni Oshima. En olen aiemmin lukenut Murakamia ja täytyy sanoa, että suorasukainen (ja myös epäsovinnainen) seksin kuvailu oli vähän yllättävää kuten kirjan surrealistisuuskin.

Kafka rannalla on ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos ja sai ainakin minut kiinnostumaan Murakamin muustakin tuotannosta.

Sain tämän loppuun viime yönä suurin piirtein puoli kahden paikkeilla. Ja täytyy kyllä sanoa, että yksi mieleenpainuvimmista kirjoista, mitä olen pitkään aikaan lukenut. Kirja kertoo 15-vuotiaasta Kafka Tamurasta, joka karkaa kotoaan Tokiosta ja päätyy Takamatsuun Shikokun saarelle, missä hän asuu ensiksi hotellissa, mutta tavattuaan Komuran yksityiskirjaston androgyynin hoitajan Oshiman ja käytyään läpi erinäisiä verisiäkin vaiheita, hän muuttaa asumaan kirjaston ulkorakennukseen. Samaan aikaan joka toisessa luvussa kerrotaan kuusikymppisestä Satoru Nakatasta, joka on yhdeksänvuotiaana joutunut onnettomuuteen ja menettänyt luku- ja kirjoitustaitonsa, mutta osaa sen sijaan puhua kissoille. Etsiessään erään perheen kadonnutta kissaa hän törmää vanhalla rakennustyömaalla valtavan suureen koiraan, joka johdattaa hänet Johnnie Walker-nimisen miehen luokse, jonka huhutaan metsästävän kissoja. Erinäisten vaiheiden jälkeen Nakata lähtee Tokiosta liftaamalla pakoon, ja tapaa eräässä maantien taukopaikassa Hoshino-nimisen rekankuljettajan, ja he lyövät hynttyyt yhteen.

Tällainen asetelma kirjassa on ensimmäisillä kolmellasadalla sivulla, sillä kirja on oikea järkäle, 639-sivuisena pisimpiä pitkään aikaan lukemiani kirjoja. Tästä huolimatta tämä on sellaisia kirjoja, joiden sivut lähes lentelevät pois tieltä lukiessa. Kiemuraisen juonen ja henkilöhahmojen ajatelmien takia aivojen kannattaa pysyä hyvässä vireessä. Verta ei juurikaan nähdä, mutta seksikohtaukset ovat yksityiskohtaisia. Kirjassa tapahtuu japanilaiseen tyyliin paljon myös sellaista, mitä ei missään vaiheessa selitetä, ja tämä on oikeastan aika virkistävää. Kokonaisuudessaan kirja on valovoimainen ja raikas teos, joka jättää helposti taakseen viihteelliset miekka & magia-fantasiat, ja nojaa sen sijaan maagiseen realismiin ja outoihin tapahtumiin, kuten Paul Auster ja Franz Kafka konsanaan. Juuri näistä kirjailijoista Murakami onkin saanut paljon vaikutteita ja näin jälkeen päin ajateltuna Kafka rannalla onkin vähän kuin Austeria, paitsi paljon fantastisempana. Kirjan on myös sanottu olevan nykypäivään sijoitettu Oidipuksen taru.

Pidin tästä kirjasta ja annoin sille tietokannassa viisi tähteä.